Profiili ja asetukset
Tili
Hallinnoi tiliä
Kirjaudu ulos
Fiatin tarina

Näin Fiatista tuli Italian tunnetuin automerkki – Toisen maailmansodan jälkeisessä köyhyydessä jotkut osasivat pelata korttinsa oikein

Fiat on yksi Italian tunnetuimmista automerkeistä. Sen kiehtova historia on täynnä käänteitä, jotka ovat vaikuttaneet koko autoteollisuuteen.

14.7.2025 Tuulilasi

Kun lausutaan ilmoille sana Fiat, niin mitä tulee mieleen? Varmaankin joku pieni ja sympaattinen auto. Vanhemman ikäpolven edustajat voivat mainita Kusiaisen, eli Fiat 600 -mallin. Nuoremmilla mieleen juolahtaa ehkä Uno tai Punto. Ne, joilla on bensaa suonissa, mainitsevat varmasti Fiat 131 Abarthin. Muistattehan tuon 1970-luvun kulmikkaan kilpurin, jolla Markku Alén niitti kultaa ja kunniaa maailman rallipoluilla. Yhtiön nimi tulee sanoista Fabbrica Italiana di Automobili Torino, eli vapaasti käännettynä Torinossa toimiva italialainen autotehdas.

Fiat 127 esiteltiin vuonna 1971
Fiat 127 esiteltiin vuonna 1971

Fiat perustettiin vuonna 1899. Yhtiön taustalla oli liuta herroja, joilla oli toinen toistaan hienommat nimet: Luigi Damevino, Cesare Covia Gatti, Roberto Biscaretti Ruffia, Carlo Racca, Emanuele Cacherano di Bricherasio, Michele Ceriana Mayneri, Lodovico Scarfiotti, Alfonso Ferrero ja muuan Giovanni Agnelli.

Herra Agnelli kohosi pian Fiatin keulamieheksi, ja hän johti yhtiötä kuolemaansa saakka, eli vuoteen 1945 asti. Hänellä oli saman niminen pojanpoika, joka eli vuosina 1921–2003. Myös nuorempi Agnelli toimi Fiatin johtotehtävissä vuosikaudet, ja keräsi siinä samalla valtavan omaisuuden.

Jo yhtiön perustamisvuonna rullasi maailmalle ensimmäinen Fiat, jonka mallimerkintä oli perin yksinkertainen: 4HP. Vuonna 1900 avattiin ensimmäinen varsinainen tehdas, ja pian yhtiö alkoi tuottaa voittoa. Sen siivittämänä Fiat listattiin Milanon pörssiin vuonna 1906. Vuonna 1910 Fiat kohonnut Italian suurimmaksi autonvalmistajaksi. Ensimmäisen maailmansodan aikana Fiat valmisti liittoutuneiden käyttöön mm. lentokoneiden moottoreita, kuorma-autoja ja jopa konekivääreitä. Tehtaalla oli siis tarjota monipuolista osaamista rintamajoukkojen käyttöön.

Kun sota päättyi, käytiin taas rauhan töihin. Fiat painoi päälle täydellä höyryllä, ja tulosta syntyi – 1920-luvun alussa Fiatin osuus Italian automarkkinoista oli peräti 80 prosenttia. Koska myynti kasvoi ripeään tahtiin, uutta tuotantokapasiteettia kaivattiin kipeästi. Vuosina 1922-23 rakennettiin Torinoon uusi Lingotton tehdas. Se oli omana aikanaan Euroopan suurin, ja myös ensimmäinen Fiatin tehdas, jossa käytettiin ihan oikeita tuotantolinjoja. Lingotto on edelleen olemassa, ja se on entisöity museokäyttöön.

Fiat 124 Spider – Maistuis varmaan sullekin?.
Maistuis varmaan sullekin? Nimittäin tämä Fiat 124 Spider.

1930-luku oli levotonta aikaa Italiassa, ja myös muualla Euroopassa. Italiassa marssittiin Mussolinin johdolla, ja Saksassa porukkaa veti tunnettu viiksiniekka nimeltään Hitler. Kun toinen maailmansota syttyi vuonna 1939, nämä herrat armeijoineen ja taustajoukkoineen muodostivat niin sanotun akselivaltojen liittouman. Fiatin sorvit käännettiin taas sota-asetuksille, ja linjoilta syntyi vaikka mitä tarviketta. Ehkä maineikkaimpia olivat Fiatin hävittäjäkoneet, joista kuuluisin oli mallia G55.

Kuten tunnettua, akselivallat hävisivät sodan. Mussolini hirtettiin, ja Hitler teki itsemurhan. Maailmanpalon jälkeen oli taas jälleenrakennuksen aika. Moni halusi itselleen auton, mutta vain harvalla oli sellaiseen varaa – Italia kun oli köyhä maa, varsinkin eteläosiltaan. Pohjoisessa liiroja oli enemmän liikenteessä. Jos rahat eivät riittäneet autoon, niin Vespan eli takamoottorisen skootterin sai huomattavasti halvemmalla. Jotkut meistä ovat nähneet elokuvan Katkeraa riisiä vuodelta 1949. Sen yhdessä pääosassa esiintyi uhkea kaunotar nimeltään Silvana Mangano. Uskon, että Vespa oli Silvanalle aika tuttu kulkupeli. Ainakin Silvanan kollega Gina Lollobrigidasta on olemassa vanhoja kuvia, joissa hän istuu Vespan selässä.

Ne italialaiset, jotka onnistuivat hankkimaan itselleen ensimmäisen auton, valitsivat kulkupelikseen useimmiten Fiat Topolinon. Sen tuotanto oli alkanut jo vuonna 1936, ja liukuhihna pyöri aina vuoteen 1955 saakka. Topolino tarkoittaa pientä hiirtä, ja se on italiankielinen nimi kaikkien tuntemalle sarjakuvahahmo Mikki Hiirelle. Topolino oli omana aikanaan yksi maailman pienimmistä autoista. Pituutta kääpiöllä oli vain 3,2 metriä. Sen moottori oli 569-kuutioinen sivuventtiilinelonen. Koneesta irtosi päätähuimaavat 13-16 hevosvoimaa. Topolinoja tehtiin parissakymmenessä vuodessa yli puoli miljoonaa kappaletta.

Topolinon seuraajaksi esiteltiin vuonna 1957 Fiat 500. Se oli tuotannossa aina vuoteen 1975 saakka. Tämäkin malli oli kooltaan pieni, mutta tekniikassa oltiin siirrytty uuteen aikaan. Moottori oli nyt takana. Voimanlähde oli 479-kuutioinen ja ilmajäähdytteinen. Tehoa myllystä irtosi 13 hevosvoimaa, joiden voimin Fiat voitiin piiskata 85 tuntikilometrin huippunopeuteen. Uusi 500 oli Fiatille todellinen täysosuma, sillä niitä myytiin ympäri Eurooppaa kaikkiaan noin 3,6 miljoonaa kappaletta.

Fiat 850 oli 1960-luvulla suosittu malli myös Suomessa.
Fiat 850 oli 1960-luvulla suosittu malli myös Suomessa.
Annetaanpa vähän satsia! Kaarretta nuolee Fiat 131 Abarth.
Annetaanpa vähän satsia! Kaarretta nuolee Fiat 131 Abarth.

Fiatin kehittämä takamoottorikonsepti osoittautui niin onnistuneeksi, että italialaiset lähtivät monistamaan sitä oikein urakalla. Autot kuten Fiat 600, 850, 126 ja 133 toteutettiin sillä samalla perusperiaatteella, joka oli otettu ensi kerran käyttöön 500-mallissa. 126 lisämerkinnällä P oli puolalainen muunnos teemasta. Niitä tehtiin valtavia määriä, ja se oli Puolassa todellinen kansanauto. Tuo nappula tuli tutuksi, kun ajoin Puolan läpi vuonna 1992. Kuoppaiset tiet olivat täynnä pieniä Fiateja, ja ohitin niitä parin päivän aikana ainakin 200 kappaletta.

Brittiläisen Minin voittokulku alkoi 1960-luvun alussa. Minissä oli poikittain sijoitettu etumoottori, ja kokoiseen hyvät tilat. Vähitellen Fiatillakin huomattiin, että takamoottorirakenne oli täysin vanhentunut. Vuonna 1969 esitelty Fiat 128 oli jo etuvetoinen, ja kauttaaltaan todella moderni. Niinpä se valittiin Vuoden Autoksi saman vuonna. Vuonna 1971 tuli tuotantoon Fiat 127, joka oli sekin etuvetoinen nykyaikainen pikkuauto.

Fiat 128 esiteltiin vuonna 1969. Tämä yksilö ei ole ihan vakiokunnossa.
Fiat 128 esiteltiin vuonna 1969. Tämä yksilö ei ole ihan vakiokunnossa.
Fiat 130 Coupé. Aika tyylikäs Grand Tourer – vai mitä?
Fiat 130 Coupé. Aika tyylikäs Grand Tourer – vai mitä?

Fiat ei ole enää pitkään aikaan ollut itsenäinen yhtiö. Vuonna 2014 se yhdistyi Chryslerin kanssa. Viittä vuotta myöhemmin kaksikko meni kimppaan ranskalaisen PSA:n kanssa. Näin syntyi Stellantis, jonka taival alkoi virallisesti vuonna 2020. Stellantiksen merkkejä ovat myös italialaiset kuuluisuudet Alfa Romeo, Lancia ja Maserati. Fiatin maahantuojana Suomessa toimii Bassadone Automotive Nordic Oy.

Agnellin kengät

Lähdetäänpä retkelle Torinoon. Elämme elokuuta 1995, ja Fiat on kutsunut paikalle satamäärin lehtimiehiä ympäri Eurooppaa. Mediatilaisuuden päätähtinä ovat uudet Brava ja Bravo.

Koeajojakin on tarjolla, mutta niitä paremmin jää mieleen juhlaillallinen. Isossa puistossa parveilee parhaimpiinsa pukeutunutta herrasväkeä ja ryppytakkisia toimittajanplanttuja. Ennen kuin istumme pöytiin, käyskentelemme jalopuiden katveessa spumante-lasit käsissä. Yhtäkkiä väkijoukosta erottuu karismaattisen komea herra. Hän on tietysti Giovanni Agnelli, Fiatin napamies numero Uno. Käsikynkässään hänellä on Marella-vaimo.

Herran puku on moitteettomassa prässissä, mutta ne kengät! Agnellin jalassa on tyystin puhki potkitut katupojan jalkineet. Myöhemmin saan selville, että rikkailla italialaismiehillä on tapana kisailla siitä, kuka kehtaa vetää jalkaansa kaikkein kauheimmat popot. Perverssiä huvia, mutta herra Agnelli osasi selvästi pelata tätä seuraleikkiä.

Kun istumme pöytiin, pääsemme nauttimaan kahdesta ilotulituksesta. Ensin keittiöstä alkaa tulla vitjana tarjoilijoita lautaset käsissään. On aika kova tehtävä tarjoilla usealle sadalle henkilölle viiden ruokalajin illallinen täydellisellä rytmillä.

Illan varsinainen huipentuma koittaa, kun puiston uumeniin piilotetuista kaiuttimista alkavat kaikua Vivaldin Neljän vuodenajan alkusoinnut. Kappale soi hienosti, ja sitä ryydittää isolle näyttämölle heijastettava värikäs valoshow, joka valaisee Torinon pimeän illan laajalta alueelta.

Kyllä ennen oli paremmin. Näin se vaan on.

Seuraa Apu360:n WhatsApp-kanavaa

Koska jokaisella tarinalla on merkitystä.

Kommentit
Ei kommentteja vielä
Katso myös nämä
Uusimmat
Tilaa uutiskirje tästä

Tulossa vain kiinnostavia, hauskoja ja tärkeitä viestejä.

terve
KäyttöehdotTietosuojaselosteEvästekäytännöt