Autourheilun veteraani Tero Palmroth sai 17-vuotiaana verovapaan Ford Caprin V6-koneella – Näin kävi ensimmäisessä ratakisassa
Entinen kilpa-autoilija ei nykyisin Porschellaan liikenteessä kaahaa – päinvastoin, nopeampaakin voisi edetä. Ensimmäiseksi autoksi valikoitui 17-vuotiaana sekä radalle että liikenteeseen sopiva tykki.
Kilpailu oli heti mielessä, kun Tero Palmroth sai ajokortin ja osti ensimmäisen oman autonsa. Palmroth tuli tunnetuksi 1990-luvulla, kun hän eteni kilpa-autoilijan urallaan Pohjois-Amerikan formulaluokkien pääsarjaan Cartiin.
Indianapolisin maineikkaaseen 500-kilpailuun hän osallistui peräti kuusi kertaa.
Ne mailit olivat kuitenkin kaukainen ajatus, jos sitäkään, kun hän osti vuonna 1970 ensimmäisen autonsa Ford Capri 3000 GXL:n.
”Olin saapunut kenkäkouluun Englantiin Northamptoniin edellisenä vuonna. Olin 16-vuotias ja täysin hulluna autoihin, tietysti.”
Ajokokemusta oli tullut suvun kenkätehtaan Kuplia serkun kanssa salaa öisin ajamalla – ”osa meni rikkikin”.
”Euroopassa mentiin hevosilla silloin, kun Yhdysvalloissa ajettiin jo Indianapolisissa kilpaa autoilla.”
Englannissa ajokortin sai jo 17-vuotiaana.
”Sain puhuttua isäni ympäri ostamaan verovapaan auton. Halusin kolmelitraisen Caprin, sillä Suomessa oli sinä keväänä tullut ykkösryhmään ratakisoihin luokitus, johon se sopi.”
Koulu loppui kesäkuussa ja uutena ostettu Capri oli Suomessa jo heinäkuussa, jolloin se Lammisen tallilla Tampereella varusteltiin mm. turvakaarin ja turvavöin sekä paremmin iskunvaimentimin ja renkain. Autossa oli Zodiacin 157-hevosvoimainen V6-kone.
”Ajoin sillä Ahvenistolla ja Artukaisella kilpailuja, kai ihan kohtuullisella menestyksellä: ensimmäisessä lähdössä olin jo toinen.”
Capri palveli myös siviiliajoissa, sillä se oli tieliikennekelpoinen. Auto myytiin myöhemmin Hollantiin.
”Meillä oli siellä kenkätehdas. Kun vierailin autolla siellä, sain sen kaupaksi.”
Nykyisin vanha ratakettu syöttää menemään Porsche Cayennella.
”Sinne on helppo mennä sisälle. Se on sen valtti.”
Sähköautoon siirtymistä Palmroth vielä vieroksuu.
”Kiva niillä on ajaa, mutta matka-aika, lataukset ja herkkyys sille, jääkö autolla jumiin, arveluttavat. Hybridi tuntuu hyvältä ratkaisulta nyt. Mutta kyllä suunta on selvä – ekologista kohti mennään.”
”Meidän perheessämme minä olen se, joka ajaa hiljaa. Minulle sanotaan aina, että hei, tässä on satasen nopeusrajoitus, voisi vähän reippaamminkin mennä.”
Automiestä pitää yhä kiireisenä kenkäliiketoiminta, jossa hän on mukana mm. liukuesteitä maahantuovalla yrityksellään. Palmroth on ollut esillä myös urheilumanageritoiminnallaan. Hän on kehittänyt akatemiatyyppistä mallia, jossa nuoria suomalaisia kuljettajia yritetään saada Pohjois-Amerikan kilpa-autosarjoihin.
Ensimmäiseksi tuettavaksi kuljettajaksi valittiin alkutalvesta 15-vuotias Vilho Aatola. Amerikkaa kohti Palmroth tähyää, sillä lajilla on siellä pitkä historia.
”Euroopassa mentiin hevosilla silloin, kun Yhdysvalloissa ajettiin jo Indianapolisissa kilpaa autoilla.”
Kaikki eivät voi mennä koko ajan enemmän maksavaa ja kapenevaa polkua pitkin kohti F1:tä. USA:ssa lahjakkuudella pääsee vielä läpi, Palmroth korostaa.
”Kilpa-autoilu ei kuitenkaan lopu, vaikka autot, polttoaineet ja tekniikat muuttuisivat. Ihminen tulee ajamaan kilpaa autoilla, aina.”
Palmroth ei laita itse enää nilkkaa suoraksi, eikä varsinkaan liikenteessä. Hän tunnistaa omassa käyttäytymisessään sen vanhan ajatuksen, että ne jotka ovat saaneet ajaa kilpaa, eivät maantiellä kaahaa.
”Meidän perheessämme minä olen se, joka ajaa hiljaa. Minulle sanotaan aina, että hei, tässä on satasen nopeusrajoitus, voisi vähän reippaamminkin mennä.”
Ford Capri
