Nimitys "Plain people" eli "Vaatimaton väki" kertoo sekä amissien pukeutumisesta, että heidän arvoistaan. Kaiken keskiössä ovat nöyryys, vaatimattomuus ja kaikkinainen väkivaltaisuuden kaihtaminen. Ylpeyttä, turhamaisuutta ja kilpahenkeä pidetään syntinä. Ahkeruutta ja yritteliäisyyttä arvostetaan, sillä kova työnteko on osoitus nöyryydestä. Hengellisten tavoitteiden lisäksi työteliäisyys palvelee myös yhteisön hyvinvointia ja lujittaa ystävyyssuhteita.

Sähköverkkoja ei sallita, eikä puhelimia sisällä ihmisasumuksissa. Erilaisten apuvälineiden ja koneiden käyttö yritystoiminnassa kuitenkin hyväksytään. Mm. dieselillä käyvät lypsykoneet on sallittu vuodesta 1992. Muina työkoneiden virtalähteinä käytetään kaasua, hydrauliikkaa ja esimerkiksi tuulivoimalla toimivia akkuja. Vaikka kiinteistön liittämistä sähköverkkoon ei hyväksytä, se on sallittua, jos kiinteistön omistaja on ei-amissi ja amissit käyttävät tilaa vain yritystoimintaan.

Yhteisöjen välillä on eroja sääntöjen tiukkuudessa ja mm. teknologian käytön hyväksyttävyydessä. Yksin Lancasterin piirikunnassa on pitkälti yli 200 amissi-kirkkokuntaa. Päätökset sääntöjen soveltamisesta tekee kutakin yhteisöä johtava piispa yhdessä parin papin ja diakonin kanssa. Heidät valitaan tehtäväänsä miesten joukosta. Mainittakoon, että myös naisilla on oikeus nimetä ehdokkaita.

Säännöistä, Ordnungista, joustetaan 14–16 vuotiaiden nuorten kohdalla. Vaihe tunnetaan nimellä rumspringa. Se tulee saksan kielen sanasta rumspringen ja tarkoittaa juoksentelua ympäriinsä. Koska liittyminen kirkkokuntaan tapahtuu vasta aikuisena kasteen kautta, amissinuorilla on lupa tutustua ulkopuoliseen maailmaan ennen lopullista päätöstään. Missä määrin säännöistä poikkeamista siedetään, vaihtelee yhteisöjen välillä.

Yleensä nuoret voivat viettää aikaa englantilaisten seurassa, kenties käydä elokuvissa, maistaa alkoholia tai jopa käyttää älypuhelinta. Rangaistavuus riippuu yhteisöstä, ja siitä jääkö kiinni. Yöksi on kuitenkin tultava kotiin, muistuttaa amissien elämää valottavan tutustumiskierroksen opas. Sillä vaikka nuoret saavat vapauksia, heidän vanhempiensa on noudatettava Ordnungia.

Valtaenemmistö, lähes 90 %, nuorista valitsee yhteisön, ja lopuistakin yli puolet palaa yhteisön piiriin myöhemmin. Bussilastillinen modernista maailmasta tulleita turisteja nyökyttelee vaikuttuneena oppaan luettelemille prosenttiluvuille.

Lapset kasvavat yhteisön sääntöihin ja elämäntapaan, koulua käydään vain kahdeksan luokkaa, kaikki luokat samassa luokkahuoneessa niin kuin yli sata vuotta sitten oli tapana myös Suomessa. Oppiaineina ovat saksan kieli, matematiikka, kirjoittaminen, lukeminen sekä rajallisesti historia ja maantieto. Opettajina toimivat koulunsa päättäneet nuoret tytöt ennen avioitumistaan. Käsityötaitoja, huolellisuutta, ahkeruutta, käytännön askareisiin osallistumista ja hyvää käytöstä arvostetaan. Koulu ei kannusta kriittiseen ajatteluun, vaan yhteisön säilyttämiseen. Näillä eväillä on kuitenkin vaikea pärjätä modernissa, erityisosaamiseen perustuvassa maailmassa, mikä osaltaan selittänee yhteisöön jäävien nuorten suuren määrän.

Kasteen ottaminen merkitsee Jumalalle ja kirkolle annettua elinikäistä sitoumusta. Sen rikkomisesta seuraa shunning eli henkilön sosiaalinen eristäminen. Yhteisön jäsenet, mukaan lukien henkilön perhe, eivät saa mm. ruokailla tai ajaa samoissa hevoskärryissä eristetyn kanssa. Eristäminen päättyy kuitenkin henkilön katuessa ja tunnustaessa syntinsä.

Väkivaltaa ei hyväksytä missään muodossa, ei edes itsepuolustukseksi. Jouduttuaan vainon kohteeksi Euroopassa, amissit lähtivät sieltä pois ja asettuivat Amerikkaan. Kun Harrison Ford turvautui nyrkkeihinsä Lancasterin amissiyhteisöön sijoittuvassa elokuvassa Todistaja (1985), lähiympäristössä elokuvantekoa jo valmiiksi epäluulolla seuranneet amissit järkyttyivät. Väkivallan esiintyminen heidän elämäänsä valottavassa elokuvassa, vaikkakin englantilaisen roolihenkilön käyttämänä, koettiin loukkaavana.

Amissit eivät äänestä presidentin vaaleissa, kertoo Amish Villagen oppaamme. Siksi että Yhdysvaltain presidentillä on valta päättää sodasta. Opas lisää, että vaaleissa äänestävät muutenkin vain miehet. Hän korostaa kuitenkin, että amisseille kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia sukupuolesta riippumatta. Bussin ajaessa amissikoulun ohi, pihalla näkyy huivipäisiä tyttöjä mekoissa ja poikia mustissa puvuissa leikkimässä yhdessä. Vaikka naiset ja miehet ovat lähtökohtaisesti samanarvoisia, avioliitossa mies on perheenpää.

Löysin Donald Trumpin Lancasterin vaalitilaisuuksissa otetuista valokuvista pienen parrakkaiden amissien seurueen. Se erottui hyvin paitsi vaatetuksensa, myös maskittomuutensa takia. Trumpin konservatismi ja varsinkin abortin vastaisuus puhutteli amisseja. Jotkut amissit äänestävät siis myös presidentinvaaleissa. Äänestysvilkkaus jäi kuitenkin alle 10%:n.

Maskittomuus puolestaan kertoo amissien suhtautumisesta covid-19:ään. Rokotuskattavuus on alle prosentin ja kuolemantapauksia on ollut paljon (lähde NPR). Nekin jotka rokotuksen ottivat, pitivät asian omana tietonaan. Terveystarkastuksia ei harrasteta. Lääketieteeseen voidaan turvautua sairauden vakavuuden niin vaatiessa. Koska amissit uskovat Jumalaan eivätkä vakuutuksiin, yhteisö vastaa kollektiivisesti hoidon kustannuksista. Mainittakoon tässä yhteydessä, että amissit vapautettiin sosiaaliturvamaksuista kongressin päätöksellä 1965 johtuen sosiaaliturvan vakuutuksen kaltaisesta luonteesta. Vastoin yleistä käsitystä, amissit maksavat kuitenkin veroja siinä missä kaikki muutkin.

Kristillinen pasifismi on tärkeä osa amissien uskoa. Keskeisiä opinkappaleita ovat Matteuksen evankeliumi ja Jeesuksen Vuorisaarna. Vuonna 2006 amissien koulussa Pennsylvanian Nickel Minesin kylässä tapahtui joukkomurha. Charles Roberts -niminen 32-vuotias mies saapui koululle tarkoituksenaan tappaa kaikki tyttöoppilaat. Hän määräsi heidät riviin liitutaulun eteen ja alkoi ampua yksitellen. Opettajan onnistui paeta ja hälyttää poliisit. Viisi kuoli ja viisi vammautui vakavasti. Lopuksi murhaaja ampui itsensä.

Murhaaja kärsi ilmeisesti mielenterveysongelmista ja hyväksikäyttöfantasioista. Hän toimi meijerin autonkuljettajana ja tunsi suuren osan uhrien perheistä. Verityön järkyttämä amissi-yhteisö kehotti kuitenkin jäseniään irtautumaan vihan tunteesta ja antamaan murhaajalle anteeksi. Yhteisön reaktio herätti laajalti ihmetystä ja arvosteluakin erityisesti ei-amissien keskuudessa. Hänellä on äiti ja vaimo ja nyt hän seisoo oikeudenmukaisen Jumalan edessä, vastasivat amissit. He perustivat jopa rahaston ampujan lesken ja lasten auttamiseksi. Koulurakennus purettiin ja sen paikalla kasvaa niitty.

Mitä mieltä amissit ovat Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan? Vaikka netti ja televisio ovat kiellettyjä, amissit seuraavat uutisia paikallislehdistä. Tieto Euroopassa, lähellä heidän esi-isiensä maita, puhjenneesta sodasta on ehkä tullut vastaan paikallisuutisten lomassa, kukaties jopa The Budgetissa tai Die Botschaftissa tai jossain muussa heidän omista julkaisuistaan. Koska yrityksistäni huolimatta kysymykseen on vaikea saada suoraa vastausta, käännyn Amishamerica.com-sivuston puoleen. Sitä ylläpitää luonnollisesti ei-amissi, joka kuitenkin tuntee läheisesti amissien elämää. Sivuston Ukrainan sotaa koskevat kommenttiketjut kertovat järkytyksestä sekä halusta tarjota humanitaarista apua ja rukoilla ukrainalaisten puolesta.

Jos tuntee viehtymystä edellä kuvattuun yksinkertaiseen elämään, voiko amissi-yhteisöön liittyä? Esitän kysymyksen oppaalle. Hän vastaa sen olevan mahdollista miehille pitkällä koeajalla, mutta naisille vain avioliiton kautta. Kaivan tutustumiskierroksen jälkeen lisää tietoa aiheesta. Löydän Daily Recordin sivustolta New Order -amisseihin lukeutuvan miehen haastattelun. Hän kertoo liittymisen edellyttävän elämistä yhteisössä ja osallistumista uskonnollisiin menoihin vuoden ajan. Liittyjän on myös harjoitettava jotain hyödyllistä ammattia ja tehtävä työtä yhteisössä. Lisäksi hänen on opiskeltava saksan kieli. Kun vuosi on kulunut, hän voi päättää, haluaako yhä jäädä. Siitä alkaa varsinainen perehdytys kirkon oppeihin ja yhteisön sääntöihin. Lopuksi hänen hyväksymisestään äänestetään. Mikäli tulos on myönteinen, hänen entinen elämänsä jää taakse ja hänestä tulee amissi loppuiäksi.

Suhtautuminen liittymishaluisiin vaihtelee amissi-yhteisöjen välillä. Yhteydenottoja kiinnostuneilta tulee kuitenkin jatkuvasti. Daily Recordin haastattelema mies kertoo tietävänsä koko elämänsä ajalta vain 12 "englantilaista", joista on tullut amisseja. Heidän joukossaan myös kaksi naista. Ei siis täysin mahdotonta hektiseen elämänmenoon kyllästyneelle naisellekaan.

Small Farmer's Journaliin kirjoittanut amissi kehottaa kuitenkin miettimään, olisiko liittymisestä haaveilevan nykyinen elämä muutettavissa yksinkertaisemmaksi ja rauhallisemmaksi. Voisiko luopumalla turhasta elää jo nykyisellään syvällisempää elämää? Ja miten sitten päättää toimiakin, kirjoittaja kehottaa olemaan rehellinen itselleen.