Saako pienessä flunssassa kuntoilla? Minkälainen liikunta on silloin hyväksi ja minkälainen ei?

Saako flunssaisena kuntoilla? Millainen liikunta on sallittua, jos on yskää, nuhaa ja huonovointisuutta mutta ei kuumetta? Koronatesti on negatiivinen. Tällaisia pikkuflunssia tulee pari kertaa vuodessa, ja aina on sama ongelma: tekisi mieli liikkua mutta ei oikein uskalla, kun kaikki pelottelevat sydänlihastulehduksella. Kävelyllä olen käynyt, ja se on tuntunut pelkästään hyvältä. Pää pysyy kasassa, ja räkä irtoaa paremmin kuin yskänlääkkeillä.

Flunssa eli nuhakuume on akuutti ylähengitysteiden tulehdus, jota aiheuttavat useat eri virukset. Kunnon flunssa on jo itsessään elimistölle kova rasitustila, ja harjoittelu sairaana voi hyvinkin olla yhtä tyhjän kanssa tai jopa heikentää suorituskykyä. Yleisoireet, kuten kuume, sykkeen nousu, väsymys ja huonovointisuus, ovat selviä merkkejä siitä, että tauti on päällä.

Tehokkain keino päästä taudista ja oireista eroon on lepo. Yleisenä ohjenuorana voi pitää, että äkillisten hengitystietulehdus­oireiden, kuten kuumeen, lihassäryn, kurkkukivun ja väsymyksen, aikana ei tule harrastaa hikiliikuntaa eikä sykettä nostavaa kuntoilua.

Elimistöä koetteleva tulehdustila aiheuttaa proteiinien eli valkuaisaineiden kataboliaa eli lihasproteiinirakenteiden hajoamista. Siksi harjoitusvaikutuksia ei synny, jos harrastaa liikuntaa ylähengitystieinfektion yleisoireiden aikana.

Sen sijaan kuntoileminen sairaana voi heikentää elimistön puolustusjärjestelmän toimintaa. Kipeänä treenaaminen voi pahentaa ja pitkittää tulehdusta ja lisätä jälkitautien todennäköisyyttä. Erityisesti sydänlihas on tavallista suuremman rasituksen kohteena normaaliltakin tuntuvan flunssan aikana, ja pahimmillaan sairaana treenaamisen seurauksena voi tosiaan olla sydänlihastulehdus, ­keuhkokuume tai muu bakteeriperäinen jälkitauti.

Sen sijaan kevyt aktivointi ja liikkeellä olo estävät paikallaanolon haittoja, kuten lihaskatoa, jota alkaa syntyä jo ensimmäisten päivien aikana, jos tauti vaatii täyttä vuodelepoa. Tulehdustauti heikentää suorituskykyä: yli viikon kestävä vuodelepoa vaatinut tulehdus voi vähentää aerobista suoritus­kykyä 25 prosenttia ja lihasten voimantuottoa 15 prosenttia. Osa suorituskyvyn heikkenemisestä liittyy vuodelepoon. Jos vointi sallii, suosittelen ­jaloittelemaan pienissä pätkissä sisätiloissa.

Myös vuodelepo­potilaan on hyvä aktivoida ainakin isoja lihasryhmiä, kuten reisi-, pakara- ja selkälihaksia, jännittämällä ja keskivartaloa nostelemalla muutaman tunnin välein – toki voinnin ja voimien ehdoilla. Kun lihakset eivät ole aivan kokonaan käyttämättä, lihaskato vähenee ja liikkeellelähtö sekä paluu kuntoiluun helpottuvat, kun se on toipilasvaiheessa ajankohtaista.

Itsellenikään ei ole aina helppo homma ottaa riittävästi aikaa pikkuflunssasta ­toipumiseen, ennen kuin palaan rakkaan liikuntaharrastuksen pariin. Onneksi ikä, kokemus ja työ ovat tuoneet kärsivällisyyttä. Työssäni olen joutunut kohtaamaan hoitamattomien flunssien ikäviä jälkitauteja, ja voin vakuuttaa, että riittävä lepo on ehdottomasti nopein reitti takaisin liikunnan riemuihin. Kun yleisoireet eli kuume, lihas- ja nivelkivut, väsymys, yleinen sairaudentunne ja kiihtynyt leposyke ovat poissa, liikunnan voi aloittaa ­jälleen varovasti.

Sairastamisen jälkeen kunto ei ole sama kuin ennen tautia. Useimmiten ­sairastaminen heikentää yleiskuntoa. Taudista riippuen voi kulua useita viikkoja tai jopa kuukausia, kunnes suorituskyky on palannut hengitystieinfektiota edeltäneelle tasolle. Ratkaisevaa on, kuinka voimakas ja pitkäkestoinen tauti on ollut. Rajuoireisen flunssan jälkeen ­liikunta kannattaa aloittaa erityisen varovasti ja pitää ensimmäinen liikuntakerta kevyenä, esimerkiksi käydä kävelyllä.

Kun vointi arjessa on hyvä, voi aloittaa asteittain määrän ja tehon lisäämisen harjoitteluun. Liikunnan määrää tulee vähentää heti, jos oireet palaavat tai esiintyy poikkeavaa väsymystä tai huimausta tai kuntoilu tuntuu tervanjuonnilta. Jos infektiotauti on ollut oikein raju tai jos ­sairastaa esimerkiksi sydän- tai keuhko­sairautta, kannattaa keskustella hoitavan lääkärin kanssa ennen rivakamman ­kuntoilun aloittamista.