
Toukokuun 1973 Tuulilasin pääjuttuna oli kolmen todellisen pikkuauton vertailu. Fiat 600 oli edellisvuonna Suomen toiseksi myydyin automalli ja 1971 peräti markkinaykkönen.
Korkean autoverotuksen maassa tavallisella kansalla ei juuri ollut mahdollisuuksia hankkia tämän isompia ja kalliimpia autoja. Reilut 8 000 markkaakin oli jo kova raha. Mutta nyt Fiat 600 oli saanut kilpailijan: suorastaan identtisen sellaisen.
"Kusiaisen" haastajaksi testiin otettiin kaksi Zastava 750-mallia: jugoslavialaista laatutyötä suoraan rautaesiripun takaa. Fiatin lisenssillä tehty Zastava oli tietenkin koriltaan ja perustekniikaltaan täsmälleen sama auto kuin Fiat 600 – jota sitäkään ei muuten enää valmistettu Italiassa, vaan Espanjassa. Mutta oliko autoissa eroja? Sehän selviäisi vain testaamalla!
"Kaikkien tämänkertaisten vertailtaviemme autojen hallintalaitteiden käyttö vaatii opettelun. Pienet, lähekkäin sijoitetut polkimet vaativat jo 42 numeron kenkiä käyttävältä miltei urkurin tarkkuutta. Tahaton jarrun polkeminen on helposti mahdollista. Zastava 750 Luxen kytkin tarttui niin alhaalla ja nopeasti, että hyppylähdöt olivat enemmän kuin yleisiä."
"Pikku-Fiiujen vaihteisto on neliportainen ja synkronoitu ykköstä lukuunottamatta. Fiat 600 SLE:n vaihteisto toimi luokkaa sujuvammin kuin Zastavan. Eron havaitsi vaihtaessa nopeasti kakkoselta kolmoselle. Zastavan vaihteisto ei aina pysynyt 'tahdissa' mukana. Fiatin kolmosvaihde vetää 80 km/h paremmalle puolelle, Zastavan kolmonen jää n. 75 km/h lukemaan. Kummassakaan kolmonen ei ole ohitusvaihde. Maantiellä varmin keino on lentävän lähdön vauhtiohitukset."
"Ohjaus ei ole pikku-Fiiujen vahva puoli. Se on keskialueellaan tahmea, epämääräinen ja käännettäessä raskas. Matka-ajossa suurin haitta on sivutuuliarkuus. Kaarteessa autot kevyestä etupäästään johtuen puskevat ensin suoraan. Käyttäytyminen muuttuu pian kuitenkin yliohjautuvaksi, perä pyrkii edelle. Zastavan jugoslavialaiset Tigor-ristikudosrenkaat ulvovat kaarteessa jo alhaisessa nopeudessa."
"Fiat 600 SLE veti vertailussamme pisimmän korren. Pisteitä toivat mm. viimeistelytaso, tehokkaampi moottori, miellyttävämpi vaihteisto, kangasverhoilu. Jugoslaaveilla olisi paljon oppimista mm. peltisaumojen hitsauksessa."
Tuulilasi 5/1973
Kansikuvapoikana paistatteli viihteen moniottelijana tunnettu Jukka Virtanen, joka ei ollut automiehiä ollenkaan. Jutussa autottomista julkkiksista Virtanen kertoi, ettei omistanut ajokorttia. Hän ei ollut kiinnostunut ajamisesta, eikä ollut koskaan hankkinut ajokorttia. Virtanen tosin paljasti ajaneensa 150 metrin verran metsätietä ykkösvaihteella Espoossa vuonna 1956, mutta se kokemus riitti hänelle.
Pääkirjoituksessa Anssi Siukosaari harmitteli uusien autojen hintoja ja tarjosi vaihtoehdoksi vähän ajettuja kelpokäytettyjä. Uutuuden hetkellisestä hohdosta luopumalla monella olisi mahdollisuus hankkia tehokkaampi, isompi ja turvallisempi auto: toukokuun numerossa ilmestynyt Autopörssi kokosi yhteen käytettyjen hintoja eri puolilta Helsinkiä.