Karvanopat ja Wunderbaum heilumaan – Toyota Corollan kyydissä kultaiselle 1980-luvulle

Suomalaiset ovat paatunutta Toyota-kansaa. Hiluxilla ja Hiacella on rahdattu kaikenlaista tavaraa, ja kun kurkistetaan henkilöautopuolelle, niin ykköstykki on tietysti Corolla. Tuo kaikkialla maailmassa tunnettu kestohitti tuli ensi kertaa kauppoihin vuonna 1966. Ajan hengen ja valtavirran mukaisesti Corollakin oli takavetoinen. Samalla konseptilla jatkettiin koko 1970-luku, mutta 1980-luvulla muutoksen tuulet alkoivat vihdoin puhaltaa. Viimeinen takavetoinen Corolla oli tyyppiä KE70, ja se esiteltiin vuonna 1979. Sen seuraaja olikin sitten jo aivan toista maata. Viidennen sukupolven E80 esiteltiin vuonna 1983, ja sen tärkein muutos edeltäjään verrattuna oli siirtyminen nykyaikaiseen etuvetorakenteeseen.

KE70 oli aikanaan hyvin suosittu malli, ja erittäin luotettavan auton maineessa. Nämä Corollat olivat hyvin kestäviä, ja kun ikä rullasi toiselle kymmenelle, monista yksilöistä tuli niin sanottuja nuorisoautoja. Syynä tähän oli juuri tuo takavetorakenne.

Suomalaisilla nuorilla miehillä on pakottava tarve päästä sudittamaan ja jättämään mustaa vanaa paikallisen kioskin eteen. Tästä ilmiöstä kirjailija Kari Hotakainen kirjoitti elävästi romaanissaan Klassikko. Corollan ohella myös Ford Sierra oli nousevan nuorison suosiossa. Ehkä muistatte Leevi And the Leavingsin laulun, jossa hoilattiin ”Viikonlopuksi autoa etsiessäni otin lainaksi naapurin Sierran.”

Vuonna 1983 esitellyllä uuden sukupolven Corollalla ei päässyt sudittelemaan. Jos auto päätyi hupikäyttöön, oli tyydyttävä käsijarrukäännöksiin, jotka onnistuivat parhaiten talven liukkailla. Uusi Corolla oli vanhahtavaan edeltäjäänsä verrattuna huomattavan moderni ja linjakkaan näköinen. Tarjolla oli sekä perinteinen sedan että luiskaperäinen liftback. Lisäksi myytiin kolmiovista FX-mallia, joka oli näitä lyhyempi, eräänlainen pystyperäinen töpöhäntä.

Malliston perusmoottorina oli 1,3-litrainen nelikko, joka ei ollut mikään voimapesä, mutta hoiti asiansa kunnialla. Ajettavuudeltaan etuveto-Corolla oli kohtalainen. Ero edeltäjään oli huima, mutta Opel Kadettin tai Volkswagen Golfin kaltaiseen täsmällisyyteen oli vielä matkaa. Tiloiltaan Corolla oli aika niukka. Varsinkin takapenkillä oli tiivis tunnelma.

Tämän sukupolven salaherkku tunnettiin koodilla AE86. Tällä mallilla ei ollut oikein mitään tekemistä nimisisaruksiensa kanssa, sillä se oli takavetoinen coupé, jonka keulalla oli kireä 16-venttiilinen moottori. Nämä GT-Corollat päätyivät usein ihan oikeiksi rallikilpureiksi.

Seuraavaan mallisukupolveen siirryttiin vuonna 1987. Nyt viimeinenkin takavetoversio hävisi rivistä. Muut Corollat olivat jatkossa etuvetoisia, mutta korkea Sportswagon-farmari oli nelivetoinen.

1980-luvun autot

1. BMW 3-sarja

2. Peugeot 205

3. Opel Kadett

4. Ford Sierra

Tuulilasi 1983

Kauppareissulle

Automarketit ja pysäköintihallit olivat alkaneet yleistyä jo 1970-luvulla ja seuraavalla vuosikymmenellä koitti suurten kauppakeskusten kulta-aika. Amerikastahan tässäkin mallia otettiin. Helsingissä avattiin vuonna 1984 Itäkeskus, joka näytti tietä muutokselle, jossa ostoksia ja palveluita lähdettiin hakemaan kaupungin laidalta, ei enää itse keskustasta. Itäkeskukseen tosin pääsi asioimaan myös 1982 avatulla metrolla, mutta useimmiten kauppareissulle lähdettiin henkilöautolla, jolla ostoksetkin sai kuljetettua mukavasti kotiin.

Työsuhdeautot

Taloudessa meni lujaa ja yhä useampi henkilöauto ostettiin yrityksen nimiin: työsuhdeautoista tuli 80-luvun nousukaudella yhden sortin statussymboli. Ja tämähän oli ihan järkevääkin – työnantaja saattoi vähentää autosta aiheutuvat poistot verotuksessa ja säästää sosiaalikuluissa verrattuna siihen, että vastaava palkka olisi maksettu rahana. Esimerkiksi vuonna 1985 joka kolmannen uuden henkilöauton ostajana oli jo yritys.