En halua mennä kuntosalille, enkä ole ainoa – Nuoret ja elastiset kaappasivat liikunnan meiltä tavallisilta
Liikkumattomuuden vaaroista tiedetään paljon eikä painetta liikkua puutu. Miksi nelikymppisen perheenäidin on silti vaikea nostaa takapuolta sohvasta?
Olen minä joskus liikkunut. Jäljellä ei ole lihaksia mutta aistikokemuksia kyllä: Muistan, miltä tuntuu kun nilkka taipuu ääriasentoon spurtattuani tenniskentän kulmasta toiseen sivaltamaan kämmenkrossin. Muistan suojapressun lääpäisyn säärtä vasten, kun ujuttaudun sen raosta kentälle. Muistan tennispallon makean-kumisen tuoksun, sen miten se hallissa sekoittuu hienovaraiseen hikeen ja seisseisiin banaaninkuoriin. Äänet ovat teräviä, lämps lämps lämps lämps, rytmikäs pauke niin kauan että tulee laskeva sviih, pallo kompastuu verkkoon.
Muistan, sillä sellaisissa ympäristöissä vietin jokaisen iltapäiväni ja kaikki viikonloppuni lukioikäisenä, yli 20 vuotta sitten.
Kunnes aloin seurustella.
