Satun olemaan sairaana. Uskomatonta, miten hämyiseltä olo tuntuu. Tekee mieli vain pysyä aloillaan, kenties mennä ihan sänkyyn. On usvainen olo.Toisaalta kahdeksankymppisellä on silloin tällöin muutenkin aivan samanlainen himmeä tunne. Olo vaikuttaa sekavalta, on jaksamaton ja väsynyt.

Koronan jälkitautien yhteydessä joku löysi sanan aivosumu. Ihmiset kertoivat sumuisesta olostaan ja voimattomuudestaan. Sairaudeksi aivosumua ei ole hyväksytty, eikä se sairaus olekaan. Sana kuvaa silti harvinaisen onnistuneesti jaksamattomuuden tilaa, jonka taustalla saattaa olla sairaus tai siihen liittyvä väsymys. Esimerkiksi antibiootit ovat tehokkaita lääkkeitä, mutta voivat väsyttää. Voimattomuus voi jatkua varsinaisen hoidon jälkeenkin. Sekavuutta voi kokea myös silloin, kun käy ylikerroksilla eli on stressiä ja paineinen elämänvaihe. Aivot eivät ehdi mukaan kaikkeen. Monista kokemuksista ei jää edes muistoja, koska ne eivät tallennu muistiin.

Aivojen toiminnan kannalta on tärkeää löytää hetkiä, jolloin ne voivat levätä samaan tapaan kuin keho. Äitini korosti usein, että päivän paras hetki on, kun panee illalla luut peräkanaa eli oikaisee kroppansa ja saa luvan levähtää. Aivot tarvitsevat samanlaisen luvan ja tunteen.

Tavallisin ratkaisu aivojen lepohetkiin on riittävä uni ja etenkin syvän unen jaksot. Ihminen nukkuu noin kahden tunnin jaksoissa, joiden keskivaiheilla aivot lepäävät, vaikka toki toimivat. Samalla aivoista poistuu haitallisia kemikaaleja. Viime aikoina on korostettu hyvän unen merkitystä, mutta ehkä aivojen lepoaika ei ole tullut tarpeeksi esiin. Aivotkaan eivät jaksa loputtomiin, vaan ne tarvitsevat uudistavaa lepoa säilyttääkseen toiminta­kykynsä.

Aivosumu-termi on mielestäni onnistunut. Jokaisella meillä lienee sumukokemuksia luonnosta: usva nousee, tulee pehmeä utuinen olo, johon helposti hukkuu. Kokemus ei tunnu realistiselta. Sumussa kiertää helposti kehää ja eksyy. Toki sumuja on erilaisia, kuten sateen jälkeinen sumu ja aamusumu. Ilmasto kokonaisuudessaan voi olla sumuinen. Sumu-sanan liittäminen mielen kokemuksiin tuntuu onnistuneelta, koska myös aivosumu voi tuntua erilaiselta ja johtua eri syistä.

Kivun hoidossa potilasta pyydetään nykyisin kuvailemaan kivun määrää asteikolla 1–10. Ehkä sumuista oloakin olisi hyvä kuvailla asteikolla. Mielikuva sumusta on pehmeä ja unettava. Kun sumu laskeutuu, ei tarvitse tai voi tehdä asioita, jos ei ole pakko. Sumu käärii ihmisen lepoon ja oleiluun.

Tätä lupaa kai haemme itsellemme, kun aivomme eivät oikein pidä meitä rytmissä. Etsimme syytä tai mahdollisuutta paeta lepoon, siis aivosumuun. Kun on syy, ei tarvitse selitellä väsymystään itselleen. Myös muistivaikeudet voi selittää taudin jälkeisellä sumuisella ololla, mikä voi olla tottakin. Toki aivo­sumua on helppo käyttää selittävänä tekijänä.

Aivosumun rinnalla voisi puhua aivoudusta, sen lievemmästä olomuodosta. Utuinen olohan on tuttua, mutta se kuulostaa ehkä enemmän myönteiseltä kuin ongelmalta. Aivosumu mieltyy selvemmin haitaksi. Tärkeää on kuitenkin tiedostaa, että aivosumu ei ole sairaus, vaan on olotilaa kuvaava sana.

Kirjoittaja Pirkko Lahti on psykologi ja eläkeläinen.