Citroën D Super 5 vm. 1974 – ”Kuin aikakone, paluu pikkupojan kesiin isovanhempien luona ja mökkitielle, jolla sain ajaa”

Marko Laitala koki autokärpäsen puraisun jo hyvin nuorella iällä, ja se vaikuttaa hänen autoiluunsa vielä tänäkin päivänä.

– Isoisälläni oli vuosimallin 1964 Citroën ID, jota sain sylistä ohjata ollessani vasta kolmevuotias. Kymmenvuotiaana sain edelleen ohjata, mutta silloin ehtona oli, että pitää käyttää myös polkimia, joten samaisella ID:llä opettelin myös oikeasti ajamaan autoa. Myöhemmin ID vaihtui D Super 5:een, jolla sain ajaa mökkiteillä sitten enemmänkin.

Nuori miehenalku tuskin vielä tuolloin täysin sisäisti, kuinka poikkeuksellisella autolla oli saanut autoilu-uransa polkaista käyntiin.

– Isäni entisöi Henry J-autoja ja harrasti vanhoja Kaisereita. Siitä kai tämä hullutus on lähtenyt, isän apulaisena olemisesta. Aika monessa auton tai varaosien etsintäreissussa on tullut oltua mukana.

Kuin veistoksellinen taideteos: DS:n linjoista vastasivat kaksi suuruutta, Flaminio Bertoni ja André Lefèbvre.

Ajovaloratkaisu uusittiin mallivuodeksi 1968. Sisemmät pitkät valot kääntyvät ajosuunnan mukaisesti 80 astetta.

Laitala on vihkiytynyt Citroën-maailmaan, ja kakkosautona hänellä on XM 3.0 V6 24 vuosimallia 1999. Se toimii samalla käyttöharrasteautona, jolla on melko vähän ajoa, enemmänkin ylläpitoa. XM:n edeltäjä oli ollut Xantia Activa CT, joka valitettavasti joutui kolariin. Mutta eihän siinä tietenkään vielä kaikki.

– Isoisän vanha D Super 5 -72, se sama yksilö, jolla opettelin ajamaan kunnolla, on varastossa ajokuntoisena. Auto on vielä kunnostamatta ja seuraavana jonossa. Minulla on myös oikealta ohjattava vuoden 1977 Citroën GS, Etelä-Afrikassa tehty, todennäköisesti ainoa Suomessa. Lisäksi isän perintönä on Chrysler Coupe aihio vuodelta 1936 ja pari vuosimallin 1953 Henry J:tä.

Puuhaa autojen parissa siis riittää.

– Harrasteautoissa saatetaan nähdä kohtapuoliin se aikaraja, jota uudemmat eivät enää päädy harrasteautoiksi lainkaan. Niitä ei joko haluta tai voida harrastaa, ainakaan nykymuodossa. Toivon olevani tässä väärässä, Laitala pohtii.

Avarassa ohjaamossa nautiskellaan matkanteosta.

Sohvamainen takaistuin kutsuu viettelevänä.

Citroën DS ja sen eri alamallit ovat teknisesti mielenkiintoisia, toteutukseltaan erilaisia autoja.

– Tämä on hyvä ajaa ja matkamukavuus on erinomainen edelleenkin, ellei moottorimelua lasketa. Omasta autostani sain kaverilta vihjeen, kun edellinen D-mallini oli hajonnut ruostevaurion takia. Kaverini väitti auton olevan varsinkin rungoltaan käytännössä ruosteeton. Olin epäileväinen, mutta menin kuitenkin katsomaan sitä liikkeeseen ja otin sen koeajoa varten ruuvimeisselin mukaan. Olin päättänyt ajaa auton nosturille ja tutkia pohjan kunnolla. Jos meisseli menisi yhdestäkään kohdasta ruostevaurion takia läpi, unohtaisin auton. Ei mennyt. Runko oli kitattu ja suojattu kauttaaltaan vaseliinilla, joten se oli tehnyt ruosteen työn vaikeaksi.

Muutenkin auto oli kytkimen liikettä lukuun ottamatta aika lailla moitteeton ja vain noin 165 000 kilometriä ajettu, joten kaupat tehtiin Laitalan muistin mukaan 27 500 markalla.

– Se tapahtui keväällä 35 vuotta sitten. Kunnostin auton nykyiseen kuntoonsa vuosina 1997-2004. Auto herättää aina yhtä yllättävästi huomiota. Kannattaa siis varata aikaa, kun käy kahvilla tai tankkaamassa, sillä juttuseuraa ja ihmettelijöitä riittää.

– Tämä auto on tavallaan kuin aikakone, paluu pikkupojan kesiin isovanhempien luona ja mökkitielle, jolla sain ajaa. Samalla se on myös muisto ajat sitten ikuisuuteen poistuneesta isoisästä.

Etu- ja takaylitykset ovat lyhyet, akseliväli pitkä.

Vuonna 1955 DS:n muotoilu oli hätkähdyttävää.

Karismaa kylläkseen

Citroën DS oli esittelyhetkellään lähes 50 vuotta sitten poikkeuksellisen moderni ja teknisesti edistyksellinen tuote, mutta ennen kaikkea se tunnetaan erottuvan muotoilunsa ansiosta. Myös DS:n omintakeinen hydropneumaattinen jousitus oli aikoinaan jotakin lähes aivan ennenkuulumatonta. Jousitusratkaisu oli esitelty vain vuotta aiemmin Traction Avantin huippumallin 15CV-H:n taka-akselilla, ja se oli Citroënin käytössä lopulta noin 60 vuoden ajan.

Muotoilu oli DS:n juttu. Se edusti aikakautensa järisyttävää innovatiivisuutta, joka kantaa auton karismaa edelleen kunniakkaasti – vielä 70 vuoden jälkeenkin. Niin muista maailmoista olivat auton linjat aikalaisiinsa verrattuna, että DS:stä alettiin puhua eräänlaisena avaruusajan autona, vaikka kuussa käymisestä vasta haaveiltiin. Kun DS ensiesiteltiin Pariisissa lokakuun alussa 1955, vastaanotettiin sille ensimmäisen päivän aikana huimat 12 000 tilausta.

Moottori on keulalla pitkittäin, vaihdelaatikko sen etupuolella.

Marko Laitala on Citroënien ratissa enimmäkseen nautiskeleva kruisailija.

Citroën D Super 5 vm. 1974

Vuosimalli 1974 oli Citroën DS:n toiseksi viimeinen, ja keulaan oli tehty parannuksia.