Follikulaarinen itusolulymfooma löytyi yllättäen – Mikä tämän syöpäsairauden aiheuttaa? Pippa Laukka vastaa

Minulla todettiin follikulaarinen itusolulymfooma satunnaisöydöksenä. Mikä tämän sairauden aiheuttaa? Voiko taustalla olla tulehdus tai altistus jollekin aineelle? Olen nyt seurannassa ja käyn säännöllisesti ultra- ja TT-kuvauksissa sekä laboratoriokokeissa. Leviääkö tauti ajan mittaan koko kehoon?

Mikä on follikulaarinen itusolulymfooma

Follikulaarinen itusolulymfooma on niin sanottu non-Hodgkinin lymfooma, joka saa alkunsa elimistön imusoluista eli B-lymfosyyteistä. Näiden solujen normaali tehtävä on tunnistaa ja torjua taudinaiheuttajia. Joskus niiden perimään tulee muutoksia ja virheitä. Tämän vuoksi solut voivat alkaa jakaantua hallitsemattomasti.

Hitaasti etenevä, usein rauhallinen tauti

Follikulaarinen lymfooma on siitä erikoinen tauti, että se on ystävällinen mutta sitkeä. Se kuuluu hitaasti eteneviin lymfoomiin, ja sen kanssa voi usein elää vuosikymmeniä. Usein tauti löytyy sattumalta, eikä se alkuvaiheessa aiheuta mitään oireita. Monien potilaiden ennuste on hyvä, vaikka sana syöpä voi kuulostaa pelottavalta.

Sairauden synty ja riskitekijät

Follikulaarisen lymfooman perusluonteeseen kuuluu, että se syntyy pitkän ajan kuluessa pienistä muutoksista solujen geenitasolla. Tätä voisi kuvata monimutkaiseksi palapeliksi, mutta tarkkaan ei tiedetä, miksi palat loksahtavat paikoilleen juuri siinä järjestyksessä.

Itusolulymfooma ei johdu yksittäisestä flunssasta, tulehduksesta tai vaikkapa yhdestä kemikaalialtistuksesta, vaan pikemminkin monen tekijän yhteisvaikutuksesta. Niihin kuuluvat geneettinen alttius ja solutason sattuma. Toisin sanoen et ole aiheuttanut tautiasi millään yksittäisellä elämänvalinnalla. Toki tiedeyhteisö on tutkinut mahdollisia altistuksia ja riskitekijöitä, mutta yksiselitteistä syyllistä ei ole onnistuttu osoittamaan. Viitteitä on löytynyt sairauden yhteydestä esimerkiksi pitkäaikaiseen immuunijärjestelmän kuormitukseen ja joihinkin kemiallisiin altistuksiin.

Seuranta ja hoito

Seuranta on olennainen osa hoitoa. Sairauden toteamisvaiheessa on tärkeää tunnistaa ne lymfoomatyypit, jotka edellyttävät aktiivista hoitoa heti, ja ne tapaukset, joita voidaan seurata. Seurannan tarkoitus on havaita, onko tauti pysynyt rauhallisena vai vaatiiko se aktiivisempaa hoitoa. Follikulaarinen lymfooma käyttäytyy yleensä rauhallisesti ja saattaa pysyä pitkään varsin vähäoireisena. Hoitokeinoja on useita, ja ne ovat viime vuosina kehittyneet huomattavasti.

Leviämisestä kysyit aivan olennaisen. Follikulaarinen lymfooma ei yleensä pysähdy yhteen imusolmukkeeseen, vaan sitä voi jo diagnoosihetkellä olla useissa solmukealueissa. Se voi ajan mittaan levitä koko imukudoksen alueelle, mutta sen eteneminen on yleensä hidasta.

Follikulaarinen lymfooma käyttäytyy useimmiten hyvin rauhallisesti, eikä se aiheuta potilaalle oireita tai elimistölle haittaa vuosikausiin. Tautiin on tarjolla tehokkaita hoitoja, mutta niihin liittyy myös haittavaikutuksia. Jos tautia hoidettaisiin heti diagnoosin jälkeen ilman tarvetta, potilas joutuisi altistumaan turhaan lääkityksen kuormitukselle ja sivuvaikutuksille.

Kun tauti aktivoituu, käytettävissä on useita tehokkaita hoitolinjoja. Joillakin potilailla tauti saattaa jopa pysyä oireettomana koko elämän ajan ilman, että sitä koskaan tarvitsee hoitaa.

Voit ajatella follikulaarista lymfoomaa vähän kuin kutsumatonta vierasta. Se asettuu taloksi, mutta sen kanssa voi usein elää rinnakkain pitkään. Tarvittaessa vierasta aletaan hätyyttää pois, mikäli se alkaa mellastaa liikaa. Suosittelen, että jatkat mahdollisimman tavallista elämää. Ei ole mitään syytä istua kotona odottamassa pahinta, vaan päinvastoin. Elämä saa jatkua iloineen ja arkisine kiireineen.