Miten tunnistaa sepelvaltimotaudin riski? Olen 59-vuotias mies ja syönyt koko ikäni rasvaista ruokaa

Olen 59-vuotias mies ja syönyt lähes koko elämäni aika rasvaista ruokaa. Lapsuudessani pöydässä oli voita ja juustoa, ja samaa olen itse jatkanut. On tehty ruokaa makkarasta ja lihasta, syöty leivällä leikkeleitä ja juustoa. Kasvikset ovat jääneet lähinnä sivuosaan, enkä ole käyttänyt kasviöljyjäkään hirveästi. Olen tehnyt raskasta ruumiillista työtä lähes koko ikäni, mutta muuten liikkuminen on jäänyt satunnaisiksi kuntosalikäynneiksi ja kävelyiksi. Tosin nuorena pelasin pitkään koripalloa. En ole tupakoinut lähes 20 vuoteen. Alkoholia olen aina käyttänyt maltillisesti, lähinnä saunaoluita. Pituutta on 192 cm ja painoa noin 120 kg. Viisi vuotta sitten P-Kolesteroli oli 5,1, kokonaiskolesterolin ja HDL-kolesterolin suhde 3,6, P-Kol-HDL 1,43 ja P-Kol-LDL 3,2. Kun ikää tulee, olen alkanut miettiä sepelvaltimotaudin mahdollisuutta. Isäni kuoli alle viisikymppisenä, mutta hänen lähisukunsa miehet ovat eläneet 75–85-vuotiaiksi. Kukaan heistä ei kuollut sydänkohtaukseen tai aivoinfarktiin. Äitini eli 86-vuotiaaksi, enkä ainakaan tiedä sepelvaltimotautia hänen suvussaan. Mietinkö turhaan tällaisia ja mitä voisin tehdä? Pitäisikö jopa käydä varmuuden vuoksi varjoainekuvauksessa?

Pohdintasi osuu oikeaan aikaan, sillä sydän- ja verisuonitaudit eivät useinkaan ilmoittele itsestään ennakkoon. Ne kehittyvät hitaasti vuosien ja vuosikymmenten aikana ja näyttävät todellisen luonteensa usein vasta, kun jotain on jo ehtinyt tapahtua.

Raskas ruumiillinen työ on varmasti suojannut sinua paljon, mutta se ei täysin korvaa terveysliikunnan vaikutuksia. Sykettä ja hengitystä nostava vapaa-ajan liikunta vaikuttaa suoraan verisuonten joustavuuteen, verenpaineeseen ja hermoston tasapainoon. Tähän kannattaa nyt tarttua uudella otteella. Kaikkea ei tarvitse muuttaa kerralla, mutta suunta on hyvä pitää selkeänä. Jo säännöllinen reipas kävely, kuntopiiri tai pyöräily muutaman kerran viikossa alkaa näkyä sekä veriarvoissa että vireydessä.

Perimän vaikutus on kaksijakoinen. Isäsi varhainen kuolema on tärkeä huomio, vaikka et mainitse tarkkaa kuolinsyytä. Elintavat voivat kumota tai vahvistaa perinnöllistä taipumusta. Et ole tupakoinut moneen vuosikymmeneen ja käytät alkoholia hyvin maltillisesti. Nämä ovat jo kaksi merkittävää sydäntä suojaavaa tekijää.

Painosi on 120 kg ja pituutesi 192 cm. Siten painoindeksi asettuu noin 32:een eli lievän lihavuuden alueelle. Vielä olennaisempaa olisi tietää vyötärönympärys, sillä se kertoo sisäelinrasvan määrästä. Jos vyötärö ylittää 100 cm, erityisesti yli 102 cm, riski sydän- ja aineenvaihduntasairauksiin kasvaa selvästi. Sisäelinrasva ei ole vain varastorasvaa, vaan se toimii aineenvaihdunnallisesti aktiivisena kudoksena, joka ylläpitää matala-asteista tulehdusta kehossa. Se puolestaan edistää valtimomuutoksia ja häiritsee sokeriaineenvaihduntaa.

Rasvojen laatu on keskeinen tekijä valtimoterveydessä. Jos ruokavaliossa on liikaa voita, juustoa ja makkaraa, veren LDL-kolesteroli nousee ajan myötä lähes väistämättä. Viiden vuoden takaiset arvosi viittaavat siihen, että LDL-taso on ollut koholla. Yksittäinen mittaus ei vielä kerro koko totuutta, mutta kun siihen lisätään ikä, ruokavalion koostumus ja perinnölliset tekijät, riski näkyy selkeämmin. Riskiin voi kyllä onneksi vaikuttaa itse. Tutkimuksissa on osoitettu, että jo yhden millimoolin lasku LDL-kolesterolissa vähentää sydän- ja verisuonitapahtumien riskiä noin 20–25 prosenttia.

Varjoainekuvausta ei tarvita, ellei sinulla ole rintakipua, hengenahdistusta tai muuta oiretta, joka viittaisi suoraan sydänoireeseen. Sen sijaan hyödyksi olisi perusterveystarkastus, jossa tarkistetaan kolesteroliarvot uudestaan, mitataan verenpaine ja arvioidaan kokonaisriski esimerkiksi THL:n riskilaskurin avulla.

Sydän kiittää siitä, että se pääsee säännöllisesti töihin. Kun lisäksi alat suosia kovien rasvojen sijaan pehmeitä ja lisäät kasviksia lautasellesi, vaikutus näkyy veriarvoissa jo muutamassa kuukaudessa.