En kysy, miten pääsee lääkäriin, sillä siihen et osaa vastata. Kysyn, milloin hoitoon lähtemisellä on totinen kiire.
Suomalaisena vastaan, vaikka ei kysytäkään. Olen tehnyt pitkän uran kunnanlääkäriajan jälkeisessä perusterveydenhuollossa, joten jotakin on mieleen jäänyt. Terveydenhuoltomme kivijalka on perusterveydenhuolto. Sen peruskallio ovat oma lääkäri ja hoitaja, jotka takaavat hoidon jatkuvuuden.
Surullisena olen seurannut, miten perusterveydenhuolto on jäänyt alati paisuvan erikoissairaanhoidon, työterveyden ja yksityissektorin jalkoihin. Parinkymmenen viime vuoden aikana perusterveydenhuolto ei ole saanut lisää resursseja, kun taas erikoisairaanhoidon käyrä sojottaa pystyyn.
Tiedostamme vaikeudet: väestön vanheneminen, työvoimavajeen paheneminen, hoitojen kallistuminen ja pitkään jatkunut yli varojen eläminen. Suuremmat alueet mahdollistavat sellaiset rakenteelliset muutokset, joita oli mahdoton toteuttaa pienemmissä yksiköissä. Nyt on keskityttävä oleelliseen. Perusterveydenhuoltoa on vahvistettava ja hoidon jatkuvuus turvattava. Digipalveluja tulee kehittää, mutta säälliset lähipalvelut ja ihmisten aidot kohtaamiset pitää mahdollistaa.
Kaikkien on joustettava. Erikoissairaanhoitoa pitää keskittää, sillä joka sairaalassa ei voi olla kaikkien erikoisalojen ympärivuorokautista päivystystä. Lääkärikoulutusta tulee lisätä. Koska lääkärit koulutetaan verovaroin, heidät on velvoitettava harjoittelemaan ja toimimaan ainakin jonkin aikaa julkisessa terveydenhuollossa. Hyvinvointialueiden täytyy luoda lääkäreille kannustava palkkausmalli, joka perustuu suoritteisiin ja loppuun saakka kannettuun vastuuseen ja jossa on haja-asutusaluelisä.
Ostopalvelut jätetään minimiin ja niille asetetaan järkevä hintakatto. Ammatinharjoittajamallin mahdollisuus selvitetään. Yksi toimelias lääkäri voisi siten hoitaa kaksi tai kolme pientä kuntaa ja pärjätä hyvin. Pienempien alueiden keskuksissa tarvitaan muutaman tunnin viikonloppupäivystystä, jolla turvataan akuuttiosastojen potilaspaikat, padotaan potilasvirrat erikoisairaanhoitoon ja hillitään matkakustannuksia.
Hoitoon on lähdettävä heti, jos jokin seuraavista yllättää:
- Kova, laaja-alainen, puristava, painava ja joskus polttava ylärintakehän kipu, joka voi säteillä hartioihin, käsiin, leukaperiin ja joskus lapojen väliin eikä mene nopeasti ohi nitrosuihkeella. Sepelvaltimotautikipu ei ole koskaan pistävää, terävää ja viiltävää. Ankara kipu lapojen välissä voi olla merkki aortan repeämästä.
- Halvausoire eli sanojen löytämisen vaikeus, voimattomuus kädessä ja joskus jalassa, tunnottomuus suupielessä tai laajemmin kädessä sekä voimakas usein kiertävä huimaus, johon liittyy neurologien oire, esimerkiksi kaksoiskuvat. Hoitoon on lähdettävä, vaikka oire menisi ohi muutamassa minuutissa.
- Poikkeava voimakas hengenahdistus.
- Ankara vatsakipu.
- Sekavuustila.
- Horkkakuume ja yleistilan nopea heikkeneminen.
Kysy terveydestä, Avun asiantuntijat vastaavat
- Pippa Laukka, yleislääketiede ja hyvinvointi
- Reijo Laatikainen, ravitsemus
- Voit kysyä nettiosoitteessa apu.fi/teemat/apu-klinikka
- Voit myös lähettää kysymyksesi: aputerveys@a-lehdet.fi tai postitse ”Apu-klinikka”, Apu, 00081 A-lehdet
