Pitääkö hyytymisenestolääke laittaa tauolle hampaan poiston vuoksi?

Minulla on sydämen eteisvärinän vuoksi veren hyytymistä estävä Eliquis-lääke. Olen menossa hampaan poistoon. Miten lääkityksen kanssa tulisi menetellä?

Eteisvärinässä eli flimmerissä sydämen eteiset eivät supistu kammioiden kanssa samassa tahdissa, vaan paljon tiheämmin, useita satoja kertoja minuutissa. Tällöin vasemman kammion täyttö kärsii, joten sydämen teho heikkenee ­jonkin verran. Sähköimpulssit johtuvat eteisistä sattumanvaraisesti kammioiden puolelle. Tämän seurauksena syke on epäsäännöllinen. Vanhemmalla iällä potilas ei itse välttämättä tiedä eteisvärinästään. Se todetaan, jos todetaan, sattumalta. Seniorin on hyvä käydä ­lääkärissä jo tämän vuoksi vuoden tai parin välein, vaikka tuntisi itsensä terveeksi.

Eteisvärinä on yleisin hoitoa vaativa sydämen rytmihäiriö. Se yleistyy iän mukana siten, että yli 75-vuotiaista sitä sairastaa kohtauksittain tai pysyvästi joka kymmenes ja yli 80-vuotiaista jo ­neljäsosa. Eteisvärinä ei uhkaa henkeä välittömästi kuin poikkeus­tapauksissa. Erittäin nopea eteisvärinä voi johtaa sydänsairaalla seniorilla keuhko­pöhöön, jolloin nopea sähköinen rytmisiirto on välttämätön. Olen joutunut hoitamaan näin vain yhden tapauksen. Vaara piilee siinä, että toistuvana tai pysyvänä eteisvärinä voi aiheuttaa hyytymän sydämen vasemman eteisen korvakkeeseen. Sieltä hyytymä voi lähteä vasemman kammion pumppaamana tukkimaan aivojen tai vatsan alueen valtimoita.

On tärkeää saada eteisvärinä kiinni ja aloittaa hyytymiä ehkäisevä lääkehoito eli antikoagulanttihoito. Aiemmin käytettiin raskassoutuista varfariinia (Marevan, rotanmyrkky), jonka terapeuttinen väli on kapea ja hoidon seuranta edellyttää toistuvia verikokeita. Lisäksi kasvisruoan syömiselle on varfariinin käytön yhteydessä rajoitteita, koska K-vitamiini on varfariinin vastavaikuttaja. Siksi kasviksia, hedelmiä ja marjoja on syötävä päivittäin tasaisesti. Nykyään käytössä on neljä suoraa antikoagulanttia. Ne eivät edellytä verikoeseurantaa, eikä ruokavaliolla ole merkitystä hoitotasapainon kannalta. Tulehduskipulääkkeet vaikuttavat hyytymis­järjestelmään, joten niitä ei voi käyttää suorienkaan antikoagulanttien kanssa.

Eteisvärinäpotilaan tärkein lääke on antikoagulantti, vaikka etenkin tuoreissa tapauksissa tarvitaan myös rytmiä jarruttavia beetasalpaajia. Hyytymistä estävä lääke tulee ottaa säännöllisesti valmisteesta riippuen joko kerran tai kahdesti päivässä, eikä yksikään annos saisi unohtua.

Vuosia sitten eteisvärinäpotilaani tiedusteli terveyskeskuksen aulassa minulta ohjetta samanlaisessa tilanteessa kuin kysyjä. Hän oli menossa hampaanpoistoon yksityiselle klinikalle. Kerroin hänelle, ettei lääketaukoa tarvittaisi. Hammaslääkäri oli kuitenkin antanut ­toisenlaisen ohjeen. Lyhyestä tauosta ­seurasi erittäin harvinainen tilanne, joka vaikutti potilaan elämään dramaattisesti. Hän sai samana iltana aivoinfarktin, ja se vielä laajeni muutamien päivien kuluessa. Näkökenttä vaurioitui niin, ettei hän kyennyt enää ajamaan autoa. Lisäksi hän sai puhehäiriön.

Erittäin ikävä tapaus opettaa, miten tärkeää eteisvärinäpotilaan antikoagulanttihoito on. Sen käyttö ei lisää vuotovaaraa suun toimenpiteiden yhteydessä, esimerkiksi hampaiden paikkauksessa, ientaskujen tutkimisessa, ienleikkauksissa, juurihoidossa, juurenpään katkaisussa, 1–3 hampaan tavanomaisessa poistossa, leukaluun alveoliharjanteen muotoilussa hampaan poiston jälkeen ja 1–3 implantin asennuksessa. Lääkitystä ei tarvitse tauottaa eikä annosta muuttaa näiden toimenpiteiden takia (dosentti Sisko Honkala). Ne voidaan toki ajoittaa ajankohtaan, jolloin lääkkeen pitoisuus on pienimmillään. Eliquisin käyttäjälle toimenpide kannattaisi tehdä aamulla ennen lääkeannoksen ottamista. Kipua hoidetaan parasetamolilla. Mittavammissa leikkauksissa antikoagulaatio suunnitellaan erikseen käyttämällä siltahoitona hepariinia.

Hammashuollon kehitys on ollut ­valtavan nopeaa. Kun vielä 1960-luvulla tekohampaat saattoi saada rippilahjaksi, nyt hammashoitolassa käydään ensimmäisen kerran jo pikkuvauvana, jolloin ensimmäistäkään hammasta ei vielä ole. On ymmärretty, että tulehduspesäke suussa voi tuhota tekonivelleikkauksen tai aiheuttaa riskiyksilöllä hammasperäisen endokardiitin eli sydämen sisäkalvon tulehduksen. Se taas voi edistää sepel­valtimotaudin muuttumista akuutiksi.

Suun alueen hoitotoimenpiteet, joissa verenvuoto on mahdollinen, voivat aiheuttaa suussa olevien bakteerien pääsyn vereen. Endokardiitin riskissä ovat tekoläppäpotilaat, joilla on käytetty keino­materiaaleja sydänläpän korjauksessa. Riskiyhmään kuuluvat myös potilaat, joilla läppä on korjattu suonensisäisesti. Lisäksi alttiita ovat harvinaisempia synnynnäisiä sydänvikoja potevat, joilla on sydämessä keinomateriaalia. Tällaiset potilaat tarvitsevat antibioottia ennen veristä hammastoimenpidettä. Teko­nivelleikkaukseen mentäessä suussa tai hampaissa ei saa olla tulehduksia, sillä hoitamattomat suuontelon tulehdukset voivat aiheuttaa tulehduksia muuallakin.