Citroën 2 CV vm. 1972 – ”Liikenteessä peukutetaan ja moikkaillaan – Parkissa ihmiset jäävät kyselemään autosta ja kertovat omia kokemuksiaan Rättäristä”

Kaikilla hyvillä tarinoilla on mieleenpainuva alku, kuten Anne Fridell osaa kertoa.

– Olin 1960-luvun alussa ensimmäisellä luokalla, ja perhetutullamme oli ”iso kissa” eli Citroën DS. Auto oli valkoinen ja niin hieno, että se jätti minuun lähtemättömän vaikutuksen. Matkaan lähtiessään se nousi maasta ja irtautui höyhenen lailla kevyesti liikkeelle. Ajattelin tuolloin, että sitten kun minusta tulee iso, niin ostan tuollaisen auton.

Lapsuuden unelma on toistaiseksi jäänyt toteutumatta.

– Aikaa on kulunut, enkä vieläkään ole saanut DS:ää. Mutta joka kerta kun sellaisen näen, herättää DS minussa ihailua ja unelmointia.

Anne Fridell kertoo olleensa 11:ssä Citroën 2 CV -maailmankokouksessa.

Joskus kokoontumisajot suuntaavat kauaksikin Suomesta, tänä vuonna oltiin Sveitsissä.

Toteutumatonta unelmaa on paikannut Citroënin toinen, hieman maanläheisempi auto, jonka kaikki tunnistavat. Se on 2 CV, eli Rättäri.

– Rättäriin eli Sätkään pääsin tutustumaan erään sukulaiseni kautta. Auton ääni ja habitus herätti minussa heti lämmintä ihastusta ja mielenkiintoa. Sitten 1980-luvun lopulla tutustuin koulukaveriini, jolla oli Rättäri. Teimme sillä yhteisen matkan Sveitsin 2 CV-maailmankokoukseen vuonna 1991 ja Nurmekseen pari vuotta myöhemmin. Harkitsin jo tuolloin vakavasti oman kulkineen hankkimista. Lopulta se löytyi kesällä 1994 Helsingin Malmilta. Ja niin kolo Citroën-kaihoisassa sydämessä oli paikattu. Tunteella.

Auton historia on hyvin Anne Fridellin tiedossa.

– Autoni on otettu käyttöön 1972 ja vuonna 1976 sille on tehty muutoskatsastus. Vanha auto, simppeli moottori, ohuet pellit. Minun aikanani autoa on huollettu säännöllisesti ja korjattu moneen otteeseen. Mieheni on hyvä näissä asioissa. Varaosia saa sekä Killan kautta että muilta harrastajilta, ja voihan niitä tilata myös ulkomailta.

Ohjaamoa voi luonnehtia spartalaisen pelkistetyksi – mutta toimivaksi.

Naatti-nimi syntyi puolivahingossa.

Sätkä on kesäauto, joka seisoo talvet autotallissa.

– En raski rääkätä moottoria talvipakkasilla, eikä maantiesuolakaan tee hyvää sen hipiälle. Ajokausi alkaa yleensä vappuajelulla jonnekin lähiseudulle. Kausi päättyy rätinsulkeisiin loka-marraskuussa. Silloin kokoonnumme ja vietämme yhteisen juhlahetken.

Persoonallisella autolla on persoonallinen nimi.

– Naatti-nimi tuli ihan vahingossa. Vein 2000-luvun alussa autoni kaverilleni huoltoon. Moottoria oli huollettu ja autolla oli tehty pari hääkuljetusta. Se oli sinänsä ihan kiva juttu. Mutta kun hain autoni kotiin, niin sen ”reppupeppuun” oli teipattu nimi Naatti. Aluksi se harmitti, sillä olin ajatellut antaa autolle nimeksi Nantes. Nantes on oranssi porkkanalajike. Nantes on toki myös kaupunki Ranskassa, ja autokin on ranskalainen. Mutta nyt olen tottunut Naatti-nimeen. Jotkut jopa kutsuvat minua nimellä Naattianne.

Reppupeppu mahdollistaa omistajalleen autossa nukkumisen.

Uniikki keulamaskotti pysyy paikallaan magneetin avulla.

– Sain ajokortin 18-vuotiaana. Isälläni oli Mersu, jolla alkuun ajelin. Aika luksusta. Ensimmäinen oma autoni oli Saab 96. Se oli kiva, rattivaihde ja vapaakytkin.

– Liikenteessä harmittaa se, että joidenkin on päästävä ohi, vaikka ajan rajoitusten mukaisesti. Ja sitten he jäävät eteeni ajelemaan. Joskus sivutieltä joku singahtaa eteen huomatessaan, että tulossa on ”vain Rättäri”. Se on joskus aiheuttanut vaaratilanteita. Useimmiten kuitenkin liikenteessä peukutetaan ja moikkaillaan. Parkissa ollessa usein ihmiset jäävät kyselemään autosta ja kertovat omia kokemuksiaan Rättäristä.

– Teetin itselleni Rättisitikka-sormuksen, jonka valmisti kultaseppämestari Pia-Mari Jull. Hän laittoi sen näyttelyynsä saatesanoin: Voiko Rättisitikan rakastajalle olla oma sormus? Voi, kunhan se valmistetaan tilauksesta uniikkityönä.

Sormus voi viestiä rakkaudesta ihmiseen tai omaan juttuun. Mikä sinun oma juttusi on? Tärkeimmät viestit voi kertoa myös korulla.

Annen juttu on Rättäri.

2 CV ei ole koskaan mässäillyt moottoritehoilla tai suorituskyvyllä – mutta yllättävän kestävä sen voimanlähde kyllä on.

Halogeenit vai ledit? No eivät kummatkaan. Nämä lyhdyt ovat nykymittapuulla ehkä tehottomat, mutta toisaalta – polttimon pystyy vaihtamaan kuka tahansa.

Rättäriä on valmistettu vuosien 1948–1990 välillä yli 3,8 miljoonaa kappaletta.