Ferritiini leimattiin ”muoti-ilmiöksi” – Nyt moni tarvitseva jää ilman hoitoa, kun raudanpuutetta ei enää tutkita riittävästi – 10 rautaista kysymystä

1. Missä elimistön rauta on ja mihin se vaikuttaa?

Suurin osa raudasta on veren punasolujen hemoglobiinissa, joka kuljettaa happea keuhkoista kaikkialle elimistöön. Rautaa tarvitaan myös lihasten myoglobiinin tuotantoon. Lisäksi rautaa on elimistön rautavarastoissa luuytimessä, maksassa ja pernassa sekä aineenvaihdunnan entsyymien proteiineissa, jotka huolehtivat normaalista energia-aineenvaihdunnasta.

2. Paljonko rautaa tarvitaan ja mistä sitä saa?

Raudan parhaita lähteitä ovat liha, maksa ja täysjyvävilja. Aikuisten naisten tulisi saada rautaa ravinnosta noin 15 milligrammaa ja miesten 9 milligrammaa vuorokaudessa.

Ravinnon raudasta imeytyy päivittäin noin 1–2 mg. Määrä on suunnilleen sama, jonka elimistö menettää ihon ja limakalvojen hilseilyn vuoksi. Ennen vaihdevuosia naisilla menetystä lisää kuukautisvuoto, minkä vuoksi naiset tarvitsevat enemmän rautaa kuin miehet. Yhdessä millilitrassa verta on noin 0,5 mg rautaa. Jos kuukautisvuoto on runsasta, yli 80 millilitraa vuodon aikana, raudanpuutteen kehittymisen riski on huomattava. Raudan tarve kasvaa myös raskaus- ja imetysaikana.

Raudan saantiin vaikuttaa niin ikään ravintotottumusten muuttuminen. Kasvisruoasta on vaikea saada tarpeeksi rautaa. Toisaalta kasviksissa, hedelmissä ja marjoissa on runsaasti C-vitamiinia, joka tehostaa raudan imeytymistä. Siksi niitä olisi hyvä syödä monipuolisesti jokaisella aterialla. Osasyy raudan saannin vähentymiseen lienee se, että prosessoitua eli teollisesti valmistettua ruokaa syödään aiempaa enemmän.

Lisäksi kyky imeyttää rautaa vaihtelee huomattavasti. Joillakin rauta imeytyy äärimmäisen hyvin, mutta joillain huonosti. Tähän vaikuttavat perintötekijät. Raudan imeytymistä häiritsevät myös maito, kalsium, kahvi ja tee.

3. Mitä ovat hemoglobiini ja ferritiini?

Hemoglobiini on veren punasolujen sisältämä rautapitoinen proteiini, jonka tehtävä on hapen kuljetus. Hemoglobiinin viitearvot ovat aikuisilla miehillä yleensä 134–167 ja naisilla 117–155 grammaa litrassa. Hemoglobiinin tason määräävät geenit.

Ferritiini on rautaa varastoiva proteiini. Lähes kolmasosa elimistön raudasta on sitoutuneena siihen, joten rautavaraston muutokset heijastuvat ferritiinin pitoisuuteen. Matala ferritiiniarvo eli alle 30 mikrogrammaa litrassa (µg/l) saattaa olla merkki elimistön rautatilanteen heikentymisestä.

4. Miten raudanpuute kehittyy?

Kun raudan menetys ylittää raudan saannin, rauta alkaa hävitä ensin varastoista. Tällöin ferritiini lähtee laskuun. Vasta sen jälkeen voi kehittyä anemia. Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan anemiassa hemoglobiini on naisilla alle 120 g/l ja miehillä alle 130 g/l.

Raudanpuutetta voi esiintyä myös ilman anemiaa. Jos esimerkiksi miehen hemoglobiini on ennen ollut 160 g/l, ja se putoaa 135:een, lasku on valtava, vaikkei anemiaa ole. Siksi raudanpuutetta ei voi päätellä pelkästään hemoglobiinin perusteella.

Paras raudanpuutteen mittari oireisella henkilöllä on matala ferritiini, alle 30 µg/l, mutta raudanpuutetta voi olla, vaikka ferritiinitaso olisi huomattavasti korkeampikin. Tämän vuoksi raudanpuutteen diagnostiikan tulisi perustua ennen kaikkea potilaan oireiden ja raudan menetyksen mahdollisten syiden huolelliseen kartoittamiseen. Tavallisimmat syyt ovat runsaat kuukautiset, raskaudet ja synnytyksiin liittyvät vuodot, verenluovutukset sekä keliakia ja haavainen paksusuolitulehdus.

5. Millaisia oireita raudanpuute voi aiheuttaa?

Jos raudanpuutteeseen ei liity anemiaa, hemoglobiini ei putoa anemiatasolle. Tällöin elimistö käyttää rautaa varastoista ja aineenvaihdunnan entsyymien proteiineista. Nämä entsyymit vaikuttavat käytännössä kaikkiin elintoimintoihin. Siksi myös oirekirjo on laaja.

Tavallisimpia oireita ovat poikkeava väsymys, hengenahdistus, päänsärky, aivosumu, hajamielisyys ja keskittymiskyvyn puute, lihas- ja nivelkivut, hiustenlähtö sekä painon nousu. Raudanpuutteesta voivat viestiä myös huimaus, hikoilu, huono palautuminen, unihäiriöt sekä jopa masennus ja ahdistus.

Lisäksi raudanpuute vaikuttaa limakalvoihin, minkä vuoksi kuukautiset voivat runsastua entisestään. Se saattaa aiheuttaa myös suolisto-oireita, kuten närästystä, palan tunnetta kurkussa tai ärtyneen suolen oireita.

Raudanpuuteanemiassa hemoglobiini on pudonnut. Sen tyypillisiä oireita ovat muun muassa väsymys, nopea pulssi, heikentynyt rasituksen sieto ja hengenahdistus. Ikä ja muut sairaudet vaikuttavat oireisiin.

6. Milloin pitää mennä laboratoriokokeisiin?

Mikäli kärsit raudanpuutteeseen viittaavista oireista, on syytä varata aika lääkärille. Etenkään ferritiiniarvoa ei kannata mittauttaa omin päin, sillä tulosten tulkitseminen on monimutkaista.

Oireita voi esiintyä, vaikka ferritiiniarvo olisi viitealueella. Toisaalta arvo voi olla alhainen, mutta oireita ei ole. Lääkärikään ei välttämättä tiedä, mitä tulokset tarkoittavat ja mitä pitäisi tehdä. Lisäksi mittausmenetelmien herkkyys vaihtelee. Tämän vuoksi mittaukset ovat paikallaan vasta, kun lääkäri on arvioinut niiden tarpeen.

7. Onko alhainen ferritiini yleistynyt vai puhutaanko siitä vain enemmän?

Raudanpuutteen diagnostiikka on vuosien varrella parantunut, kun on ymmärretty ferritiinin olevan paras rautavarastojen mittari. Ferritiinin yhteys rautavarastoihin osoitettiin jo yli 50 vuotta sitten. Todennäköisesti myös raudanpuutteesta kärsiviä potilaita on nykyään enemmän kuin aiemmin, koska yhä useampi syö prosessoitua tai kasvisruokaa, josta rautaa on vaikea saada tarpeeksi.

Ferritiinin mittausta ei kuitenkaan käytetä diagnostiikassa riittävästi hyödyksi. Tämä on seurausta siitä, että viime vuosina ferritiinin mittausta on kutsuttu muoti-ilmiöksi. Matalaa arvoa on välillä pidetty selityksenä lähes kaikkiin vaivoihin. Muoti-ilmiöksi leimaaminen on johtanut siihen, että lääkärit eivät lähetä potilaitaan mittaukseen, vaikka se olisi tarpeen.

8. Kuinka yleistä raudanpuute on?

Raudanpuutteesta kärsii arviolta 400 000–600 000 suomalaista, mutta kaikilla ei ole oireita. Tästä joukosta 120 000–150 000 potilaalla on raudanpuuteanemia. Naisilla on anemiaa ja raudanpuutetta neljä kertaa enemmän kuin miehillä. Menopaussin jälkeen tilanne tasoittuu, koska naisten raudan tarve vähenee kuukautisten loputtua.

9. Miten raudanpuutetta hoidetaan?

Raudanpuute yritetään korjata ensisijaisesti suun kautta otettavilla rautatableteilla. Yleensä lääkärin suosittama annos on 100 mg kahdesti päivässä. Tablettihoidon ongelmana on, että osa ihmisistä sietää rautaa huonosti. Yleisimpiä haittoja ovat ripuli, ummetus, vatsakivut, vatsakouristukset, pahoinvointi ja närästys. Joskus tilanne helpottuu valmistetta vaihtamalla.

Mikäli potilas ei siedä lainkaan suun kautta otettavaa rautaa, harkitaan suonensisäistä rautahoitoa eli rautainfuusiota. Siihen liittyy kuitenkin vaikeiden haittojen riski, ja siksi hoito tulisi toteuttaa aina lääkärin valvonnassa.

Noin 20 prosenttia potilaista toipuu täysin ensimmäisen infuusion jälkeen, ja noin 25 prosenttia tarvitsee viisi infuusiota tai enemmän. Rautatableteilla anemia korjaantuu yleensä muutamassa kuukaudessa, mutta hoitoa pitää jatkaa vielä 6–9 kuukautta, jotta rautavarastot täyttyvät.

Ravinnolla ei ole suurta merkitystä, ennen kuin raudanpuute on korjattu ja raudan imeytyminen on palautunut normaaliksi. Sen jälkeen ravinto on merkittävä tekijä rautatasapainon ylläpitämisessä.

10. Millä tavoin voi varmistaa riittävän raudan saannin?

Monipuolinen ruokavalio on ainut keino varmistaa riittävä raudan saanti. Rautatabletteja ei tulisi käyttää omatoimisesti varmuuden vuoksi tai raudanpuute-epäilyn hoitoon, vaan käytön pitäisi tapahtua aina lääkärin seurannassa.

Oireiden taustalla voi olla raudanpuutteen lisäksi jokin muu sairaus. Mitä iäkkäämpi ihminen on, sitä todennäköisemmin syy on suoliston pahanlaatuinen kasvain. Lisäksi omatoimiseen rautalisän käyttöön liittyy pieni raudan liiallisen kertymän eli hemokromatoosin riski.

Asiantuntija: dosentti, sisätautien erikoislääkäri Esa Soppi, Terveystalo.