Oikea jalkateräni turpoaa ja sinertää. Sääressä on verenpurkaumia. Valitin tästä lääkärille, mutta eivät löydä lääkettä asiaan. Olen MS-potilas. Olisivatko vanhat luontaishoidot eli kääreet ratkaisu?
PS. Käyn pissalla viisi kertaa yössä.
Jalat ovat ihmiselle tärkeät. Suvun jatkaminen on mainittu niiden tehtäväksi (jaloin tehtävä), ja onpa niitä arvotettu pituuden mitaksikin. Herkin kohta on Akilleen kantapää, mikä helposti painehaavoittuu itseään liikuttamaan kykenemättömän maatessa selällään. Tällaisia potilaita on taajaan käännettävä, patjan laatu pitää erityisesti valita ja kantapäät suojata sitä varten suunnitelluilla pehmusteilla.
Jalat altistuvat koko kehon kannattamiselle. Maan vetovoiman vaikutus kulminoituu niihin. Niihin on pitkä matka vetää piuhat niin sydämestä kuin keskushermostostakin, joten johtoon tulee (tässäkin) herkästi vikaa.
Monihermosairaus (polyneuropatia) painottuu jalkoihin. Levottomat jalat ovat nimenomaan jalat, vaikka levottomia käsiäkin tavataan joillakin miehenpuolikkailla, joista äidit tyttäriään varottavat (vieraita enemmän on varottava tuttuja).
Neste palautuu jaloista takaisin sydämeen laskimoita pitkin. Siinä on tärkeää jalkalihasten pumppaava vaikutus sekä maan vetovoiman hyödyntäminen. Jos liikkumiskyvytön/huonoliikkeinen mummo tai pappa istuu hoivakodissa koko päivän ajasta aikaan, turpoavat jalat pölkyiksi. Kyseessä on inaktiviteettiturvotus, mitä hoidetaan mahdollisuuksien rajoissa liikkumalla, asentohoidolla, lymfaterapialla ja tukisukin mutta ei nesteenpoistolääkkeillä. Jalkojen turpoaminen on vasta sydämen vajaatoiminnan myöhäisoire, mitä muut oireet siivittävät!
Laskimoiden vajaatoiminnassa jalkojen syvien laskimoiden läpät eivät pidä, jolloin laskimon veripatsaan paine työntää turvotusta jalkoihin. Jalan pintaverenkierto heikkenee, iho ohenee, ruskettuu ja karvat katoavat. Tällaisen paljaan jalan tunnistaa jo ovelta. Iho on herkkä kuivumaan ja infektoitumaan. Siihen tulee herkästi ihottuma (staassiekseema) ja säärihaava (joskus ilman vammaakin). Haava ei parane, ellei turvotusta poisteta. Se tapahtuu tukisukin ja lymfaterapialla – joskus sairas laskimo poistamalla leikkauksella, jolloin paine iholle vähenee.
Toisinaan laajentuneet pintalaskimot saavat aikaan sen, että koko jalkaterä näyttää pelottavan sinertävältä, kun jalan laskee alas. Sinerrys pakenee, kun kinttuun tarttuu leveästi kämmenellä ja se palaa, kun otteen vapauttaa. Tämä ilmiö ei ole vaarallinen. Olettaisin, että tapauksessasi on kyse tästä. MS-taudin vaikeusasteen mukaisesti lihasvoiman heikkous altistaa jalkaturvotuksille ja myös verenpurkaumille. Turvotuksiin käytetään tarvittaessa tukisukkia. Jalkojen hyvä perusrasvaus on tärkeää.
Jalkaterän punoittava sinerrys voi aiheutua myös valtimoverenkierron heikkoudesta. Silloin tilaan liittyy kipua, mutta ei turvotusta, eikä oireesi sovi siihen.
MS-taudissa vaarana on rakon tyhjenemisen häiriintyminen, minkä vuoksi asia pitää selvittää käymällä terveyskeskuksessa. Potilas tyhjentää pinnistäen rakkonsa, minkä jälkeen lääkäri kurkistaa ultraäänellä, jääkö sinne liikaa virtsaa. Toki MS-tauti ei sulje pois miehisiä eturauhasvaivoja, joita itsekin poden.
