Apu

Kysy Kiminkiseltä: unilääkkeet

Kysy Kiminkiseltä: unilääkkeet

Tapani Kiminkinen

Kysymys:

Olen 75-vuotias ja kysyisin unilääkkeistä. Olen käyttänyt Imovanea (7,5 mg), mutta lääkäri vaihtoi sen Mirtazapin-valmisteeseen (Orion 15 mg). Imovane vaikuttaa aivoihin, toinen esimerkiksi maksaan. Kumpi on vaarattomampaa? Lääkäri sanoi, ettei niitä selostuksia tarvitse niin tarkoin lukea, kun tästä mainitsin.

Näytä vastaus

Vastaus:

Olet  törmännyt viisaaseen mieheen – tai sitten naiseen. Mieleen palaavat Siunattu hulluus ja Rummukaisen veljekset: ”Oletko sinä Vilippus koskaan nähnyt oikein viisasta miestä?”

Imovane kuuluu bentsodiatsepiinien ryhmään, mistä olen Avun lukijoita alvariinsa varoitellut. Samaan hengenvetoon olen korostanut, että pienen pieni annos, jota ei nosteta ja jota potilas on vuosikausia käyttänyt, ei iäkkäällä mummolla välttämättä koidu vaaraksi ja aiheuta yöllisiä kaatumisia ja lonkkamurtumia. Tiedämme toki, ettei moisten lääkkeiden pitkäaikaiskäytön hyödyistä nukahtamislääkkeinä ole tieteellistä näyttöä. Haitoista on. Ne aiheuttavat riippuvuutta, menettävät samalla alkuperäisen tarkoituksensa ja altistavat sekavuudelle ja lihasvoiman pettämiselle. Ilta-annos vaikuttaa lisäksi esimerkiksi kykyyn ajaa autoa aamulla – nimenomaan sitä heikentävästi.

Parasta elämä olisi luomuna: ihan vain ruokaa, juomaa, huonoa seuraa (koska huonossa seurassa ihminen ikään kuin viihtyy paremmin, sanoo Takalan Heikki, Laihan kylän viisas) ja töppöstä toisen eteen pistelemällä ilman kemiallista pään sekoittamista. Nyt keskustellaan paljon mielialalääkkeistä ja aivan oikein korostetaan sitä, että lievässä masennuksessa ei yleensä ole syytä lääkkeisiin turvautua. Samaan hengenvetoon on jäänyt ansaitsemaansa huomiota vaille se, että vaikeassa masennuksessa samaiset lääkkeet selvästi vähentävät itsemurhia. Korkean riskin potilailla lääkkeistä on hyötyä vaivassa kuin vaivassa. Turvallisinta on pahassa masennuksessa käyttää lääkkeitä pahimman yli ja olla kriittinen niiden pitkäaikaiskäytössä, kunnes toisin osoitetaan.

Mirtatsapiini kuuluu mielialalääkkeiden ryhmään. Se siis kohottaa aivoissa välittäjäaineiden pitoisuutta. Sillä on unen laatua parantavaa vaikutusta, joten sitä käytetään unilääkkeenäkin. Ikäihmisillä se on selvästi turvallisempi vaihtoehto kuin bentsodiatsepiinit, eikä siihen liity merkittävää tottumuksen vaaraa, joskin senkin käyttö tulee lopettaa vähitellen. Syytä on käyttää hyvin pieniä annoksia – aloitukseen riittää yleensä vain 7,5 mg pari tuntia ennen maatapanoa. Tarkistin valmisteyhteenvedosta, että riski maksaentsyymien kohoamiseen on harvinainen. Se sijoittuu välille yksi tuhannesta ja kymmenestätuhannesta käyttäjästä.

Unihormoni melatoniinia markkinoidaan massiivisesti. Tieteellisesti tutkittuna sen unta lisäävä vaikutus on kuitenkin minimaalinen, mihin nähden pidän mainontaa suorastaan harhaanjohtavana. Taustalla on melkoinen kohtaamisvaikutus, mitä en tietenkään aliarvioi, sillä valmiste on turvallinen. Jos se auttaa, väliäkö sillä, mihin se tässä tilanteessa perustuu.

Lääkkeillä on haittansa. Lääkefirmat ovat listanneet kaiken mahdollisen, jolloin listat päättyvät toisesta päästään kuoleman mahdollisuuteen. Eipä sitten tarvitse Amerikoissa juristien tulla oikeudessa sanomaan, ettei niistä olisi varoitettu. Heikkohermoisen ei kannata listoja suurennuslasin läpi tiirailla – siinä jää ensimmäinenkin pilleri helposti popsimatta ja pahimmassa tapauksessa vakava tauti parantumatta.

Meillä eräs nyttemmin jo edesmennyt lääkäri neuvoi potilasta: ”Otatte illalla yhden tabletin, ja jos olette aamulla vielä hengissä, otatte toisen.”

Julkaistu: 23.3.2015

Kysy ja asiantuntijamme vastaavat

Kirjoitathan kysymyksesi riittävän yksityiskohtaisesti, jotta voimme antaa mahdollisimman tarkan vastauksen. Valitsemme parhaat kysymykset ja julkaisemme ne. Nimeäsi ja yhteystietojasi ei julkaista.