Suomi ajautuu autokaupan kriisiin, vaikka kotitaloudet ovat vauraampia kuin koskaan – epävarmuus suuntaa kiinnostusta käytettyihin autoihin
Rahaa suomalaisilla olisi, mutta autokauppa on myös psykologiaa. Epävarmoina aikoina halutaan varautua pahan päivän varalle, kirjoittaa päätoimittaja Olli Koivusalo.
Suomi vajosi lamaan syksyllä 1990. Alkoi myös autokaupan romahdus: 80-luvun lopun hurjista, yli 170 000 auton myynneistä vajottiin nopeasti ja syvälle. 1993 Suomessa kilvitettiin enää 56 tuhatta uutta autoa. Alle 100 000 auton ensirekisteröinteihin jäätiin kuutena peräkkäisenä vuonna, kunnes 1997 alkoi helpottaa.
Tuoreessa Tuulilasin artikkelissa käydään läpi autokaupan ankeaa nykytilannetta. Yhtäläisyysmerkkejä 90-luvun lamaan löytyy. Esimerkiksi se, että tänä vuonna tulee täyteen jo kuudes vuosi putkeen, kun uusien autojen myynti jää alle sadantuhannen rajan. Vieläpä roimasti.
”Suomen oloissa auto on välttämättömyyshyödyke, joten kysyntää toki on – se on vain siirtynyt käytettyjen puolelle.”
Tilastokeskuksen mukaan kotitaloudet ovat nyt kaksi kertaa vauraampia kuin 90-luvulla. Rahaa siis olisi, mutta autokauppa on myös psykologiaa. Epävarmoina aikoina halutaan varautua pahan päivän varalle. Tunnelma Venäjän naapurimaassa on tietenkin erilainen kuin Keski-Euroopassa, jossa uusien autojen myynti on koronavuosien jälkeen kääntynyt jo kasvuun.
Suomen oloissa auto on välttämättömyyshyödyke, joten kysyntää toki on – se on vain siirtynyt käytettyjen puolelle. Tuonti ulkomailta kiihtyy. Käytettyä autokalustoa on perinteisesti dumpattu Itä-Euroopan maihin ja Afrikkaan, nyt Suomeen. Loisteliaampiakin aikoja olemme nähneet. Mutta uskaltaako L-sanaa sanoa ääneen?
