Apu

Elina Lepomäki on huolissaan nuorten syrjäytymisestä: ”Hälyttävää on, että se periytyy – Ne, joilla menee huonosti, menee tosi huonosti”

Elina Lepomäki on huolissaan nuorten syrjäytymisestä: ”Hälyttävää on, että se periytyy – Ne, joilla menee huonosti, menee tosi huonosti”
Elina Lepomäelle politiikka on väline muuttaa maailmaa, ja hän haluaisi poliitikoiksi ihmisiä erilaisista taustoista. Samalla pitäisi hyvästellä puolueisiin pesiytyneet hyvä kaveri -kerhot, myös omassa puolueessa.
Julkaistu: 31.8.2020

Tänä kesänä Elina Lepomäellä on ollut uusi perinne. Silloin tällöin hän on käynyt tyttärensä kanssa uimassa Espoon Haukilahden rannassa aikaisin aamulla ennen muita. Välillä vesi on ollut hyytävän kylmää, mutta uintiretki on poikkeuksetta virkistänyt.

Haastattelupäivänä ilmassa on ukkosta, mutta Lepomäki on rauhallinen ja hyväntuulinen. Hän vaikuttaa energiseltä.

Elina Lepomäki syntyi vuonna 1981 Oulunkylässä Helsingissä. Hän kävi amerikkalaista päiväkotia, ja myöhemmin perhe muutti Saksaan Bonniin.

Isä, politiikan toimittaja Kari Valtonen siirtyi työskentelemään Suomen Saksan-suurlähetystöön. Elina oppi saksan niin hyvin, että hänestä tuli kaksikielinen. Nykyään hän puhuu myös omien 10- ja 8-vuotiaiden lastensa kanssa saksaa.

– Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Se tulee luontevasti, kenen kanssa puhun mitäkin kieltä, hän sanoo.

Saksan lisäksi Lepomäki osaa englantia, ruotsia, ranskaa, latinaa – ja espanjaa, jolla pärjää ravintolassa.

Lepomäki aloitti vuonna 2001 opinnot Helsingin kauppakorkeakoulussa. ”Kauppikseen” pyrkimisessä oli kyse vedonlyönnistä isoveljen kanssa. Panoksena oli kori olutta – ja Elina voitti.

Enemmän teekkarin kuin kauppatieteilijän identiteetti

1990-luvun puolivälissä perhe palasi takaisin Suomeen. Saksassa aloitettu harrastus koripallo jatkui Helsingissä uudessa joukkueessa. Koronakeväänä Lepomäki sanoo pelanneensa enemmän koripalloa kuin vuosiin. Aikanaan harrastus sai jäädä työkiireitten tieltä.

Lepomäki suoritti suomalaiseen ylioppilastutkintoon vertautuvan Reifeprüfung-tutkinnon vuonna 2000, minkä jälkeen hän pyrki ja pääsi Teknilliseen korkeakouluun.

Vuonna 2001 hän aloitti opinnot myös Helsingin kauppakorkeakoulussa. ”Kauppikseen” pyrkimisessä oli alun perin kyse vedonlyönnistä niin ikään TKK:lla opiskelleen Ville-isoveljen kanssa. Panoksena oli kori olutta – ja Elina voitti.

– Minulla on edelleen enemmän teekkarin kuin kauppatieteilijän identiteetti, Lepomäki sanoo.

"Nuorten syrjäytymisen ehkäisy on on tärkein asia, ei vähiten nuorten itsensä mutta myös yhteiskunnan kannalta. Se on paras indikaattori siitä, kuinka hyvinvointivaltio toimii."

Opiskelujen ohella Lepomäki teki töitä. Hän oli esimerkiksi kesätoimittajana Taloussanomissa ja toimi hetken aikaa kokoomuksen silloisen kansanedustajan Martti Tiurin avustajana.

Hän teki gradunsa Nordea-pankille ja jäi sinne myös töihin. Myöhemmin Nordea siirsi hänet Kööpenhaminaan mallintamaan riskejä. Nordeasta Lepomäki siirtyi Lontooseen Royal Bank of Scotlandin palvelukseen.

Lontoossa eräässä seminaarissa hän tapasi nykyisen miehensä, useiden miljoonien eurojen omaisuuden pankkiirina hankkineen Jukka Lepomäen. Pariskunta meni naimisiin vuonna 2009.

Lepomäki ei ole puhunut julkisuudessa juuri mitään miehestään. Linja pitää yhä:

– Se ei sinänsä liity politiikan tekoon mitenkään, hän sanoo.

Elina Lepomäki sanoo olevansa ongelmanratkaisija. Hänestä politiikasta puuttuu optimismi, vaikka kokonaisuudessa asiat ovat menneet parempaan suuntaan.

Lempiaihe sosiaaliturvatili

Finanssikriisin aikana Lepomäki työskenteli Lontoossa Royal Bank of Scotlandissa. Silloin hän alkoi ensimmäistä kertaa pohtia, pitäisikö hänen vielä joskus pyrkiä mukaan politiikkaan.

Hän seurasi eurokriisiä investointipankin palkkalistoilta ja ajatteli, että Suomi tarvitsisi alemmat verot ja vapaammat työmarkkinat.

Eduskuntaan hän pyrki ensimmäistä kertaa äitiyslomaltaan vuonna 2011 mutta jäi varasijalle. Kun Jyrki Katainen siirtyi Euroopan komissioon, Lepomäki nousi eduskuntaan.

Jos Lepomäen pitäisi valita yksi politiikan alue, joka häntä eniten määrittää, hän valitsisi sosiaalipolitiikan.

Se on yllättävää, sillä kun ajattelee Elina Lepomäkeä, mieleen tulevat raha ja verot. Häntä on luonnehdittu markkinaliberaaliksi, ja hän on puhunut paljon myös työmarkkinoiden joustojen puolesta.

Lepomäen tausta on taloudessa – onhan hän ollut hyvätuloisissa töissä investointipankissa. Eduskunnassa Lepomäki on jäsenenä valtiovarainvaliokunnassa.

Kesän aikana kokoomus kuitenkin vaati Lepomäen johdolla yleistä ansiosidonnaista kaikille. Se sai myönteisen vastaanoton yli puoluerajojen, vaikka ay-liike vastusti esitystä.

Toinen lempilapsi on ollut perustili, Lepomäen esitys henkilökohtaisesta sosiaaliturvatilistä. Mallissa kansalainen saisi 20 000 euron pääoman tilille, jolta voisi nostaa tietyn summan rahaa kuukausittain.

Edes miinukselle meneminen ei haittaisi. Rahan saisi, vaikka kävisi töissä. Ideasta Lepomäki on käynyt luennoimassa ulkomaita myöden.

– Totta kai pitää olla sosiaalinen ja tulla ihmisten kanssa toimeen, koska politiikkaa tehdään ihmisille ja ihmisten kanssa, Lepomäki sanoo.

Nuorten syrjäytyminen on ehkäistävä

Sydämen asia – näin Lepomäki itse muotoilee – hänelle kuitenkin on nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen.

– Se on ehkä tärkein asia, ei vähiten nuorten itsensä mutta myös yhteiskunnan kannalta. Se on paras indikaattori siitä, kuinka hyvinvointivaltio toimii.

Huostassa olleiden lasten määrä on kasvanut 1990-luvun alun 0,5 prosentista 1,1 prosenttiin vuonna 2019.

– Hälyttävää on, että se periytyy. Ne, joilla menee huonosti, menee tosi huonosti, Lepomäki sanoo.

– Koronan aikana olen kauhulla miettinyt, mitä tästä vielä tulee. Oli oikein hyvä, että koulut avasivat ovensa vielä pariksi viikoksi ennen lomaa, hän jatkaa.

Syrjäytymistä Lepomäki selittää osin Suomen työllisyysasteella, joka on hänestä ”kroonisesti alhainen”.

Viime joulukuussa Suomen työllisyysaste oli 73 prosenttia, mutta korona on sekoittanut pakkaa. Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite 75 prosentin työllisyysasteesta, ja pääministeri Sanna Marin (sd.) ilmoitti vuoden alussa hallituksen tavoittelevan 30000 päätösperusteista työpaikkaa budjettiriiheen mennessä. Sittemmin Marin on sanonut, että työllisyystoimien aikataulu venyy.

Lepomäki uskoo, että missä tahansa tilanteessa, vaikka toimeentulotuella eläessä, ihmisen kannattaisi tehdä jossain muodossa työtä.

– Silloin voi tulla sellainen fiilis, että hei mä onnistuin, mulla on paikka tässä maailmassa. Siitä voi tulla sellainen ajatus, että huomisella on merkitystä.

"Jos pidemmän päälle kokoomuksen johdossa on vain entisiä Kokoomusnuorten puheenjohtajia, juristeja, heteroja, kauppatieteiden maistereita ja miehiä, niin onhan se vähän mielenkiintoista."

Tosikon maine? Ainakin otsikossa

Politiikassa on silti paljon asioita, jotka eivät suoraan liity yhteisten asioiden hoitamiseen. Kun poliitikko on nainen, vaatimukset ovat usein erilaisia, kuin jos poliitikko on mies.

Kun Lepomäki maaliskuussa kertoi Iltalehdessä tavoittelevansa kokoomuksen varapuheenjohtajuutta, jutun otsikko ilmoitti, että Lepomäki haluaa irti tosikon maineesta.

– En tunnista itseäni totisesta roolista, koska en ole sitä, hän sanoo.

Ainakin haastattelun aikana väite pitää paikkansa: Lepomäki antaa itsestään välittömän ja luontevan vaikutelman. Hän näkee, että poliitikoista tehtävien tulkintojen taustalla vaikuttavat erilaiset roolit, joita naisille ja miehille annetaan.

– Hyvä jos eduskunta-aamuina on peiliin ehtinyt katsoa. Mutta lehtikuvilla on hirveän iso merkitys siinä, millainen luonne piirtyy, hän sanoo.

– Väittäisin, että jos on mies, joka näyttää vakavalta, väsyneeltä tai jopa vihaiselta, lukijan tulkinta kuvasta on aivan erilainen kuin jos henkilö on nainen. Se on tosi harmi, koska kansanedustajat tekevät kuitenkin aika lailla samaa duunia, oli sitten mies tai nainen.

Lepomäki pitää selvänä haittana, että kiireisessä kansanedustajan työssä naiselta odotetaan, että tämä tulee töihin meikattuna ja laitettuna. Julkisuus on kenestä tahansa aina vain pintaraapaisu.

– Herkästi julkisuus on myös sitä, että yksi lanka lähtee vetämään myös asioista puhuttaessa, hän sanoo.

Eräs Lepomäen käyttämä vaalislogan on ollut ”Pelko pois”. Hän ei juuri pelkää, mutta viime aikoina Hongkongin uusi turvallisuuslaki on tullut ihon alle, jopa uniin. – Se on dystopia, jota vastaan taistelen, hän sanoo.

Ehdolla kokoomuksen varapuheenjohtajaksi

Kokoomuksen puoluekokous kolkuttelee ovella; se järjestetään Porissa 4.–6. syyskuuta. Lepomäellä, 39, on jännitettävää, sillä hän on ehdolla puolueen varapuheenjohtajaksi.

Varapuheenjohtajan paikkaa tavoittelevat myös Antti Häkkänen, Mari-Leena Talvitie ja Anna-Kaisa Ikonen. Heistä Häkkänen ja Talvitie ovat istuvia varapuheenjohtajia. Nykyisistä varapuheenjohtajista Sanni Grahn-Laasonen ei ole enää ehdolla tehtävään.

Kokoomuksen istuvaa puheenjohtajaa Petteri Orpoa Lepomäki ei halunnut lähteä haastamaan.

– En näe siihen mitään syytä. Petteri haluaa jatkaa, Lepomäki toteaa.

Jotkut saattoivat ajatella, että juuri Lepomäki voisi haastaa Orpon – onhan tämä aiemminkin toiminut haastajana. Vuonna 2016 Lepomäki haastoi puheenjohtajakisassa Alexander Stubbin ja jäi kolmanneksi. Orpo voitti silloisen vaalin.

Kirjassaan Vapauden voitto (Otava 2018) Lepomäki kirjoittaa, että henkilökohtaisen poliittisen uran kannalta Stubbin haastaminen oli kiistatta virhe. Koettaako hän nyt välttää vastaavan virheen tekemisen?

– En näe, että se on sitä, Lepomäki kiistää.

– On selvää, että mikäli puoluekokous minusta varapuheenjohtajan valitsee, puolue saa minusta fiksumman ja kypsemmän puoluejohdon jäsenen kuin olin muutama vuosi sitten, hän pohtii.

– Ei voi olla niin, että johtotehtäviin valitaan ihmisiä sen perusteella, että on 20 vuotta pyörinyt samoissa kuvioissa. Ihmisestä ei tee hyvää johtajaa se, että hän on hyvä kaveri, Lepomäki sanoo.

Kokoomuksen johdossa ei ole koskaan ollut naista

Kykypuolueeksi luonnehdittu kokoomus on perussuomalaisten lisäksi ainoa eduskuntapuolue, jonka puheenjohtajana ei ole koskaan ollut naista.

– Kyllähän se herättää huomiota. Mutta haluaisin myös sanoa, että kokoomuksella ei ole koskaan ollut diplomi-insinööriä puheenjohtajana, Lepomäki toteaa.

Hänestä kyse ei ole vain erilaisuuden sietämisestä tai suvaitsemisesta: Lepomäki haluaisi kokoomuksesta puolueen, jossa erilaisuutta juhlitaan.

– Jos pidemmän päälle kokoomuksen johdossa on vain entisiä Kokoomusnuorten puheenjohtajia, juristeja, heteroja, kauppatieteiden maistereita ja miehiä, niin onhan se vähän mielenkiintoista, hän sanoo.

Lepomäki sanoo toivovansa, että politiikkaan voisivat nykyistä useammin lähteä eri-ikäiset ja eritaustaiset ihmiset. Esimerkiksi yli 45-vuotiaalla naisella voisi olla annettavaa politiikalle perhekeskeisen elämänvaiheen jälkeen.

– Totta kai pitää olla sosiaalinen ja tulla ihmisten kanssa toimeen, koska politiikkaa tehdään ihmisille ja ihmisten kanssa. Mutta ei voi olla niin, että johtotehtäviin valitaan ihmisiä sen perusteella, että on 20 vuotta pyörinyt samoissa kuvioissa. Ihmisestä ei tee hyvää johtajaa se, että hän on hyvä kaveri, Lepomäki sanoo.

Elina Lepomäki

  • 39-vuotias kokoomuksen kansanedustaja.
  • Ehdolla kokoomuksen varapuheenjohtajaksi.
  • Naimisissa Jukka Lepomäen kanssa. Perheeseen kuuluvat kaksi kouluikäistä lasta sekä tytär Jukka Lepomäen edellisestä liitosta. Perhe asuu Espoossa.
  • Aloittanut aikuisiällä maalaamisen harrastuksena. Rentoutuu kirjoittamalla ja urheilemalla.
  • Toiminut myös enkelisijoittajana ja oikeistolaisen Libera-ajatuspajan tutkimusjohtajana.
  • Esittelee kirjassaan Vapauden voitto (Otava 2018) näkemyksiään Suomen uudistamisesta.
17 kommenttia