Alpine A110 R – Turbo sihisee ja ärisee kuljettajan niskan takana kuin kiimainen kissa
Kevyt, sopivan tehokas, hauskasti pörisevä ja myös hauska ajettava. Onko tällaisten autojen aikakausi todellakin ohi?
Paukkulauta-alusta ja jatkuvia iskuja takapuoleen – enempää tai vähempää ei voi odottaa ajokilta, jonka suunnittelun lähtökohtana on ollut rakentaa julkisille teille sopiva kilpa-auto. Suorat kilpailijatkin olivat ranskalaisilla suunnitteluvaiheessa tiedossa: Porsche 718 Cayman ja Lotus Emira. Aika kovat benchmarkit…
Näillä eväin Alpinen moottoriurheiluinsinöörit kävivät Alpine A110:n kimppuun tehdäkseen sen, mikä ei vielä ollut mahdollista hieman maltillisemman A110S-version kanssa.
Niinpä he hankkiutuivat ensitöikseen eroon kaikista tarpeettomista varusteista. Roskakoriin joutuivat mm. takaikkuna, sisäpeili ja pysäköintianturit. Varustehyllystä kaivettiin sitten auton uuteen luonteeseen sopivia välineitä: säädettävä jousitus, paremmat iskarit, kuppi-istuimet ja kuusipistevyöt.
Aina välillä käytiin vaa'alla. Painoa vähennettiin tarvittaessa lisää kasvattamalla hiilikuituosien määrää. Lopputuloksena vaaka näytti alle 1100 kiloa; 34 kiloa vähemmän kuin S-sisaren kohdalla.
Teholla on aina kompensoitu auton painoa, ja sähköautoissa tämä vain korostuu. Kevyet urheiluautot ovat valitettavasti katoamassa.
Todellinen taito tehdä jotain oikein näkyy yksityiskohdissa. A110 R:n kaikki korin uudet komponentit optimoitiin tuulitunnelissa jäähdytyksen ja downforcen parantamiseksi. Tämä koskee niin ylimääräistä etuspoileria, konepeittoa ilmanottoaukkoineen, sivusiivekkeitä, vanteita kuin myös massiivista takasiipeä ja diffuusoria. Kaikki on optimoitu – ja kaikki extra on valmistettu hiilikuidusta. Vaikutukset auton ulkonäköön puhuttelevat.
Myös auton sisällä pistettiin tuulemaan. Kabiiniin asennettiin luonnollisesti hiilikuituistuimet. Hiilikuitu ja mikrokuituverhoilu hallitsevat toki ohjaamoa muutenkin. Fiilis nousee.
Ja keskimoottori on tunnetusti klassinen urheiluauton yksityiskohta. Toki keskimoottoriset Ferrarit kuulostavat maukkaammilta, mutta kyllä Alpinen nelisylinterinen ja 300-heppainen mylly ääntelee sekin kivasti korvien takana.
Mutkateillä korostuvat heti auton keveys ja tasapaino. Näin etenkin nykyään, kun autojen painot ovat pompanneet sähköautojen myötä uusille tuhatluvuille.
Sähköautoissa painoa kompensoidaan turhankin usein jäätävällä suorituskyvyllä, mutta usein on kyse ensisijaisesti vain kiihtyvyyden tunteesta. Sillä vaikka autoinsinööri on kuinka taitava, fysiikan lakeja ei hänkään pysty kumoamaan. Yritystä kuitenkin on, ja usein tuloksena on hämmentävä soppa, jossa auto kulkee kuin petoeläin, mutta autolla ajaminen tuntuu tietokonepeliltä.
Niinpä. Kevyempänä kaikki on helpompaa. Ja kaikesta on siten helpompi nauttia. Autolla ajaminen tuntuu autolla ajamiselta. Ja Alpine A110 R:n alusta on lähes täydellinen. Vauhti kasvaa tien päällä nopeasti – ja vauhti myös tuntuu. Heikkopäällysteisillä mutkateillä kyyti on nopeasti sellaista, että etenkin matkustaja kokee olevansa huvipuistolaitteessa. Alpine on yksinkertaisesti uskollinen kilpa-auton DNA:lleen. Ohjaus ja suuntavakaus ansaitsevat molemmat huippuarvosanat – toisin kuin A110 S -sisaren kohdalla.
A110 R:n suurin ilonlähde piilee lopulta sen sivuttaispidossa. Jokaista mutkaa ja ohjausliikettä seuraa suora siirtyminen haluttuun ajolinjaan ilman pienintäkään hermostuneisuuden häivää. Etuakselilla olevat ylimääräiset kallistuksenvakaajat yhdessä Michelin Cup -renkaiden kanssa tekevät taikojaan. Ne kirjaimellisesti imevät R:n kiinni tien pintaan.
Ja lisää keveyden etuja: hidastuvuus tapahtuu tehokkaasti. Jarrulle ei tarvitse siirtyä turhan aikaisin. Kuski tuntee olevansa kuin kirurgi, joka käyttää rattia skalpellin tavoin. Eteneminen on äärettömän tehokasta. Nopea ajaminen vaatii nopeasti myös fysiikkaa, A110 R:llä ajaminen käy urheilusuorituksesta.
1,8-litrainen turbo sihisee ja ärisee kuljettajan niskan takana kuin kiimainen kissa. Jokainen kuskin oikean jalan pyyntö välittyy suoraan moottorille. Kaksoiskytkinvaihteisto toimii myös rata-ajossa hienosti, mutta enemmän itsemääräämisoikeutta kaipaaville voi suositella ratille sijoitettuja vaihteenvaihtovipuja. Ajamisen rehellisyys ja kilpa-automaisuus sen kuin korostuvat. Ja ohjaus on niin namukas kuin vain olla ja voi. Tällaista ajamisen iloa ei tule todellakaan enää koettua uudessa katulaillisessa autossa kovin usein.
Keskimoottori kiertää auliisti 2 600 kierroksesta alkaen ja hemmottelee kuljettajaa suoralla vasteella. Sinänsä maltillinen 300 hv:n teho riittää helposti alle 1100 kiloa painavan auton urheilulliseen liikutteluun.
Ja rehellisistä ajo-ominaisuuksista puhuttaessa myös A110 R:n erilaiset avustavat järjestelmät on lueteltu nopeasti. Vakionopeudensäädin ja nopeudenrajoitin. Siinäpä ne – ei ole mitään muuta. Uusavuttamattomat älköön siis vaivautuko.
