Pituus on lyhentynyt osteoporoosin takia, mutta paino pysynyt samana – Onko aiheellista puhua ylipainosta, Pippa Laukka?

Olen ollut 160 cm pitkä, mutta nyt enää 153 cm, sillä osteoporoosi ja lantion ahtauma ovat vieneet senttejä. Olen ollut koko ajan ollut samanpainoinen, 60 kg. Nyt saan terveyskeskuksessa noottia ”lievästä ylipainosta”, koska pituus on vähentynyt, mutta paino ei. Eikö pituuden lyhenemistä oteta huomioon mitenkään? Suututtaa, sillä 160-senttisenä olin normaalipainoinen!

Painoindeksin heikkous paljastuu, kun pituus lyhenee – BMI ei kerro, oletko lihonut

Kysymys on täysin aiheellinen ja koskee painoindeksin keskeistä heikkoutta. Painoindeksi on matemaattinen laskutoimitus, joka ei tunne kehon historiaa eikä erota rasva­kudosta luusta, lihaksesta tai painuneista nikamasta.

Kun pituus lyhenee mutta paino pysyy samana, indeksi tulkitsee tilanteen virheellisesti painonnousuksi, vaikka kehon koostumus ei ole muuttunut. Tässä tilanteessa mittari antaa harhaanjohtavan tuloksen, jota ei ole lääketieteellisesti perusteltua määritellä ylipainoksi.

Tutkimusten mukaan painoindeksi (BMI) yliarvioi ylipainoa ikääntyvillä ja osteoporoosia sairastavilla. Tämä voi johtaa jopa haitallisiin ohjeisiin. Osteoporoosissa vakaa paino on usein myönteinen asia: liian alhainen paino lisää murtumariskiä, mutta kohtuullinen paino voi suojata luustoa.

Ikääntyminen muuttaa pituutta ja kehoa – siksi BMI ei anna enää luotettavaa kuvaa

Vaikka rasvakudos ei olisi lisääntynyt, BMI-lukua voivat nostaa ikääntymiseen liittyvät muutokset, kuten pituuden lyheneminen nikamien madaltumisen, välilevyjen kuivumisen ja selkärangan kaarevuuksien vuoksi. Samanaikaisesti kehon koostumus muuttuu: lihasmassa vähenee, ja rasvakudoksen jakautuminen muuttuu, jolloin painoindeksi ei enää kuvaa luotettavasti terveysriskejä.

Tämä on tunnistettu haaste myös kansainvälisissä ja kansallisissa hoitosuosituksissa. Pelkkään painoindeksiin perustuva tulkinta voi johtaa virheellisiin ja jopa haitallisiin hoitopäätöksiin, kuten tarpeettomaan painonpudotuksen suositteluun tilanteessa, jossa elimistö tarvitsisi nimenomaan lihas- ja luustokuormitusta, riittävää energiansaantia ja ravitsemuksellista tukea. Ikääntyvillä painonlasku on yhteydessä lihaskatoon, toiminta­kyvyn heikkenemiseen sekä kaatumis- ja murtumariskin kasvuun.

Osteoporoosissa painotetaan kokonaisarviota – joskus painon pudottaminen voi olla väärä neuvo

Etenkin osteoporoosia sairastavilla painonhallinnan painopiste poikkeaa nuoremmista ikäryhmistä. Riittävä kehon massa tukee luustoa mekaanisesti, ja painon lasku voi kiihdyttää luukatoa. Siksi ikääntyvillä tulisi painoindeksin sijaan painottaa kokonaisarviota, johon sisältyvät kehon koostumus, lihasvoima, toimintakyky ja ravitsemustila. Kaikkea olennaista ei siis voi puristaa yhteen numeroon.