Apu

Kysy Kiminkiseltä: Suun alueen pakkoliikkeet

Kysy Kiminkiseltä: Suun alueen pakkoliikkeet

Tapani Kiminkinen

Kysymys:

Olen 49-vuotias perusterve nainen. Ongelmani alkoi 12. lokakuuta 2008, tai silloin ensimmäistä kertaa kiinnitin asiaan huomiota. Olin koulutuksessa ja tajusin äkkiä, että supistelen suutani ja liikuttelen huuliani, en kuitenkaan onneksi sentään maiskuttaen. Siitä asti tämä on jatkunut, erityisesti tilanteissa, joissa ei tarvitse puhua, kuten kokouksissa, koulutuksissa ja illalla nukkumaan mennessä. 

Liike on hyvin pieni eikä välttämättä ehkä kukaan huomaa sitä, mutta itseä se häiritsee suunnattomasti. Supistelen siis huulia, kieli liikkuu suun sisällä hampaita vasten – joskus niin, että kielen kärki tulee kipeäksi – ja jännitän/liikutan poskia enkä pysty lopettamaan. 

Heti kun huomaan tekeväni tätä, yritän lopettaa, mutta se on melkein mahdotonta. Muutaman sekunnin päästä huomaan tekeväni sitä taas.

Ollessani äitini kanssa lomamatkalla kauan sitten muistan, miten ärsytti hänen suunsa maiskuttelu ja liikuttelu (hän oli tuolloin 65-vuotias). Onko tämä siis sukuvika? 

Kysyin asiaa tk-lääkäriltä, joka ei oikein ollut asiasta kiinnostunut. Kun painostin kysymyksilläni, hän totesi, että tällaisessa tilanteessa lähdettäisiin kokeilemaan mielialalääkkeitä. Se ei kyllä tunnu itsestäni hyvältä idealta, mutta ei kai tuohon mitään lääkettäkään pysty ottamaan? Jatkanko elämistä ja suipistelua, vai voiko jotain tehdä?

Näytä vastaus

Vastaus:

Kyllä ehdottomasti elämää kannattaa aina jatkaa ja elää se täydesti! Kysymyksesi tapauksessa minun on tyytyminen siihen, että arvioit itsesi perusterveeksi ja että oireesi alkoi jo seitsemän vuotta sitten. Pelkästään näillä perusteilla voi jo ilman suurempaa lääketieteellistä koulutustakin päätellä, ettei ainakaan mistään kovin vakavasta sairaudesta pääse olemaan kyse. Sekin vielä on hyvä uutinen, että kykenet tahdonvoimalla ainakin keskeyttämään liikehäiriösi, jota kutsutaan hienosti dyskinesiaksi.

Pakkohan asiastasi oli ottaa lähemmin selvää – ja tällä kertaa Kuopiosta. Panin pirautellen yliopistoklinikan neurologille, joka ei kuitenkaan halunnut itselleen merkittävää julkisuutta. Hänkin harmitteli esitietojen niukkuutta, mikä ei yleensä Savossa muodostu ongelmaksi, mutta punaisen langan löytäminen voi joskus käydä siitäkin tulvasta vaikeaksi.

Koska ilmeisimmin et käytä lääkkeitä, kyse ei voi olla esim. joidenkin psyykenlääkkeiden aiheuttamasta tardiivi dyskinesiasta (etenkin suun ja kasvojen alueen joskus todella hankalat pakkoliikkeet, joidenka taustalla on useimmiten reipas annos vanhemman polven psykoosilääkettä). Touretten oireyhtymän kriteereitä ei hipaistakaan. Dystoniakin on yleensä laaja-alaisempi pitkäkestoisine lihaskramppeineen. Sitä vastoin esille tulivat luontaistuotteet, joilla saattaa joskus esiintyä ihmeellisiäkin haittavaikutuksia. Neurologilla oli kokemusta erityisesti mäkikuismasta. Niinpä potilaita haastatellessa pitää tämäkin asiantynkä ottaa huomioon, sillä yleensä ihmiset eivät spontaanisti mainitse lääkärille uskomushoidoista. 

No tuskinpa sinä nyt olet säännöllisesti syönyt mäkikuismaa seitsemää pitkää vuotta. 

Kun puhutaan todellisista suun alueen pakkoliikkeistä, kyse on usein häiriöstä sellaisessa hermotoiminnassa, jossa välittäjäaine dopamiinilla on osansa ja arpansa. Se liittyy myös mm. Parkinsonin tautiin ja levottomiin jalkoihin. Tapauksessasi kyse on kuitenkin todennäköisimmin maneerista. Mainitset äitisi, joten perinnöllisyyttäkin on tavalla tai toisella ilmassa (geneettistä tai sitten opittua käyttäytymistä). Mikäli haluat oireeseesi lisäselvitystä, suosittelemme käyntiä sellaisella neurologilla, joka on perehtynyt liikehäiriöiden tutkimiseen ja hoitoon.

Julkaistu: 27.11.2015

Kysy ja asiantuntijamme vastaavat

Kirjoitathan kysymyksesi riittävän yksityiskohtaisesti, jotta voimme antaa mahdollisimman tarkan vastauksen. Valitsemme parhaat kysymykset ja julkaisemme ne. Nimeäsi ja yhteystietojasi ei julkaista.