Helena Kemppainen sinnittelee allergioiden kanssa ja unelmoi tavallisesta suklaalevystä: ”Minun täytyy olla valppaana koko ajan”

Kun heinolalainen Helena Kemppainen, 61, oli kolmen kuukauden ikäinen, hänet kiikutettiin sairaalaan allergisen reaktion vuoksi. Vauvan kasvot ja huulet olivat turvonneet, kun tämä oli maistanut kakkutaikinaa äitinsä sormenpäästä. Vaarana oli, että henkitorvikin turpoaisi.

Onneksi oireet saatiin nopeasti hallintaan. Allergiatestejä ei vuonna 1961 ollut vielä kehitetty, mutta tiedettiin, että kananmuna, kala, suklaa ja mansikat olivat yleisesti allergisoivia ruoka-aineita. Helenan reaktio oli johtunut kakkutaikinassa olleesta munasta, mutta hänen ruokavaliostaan poistettiin saman tien varmuudeksi kaikki neljä.

– Söin suklaata salaa, kun kasvoin isommaksi. Silloin siitä ei koitunut mitään haittaa, hän kertoo.

Kananmuna-allergiakin väistyi, mutta jokin aiheutti silti oireita. Helenan lapsuus oli yhtä raapimista. Iho kutisi kyynärtaipeista ranteisiin niin, että se oli vereslihalla.

– Uimahalli kiellettiin minulta, koska vedessä lotraamisen uskottiin lisäävän iho-oireita. Nykyään käsitys on päinvastainen.

Helena ei voinut harrastaa ratsastamistakaan, koska talleilla hänen silmänsä turposivat.

– Kerran sain sirkuksessa voimakkaan allergisen reaktion. Jälkikäteen ymmärsin, että se johtui hevosista. En voinut olla myöskään kissojen lähellä.

15-vuotiaana Helena lähti vuodeksi kotiapulaiseksi Lontooseen. Siellä iho yllättäen rauhoittui. Kotimaassa oireet ilmaantuivat uudestaan. Sama ilmiö toistui, kun hän paria vuotta myöhemmin muutti Yhdysvaltoihin. Hän työskenteli siellä ensin lastenhoitajana, opiskeli sitten sihteeriksi ja teki alan töitä useita vuosia.

– Ihoni oli loistavassa kunnossa, ja saatoin syödä mitä hyvänsä. Kun palasin kotiin vuonna 1986, tilanne muuttui jälleen.

Lateksiallergia toi kolmannen lapsen

Pian iho meni niin huonoon kuntoon, että Helenan sormenpäät olivat halki. Hän joutui sihteerin työssään naputtamaan tekstiä tietokoneella tupot sormissaan.

– Lääkärit sanoivat, että ”sinulla nyt vain on tuollainen iho”. Kävin valohoidossa talvella, mutta allergiatestejä ei tehty. Minun piti vain sinnitellä. Onneksi apteekeissa oli jo perus- ja hydrokortisonivoiteita. Aiemmat lääkevoiteet haisivat tervalle, eikä niitä tullut sen vuoksi hirveästi käytettyä.

Vuonna 1991 Helenasta tuli äiti. Toinen tytär syntyi vuonna 1993, ja kolmas melkein heti perään.

Tähän liittyy hupaisa tarina. Helena oli aiemmin huomannut, että kondomi sai hänen alapäänsä kutiamaan. Kutina johtui lateksi- eli luonnonkumi­allergiasta, ja kondomeista oli luovuttava. Helenalle laitettiin kierukka, mutta sekään ei sopinut hänelle.

– Tuttuni kehotti meitä luottamaan niin sanottuihin varmoihin päiviin, jolloin nainen ei voi tulla raskaaksi. No, meidän kolmas lapsemme sai alkunsa varmoina päivinä, kun imetin vielä edellistä. Tämäkin johtui viime kädessä allergioista, hän nauraa.

Keväällä 1996 Helena tajusi olevansa allerginen koivun siitepölylle. Silmät kutisivat, ja olo oli tukkoinen. Sitten hän huomasi, että käsiin nousi vesikelloja, kun hän leipoi leipää. Perunoiden kuoriminen aiheutti hengenahdistusta. Omenat saivat huulet kihelmöimään ja turpoamaan.

– Viimeinen tikki oli, kun menin ystävien hääjuhlien jälkeen käymään morsiamen vanhempien hevostilalla. En ollut saada happea. Minun oli pakko mennä lääkäriin. Näin ei voinut jatkua.

Hyvästit viljoille ja mausteille

Helena sai astmalääkityksen, koska allerginen tulehdus oli edennyt keuhkoihin asti. Myös allergiatestit tehtiin vihdoin. Hevos- ja kissa-allergia varmistuivat. Lisäksi hänellä todettiin laaja koivun siitepölystä johtuva ristiallergia noin 40 ruoka-aineelle.

Kaikki kotimaiset viljat, lähes kaikki mausteet sekä osa kasviksistakin piti jättää ruokavaliosta pois. Silloisen käsityksen mukaan Helena ei saanut syödä niitä enää ikinä missään muodossa.

– Se oli aikamoinen katastrofi. Ensimmäinen reaktioni oli, että mitä hittoa sitten söisin. Pihviä pelkällä suolalla? Entäpä leipä? Kaupoissa ei ollut kuin riisikakkuja. Tuntui, että matto vedettiin altani.

Toukokuussa 2017 Helenalla todettiin allergia myös maissille, hirssille ja soijalle, mikä kavensi ruokavaliota entisestään. Henkinen jaksaminen oli välillä koetuksella.

– En olisi millään jaksanut syödä aina yhtä ja samaa. Kun olimme reissussa Aasiassa, söin viisi viikkoa riisiä, vesimelonia ja kananmunaa. Muuta en uskaltanut suuhuni panna.

Helena myöntää itkeneensä ruokarajoitustensa vuoksi monet itkut. Hän on myös kiukutellut siskolleen, miksi hänelle piti tulla kaikki nämä allergiat – ja lisäksi vielä hörökorvat.

– Siskollani on rautainen iho ja kauniit korvatkin. En silti ole jäänyt kiinni näihin ajatuksiin. Ehkä se johtuu siitä, että elämänasenteeni on pohjimmiltaan optimistinen. Olen myös tekevä ja touhukas. Etsin koko ajan tietoa korvaavista ruoka-aineista ja opettelin valmistamaan ruokani niistä.

Ulkopuolisten ei ole aina ollut helppoa ymmärtää Helenan allergioita. Jotkut sekoittavat ne keliakiaan ja hankkivat kahvipöytään gluteenitonta pullaa. Hän ei voi syödä sitä, koska pullissa on muun muassa kardemummaa, jolle hän on allerginen.

– Onneksi puolisoni ja lapseni ovat tottuneet elämään ruokarajoitteitteni kanssa ja syövät, mitä minäkin. Lapseni jopa joskus totesivat, että vehnäjauhoista tehdyt letut eivät maistu miltään, koska kotona he olivat aina syöneet äidin sekoittamista jauhoista tehtyjä lettuja.

Joitakin vuosia sitten Helena osti huonekalukaupasta laajenevaan vakuumiin pakatun patjan. Kun hän avasi pakkauksen, hänen henkitorvensa alkoi tukkeutua. Helenan oli lähdettävä suorinta tietä terveyskeskukseen. Reaktio johtui formaldehydistä. Se on homeenestoaine, jota käytetään muun muassa huonekaluissa, lakanoissa ja vaatteissa sekä niiden paketoinnissa.

– Viime vuosina olen ostanut huonekaluni kierrätettyinä tai mallikappaleina, koska formaldehydi tuulettuu pois, kun ne ovat olleet riittävän pitkään esillä. Lakanoista se lähtee pesemällä.

Helena kiittää tarkkaa hajuaistiaan, jonka avulla hän yleensä erottaa formaldehydin jo kaukaa.

– Kemikaaliallergiat ovat hankalia, koska kemikaaleja käytetään niin monessa paikassa. Yllättävän useissa tuotteissa on myös vehnää. Sitä oli jopa hiuslakassa, joka sai päänahkani kutisemaan.

Kylmä ilmasto pahentaa iho-oireita

Helenan iho-oireiden perimmäinen syy selvisi vasta neljä vuotta sitten, kun hänellä todettiin iktyoosi vulgaris -niminen perinnöllinen ihosairaus. Se aiheuttaa häiriön ihon sarveisaineksen muodostumisessa. Iho on normaalia ohuempi, kuivempi ja hilseilevämpi ja tulehtuu herkästi. Kuuma ja kylmä tuntuvat iholla voimakkaammin kuin normaalisti.

– Tauti löytyi ensin tyttärentyttäreltäni, joka kärsi vaikeista iho-oireista. Ne olivat niin samankaltaisia kuin omat oireeni lapsuudessani, että aloin miettiä, olisiko minulla sama sairaus. Verikoe kertoi totuuden. Diagnoosi oli helpotus, mutta se merkitsee ihon rasvaamista hamaan tappiin asti. Parantavaa hoitoa iktyoosiin ei ole.

Kylmä ilmasto pahentaa sairauden oireita, kun taas lämpö, aurinko ja kostea ilmanala lievittävät niitä. Siksi Helenan iho voi paremmin, kun hän asui ulkomailla.

– Minulla tilannetta pahensi myös koivuallergia. Lääkäri sanoi suoraan, että kylmän ilman ja koivujen vuoksi Suomi on minulle pahin maa asua, Helena kertoo.

Siitä huolimatta hän muutti koronapandemian alkaessa Järvenpäästä mökillensä Heinolaan, jossa on paljon koivuja. Helena asuu siellä pääsääntöisesti edelleen.

– Saan tontillamme luonnollista siedätystä koivun siitepölyä vastaan. Aloitin myös koivun tablettisiedätyksen vuoden alussa. Toivon mukaan se tuottaa tulosta. Tiedän kuitenkin, etteivät ristireaktiot välttämättä väisty, vaikka koivuallergia lievittyisi.

Nykyisin ristiallergioiden hoidossa suositus on, että kaikkea syödään oireiden sallimissa rajoissa, koska se kehittää sietokykyä. Keittäminen, raastaminen tai pakastaminen vähentää ruokien allergeenisuutta. Suosituksen muuttuminen on ollut Helenalle melkoinen sokki.

– Ei ole ollut helppoa niellä sitä, että olen 25 vuotta noudattanut turhaan totaalista välttödieettiä. Toki olen iloinen, että nyt minäkin voisin kokeilla esimerkiksi kauraa, johon reagoin lievimmin.

Kärsimys palkittiin

Viime kesänä Helena istuskeli raahelaisessa kahvilassa. Tarjolla ei ollut yhtään maissitonta leivonnaista, joten hän ei voinut tilata kuin kupillisen kahvia. Konditorian työntekijä pahoitteli tilannetta ja sanoi, että maissitonta jauhoseosta kyllä käytettäisiin mielellään, mikäli sellainen olisi markkinoilla.

– Aloin pohtia, että hetkinen, mitä jos lähestyisin asialla jotain valmistajaa. Olin jo usean vuoden ajan kehitellyt omia jauhoseoksiani ja julkaissut blogissani reseptejäni muille ruokarajoitteisille. Minulle on kertynyt paljon hiljaista tietoa, jota haluan jakaa muille.

Helena tarttui tuumasta toimeen ja otti yhteyttä Virtasalmen Viljatuotteeseen. Siellä hänen ehdotuksensa moniallergikoille suunnatusta täysjyvädurrajauhoseoksesta sai myönteistä vastakaikua.

Gluteeniton, maissiton ja riisitön tuote lanseerattiin yrityksen nettikaupassa maaliskuussa. Se myytiin loppuun ensimmäisen viikonlopun aikana. Syksyllä jauhoseosta saa todennäköisesti myös K- ja S-ryhmän ruokakaupoista.

– Kaikki tämä tuntuu hurjan hienolta. Koen, että vuosien kärsimykseni ikään kuin palkittiin. Ehkä oli tarkoitettu, että joutuisin kulkemaan tämän pitkän tien, jotta muilla olisi helpompaa.

Helena on perustanut ruokarajoitteisille myös Facebook-ryhmän Se on lisännyt hänen ymmärrystään erilaisista allergioista ja tarpeista, joita allergisilla on.

– Koko ajan on ennakoitava, oltava valppaana ja luettava tuoteselosteita. Se vie paljon aikaa ja energiaa. Moniallergisen elämä on myös kalliimpaa kuin terveen, mutta Kela ei myönnä ruoka-­allergisille aikuisille mitään tukia.

Kun Helena ajattelee tulevaa, ajatuksissa vuorottelevat pieni pelko ja toivonkipinä. Vuosikausien välttödieetti on saanut epäilemään, ettei hän koskaan pysty palaamaan normaaliin ruokavalioon.

Toisaalta on mahdollista, että siedätyshoito purisi niin hyvin, että myös ristiallergiat lievittyisivät. Sekin on mahdollista, että allergiat väistyvät ikääntyessä.

– Joskus sallin itseni unelmoida Fazerin sinisestä. Voi jos saisin herätä jonain aamuna eikä tarvitsisi välittää siitä, että suklaassa on soijalesitiinia. Soija on nimittäin niitä ruoka-aineita, jotka voivat aiheuttaa minulle hengenvaarallisen anafylaktisen reaktion, Helena sanoo.