Miten hoidetaan helikobakteeri, joka ei parantunut ensimmäisellä lääkehoidolla? Uusintakokeessa ilmeni edelleen helikobakteeri.
Helikobakteeri singahti lääketieteeseen vasta 1980-luvulla. Se on sopeutunut elämään happaman mahan limakalvon pinnalla. Infektio on yhteydessä hygieenisiin oloihin, joten se on yleisempi kehitysmaissa ja meillä iäkkäämmillä, joilta se löytyy yli puolelta.
Noin 1–2:lla kymmenestä bakteerin saaneesta infektio aiheuttaa kroonisen mahatulehduksen (gastriitti), johon voi liittyä mahahaavan kehittyminen. Helikobakteeri-infektio lisää mahasyövän vaaran 2–6-kertaiseksi. Epämääräisten ylävatsavaivojen syynä se on harvemmin.
Jos gastriitin tai vatsahaavan yhteydessä todetaan helikobakteeri, se häädetään aina. Muissa mahataudeissa, kuten toiminnallisissa ylävatsavaivoissa ja refluksitaudissa hoitoa suositellaan, vaikka niissä teho oireisiin on vähäinen. Helikobakteerin seulominen oireettomilta ei kannata (Pertti Mustajoki 2019).
Helikobakteerin häätöhoito kestää viikon ja siihen kuuluu mahan haponeritystä estävä lääke ja kaksi eri antibioottia. Happosalpaajaa jatketaan vielä useita viikkoja. Häädön onnistuminen varmistetaan testillä (hengitys-, uloste- tai veritesti) kuukauden, parin päästä.
Mikäli yksi häätökuuri ei tuo tulosta, on mahdollista vaihtaa antibiootteja kuurin sisällä. Muutama vaihtoehto on. Toki löytyy potilaita, joilta häätö ei onnistu. Kuopion yliopistollisen sairaalan gastroenterelogikonsultti arvioi, että helikoa ei saada häädetyksi arviolta noin viideltä prosentilta (5–10) potilaista. Laihdutusleikkaukselle tilanne muodostuu esteeksi, sillä jos potilaalle kehittyy vatsahaava, muutettu anatomia ei salli vatsalaukun tähystystä.
