Voimattomuutta ja änkytystä – Voivatko toiminnalliset kouristuskohtaukset jäädä päälle?

Olen saanut kouristuskohtauksia, jolloin vasen puoli kehosta menee voimattomaksi ja puhe änkyttäväksi. Lääkäri arveli toiminnallista kohtausta, mutta oireet eivät mene ohi. Ne lievenevät kyllä välillä, ja pystyn esimerkiksi kävelemään jotenkin, mutta lihasnykäyksiä on jatkuvasti. Änkytys näyttää jääneen päälle. Välillä jalka pettää alta, ja myös vasen käsi on heikko. Epilepsia on suljettu pois, eikä TT-kuvassa ollut viitteitä aivoinfarktista tai -verenvuodosta. Onko normaalia, että toiminnallinen kohtaus jää päälle?

Ymmärrän hyvin, että tällaiset oireet tuntuvat hämmentäviltä, varsinkin kun selkeää syytä ei ole vielä löytynyt. Toiminnallinen neurologinen häiriö (TNH) saattaa kuulostaa epäselvältä diagnoosilta, mutta sen taustalla on todellinen ja aito fysiologinen ilmiö, jossa aivot ja hermosto ikään kuin ”sekoittavat signaaleja”. Vaikka aivokuvantamisessa tai muissa tutkimuksissa ei näy poikkeavuuksia, oireet ovat silti täysin todellisia ja usein hyvin kuormittavia.

Toiminnallinen häiriö voi ilmetä juuri kuvaamallasi tavalla: lihasnykäyksinä, voimattomuutena ja jopa puhevaikeuksina. On myös täysin mahdollista, että oireet jäävät päälle tai aaltoilevat eli välillä helpottavat ja välillä pahenevat. Tilanteeseen voivat vaikuttaa monet tekijät, kuten stressi, vireystila ja jopa monet pienet päivittäiset asiat, jotka eivät välttämättä tule heti mieleen.

Puheen änkytys liittyy usein aivojen motorisen suunnittelun häiriöihin. Aivot siis lähettävät lihaksille viestejä väärään aikaan tai väärässä järjestyksessä, mikä vaikeuttaa puheen tuottamista. Änkyttäminen voi jäädä päälle, mutta tämä ei tarkoita, ettei kuntoutusta voisi tehdä.

Tilanteesi voi tuntua haastavalta, mutta toivoa on. Moni hyötyy toiminnallisten häiriöiden hoidossa kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta, joka voi sisältää fysioterapiaa, puheterapiaa ja esimerkiksi kognitiivista käyttäytymisterapiaa (CBT). Näillä menetelmillä pyritään auttamaan aivoja oppimaan uusi, toimivampi tapa lähettää ja vastaanottaa signaaleja. Toisin sanoen aivot ovat hyvin muovautuvat, ja harjoittelulla on mahdollista luoda uusia hermoyhteyksiä. Uudet reitit voivat alkaa korvata nykyisiä, toiminnallisesti vääriä reittejä aivojen hermorakenteissa.

Koska aivojen erityinen ominaisuus on plastisuus, ne pystyvät mukautumaan uusiin haasteisiin ja oppimaan uusia taitoja läpi elämän. Aivoissa mikään ei siis ole kiveen hakattua, vaan muutos on aina mahdollista.