Mikä ihme on jalkapohjan hermon sairaus? – Kipuja on kävellessä ja välillä myös istuessa

Jalkateräni kuvattiin terveyskeskuksessa. Sain sen jälkeen lääkäriltä viestin, että molemmissa jalkaterissä on nivelrikko ja toisessa jalassa myös jalkapohjan hermon sairaus. Olen nyt ihmetellyt tätä sairautta, josta en tiedä muuta kuin nimen. Jalkapohja kipuilee aika usein kävellessä ja istuessakin, mutta kivun kesto vaihtelee. Oireita on ollut jo muutamia vuosia. Mistä moinen sairaus aiheutuu ja voiko sille tehdä mitään? Olen 70-vuotias mies.

Jalkapohjan hermon sairaus kuulostaa tarsaalitunnelisyndroomalta. Se on hermopinne, joka vaikuttaa säären sisäsivulla kulkevaan tibialishermoon tai sen haaroihin. Tämä hermo kulkee nilkan sisäsyrjän kautta jalkapohjaan tarsaalitunneliksi kutsutussa rakenteessa, jossa se voi puristua. Tila muistuttaa rannekanavaoireyhtymää kädessä.

Tarsaalitunnelisyndrooman taustalla voi olla useita syitä. Yleisimpiä ovat jalan rakenteelliset muutokset, kuten lattajalka tai kaarien madaltuminen. Ne muuttavat jalan kuormitusta ja voivat altistaa hermopinteelle. Myös nivelrikko – joka sinullakin on todettu – voi johtaa tarsaalitunnelisyndroomaan tai pahentaa sitä. Ruston kuluminen ja luupiikit voivat vaikuttaa hermon kulkureittiin nilkan alueella. Lisäksi hermon toimintaan voi vaikuttaa esimerkiksi vanha vamma, arpikudos, pitkäaikainen rasitus, diabetes tai tulehdus.

Oireesi ovat tyypillisiä eli kipua kävellessä ja joskus myös levossa sekä ajoittaista kivun aaltoilua. Moni kokee myös polttavaa tunnetta, pistelyä, tunnottomuutta tai sähköiskunomaisia vihlaisuja erityisesti jalkapohjassa ja joskus myös varpaissa. Oireet voivat pahentua iltaa kohden tai pitkittyneen rasituksen jälkeen. Hermopinne ei synny yhdessä yössä, vaan kehittyy usein hitaasti vuosien mittaan. Tämä sopii hyvin siihen, että oireesi ovat jatkuneet jo pitkään.

Diagnoosiin päästään usein kliinisellä tutkimuksella ja potilaan kertomuksen perusteella. Kuvantaminen, kuten röntgen tai magneettikuvaus, voi sulkea pois muut mahdolliset syyt. Hermo-ratatutkimus eli ENMG voi olla tarpeen, jos diagnoosi on epävarma tai oireet ovat hankalia.

Hoitoon vaikuttavat oireiden vaikeus ja niiden vaikutus elämänlaatuun. Lievissä tapauksissa ensisijaisia keinoja ovat konservatiiviset eli ei-leikkaukselliset hoidot. Pehmeä kantapohjallinen tai sisäkaaren tukeminen jalkineessa voi vähentää hermon ärsytystä. Helpotusta voi saada myös fysioterapiasta, erityisesti hermon liikkuvuutta parantavasta neurodynaamisesta harjoittelusta. Tulehduskipulääkkeet voivat vähentää oireita lyhytaikaisesti. Joskus harkitaan paikallista kortisonipistosta tarsaalitunneliin, mikäli puristuksen taustalla on selkeä tulehduksellinen reaktio.

Jos konservatiiviset hoidot eivät tuo riittävää apua ja hermo-oireet jatkuvat tai pahenevat, voidaan harkita kirurgista hoitoa. Tarsaalitunnelin vapautusleikkauksessa hermon päällä oleva kudos avataan, jotta hermolla olisi enemmän tilaa kulkea. Leikkaustulokset ovat usein hyviä, mutta toipuminen voi viedä aikaa.

Tutkimusnäyttö korostaa oikea-aikaisen diagnosoinnin ja yksilöllisen hoitopolun merkitystä etenkin iäkkäämmillä potilailla. Tiedetään, että iän myötä hermokudoksen palautumiskyky heikkenee, joten pitkään jatkuneen hermopaineen vaikutukset voivat jäädä pysyviksi, jos hoito viivästyy. Toisaalta lievissä tapauksissa oireet voivat lievittyä hyvin pelkällä konservatiivisella hoidolla ja huolellisella seurannalla.

Suosittelisin keskustelemaan hoitavan lääkärin kanssa, riittääkö oireisiisi konservatiivinen hoito vai olisiko tarvetta hermoratatutkimukselle ja tarvitseko mahdollisesti lähetteen jalkakirurgille. Pelkästään nivelrikon hoito ja jalkaterän tukeminen voivat helpottaa hermon tilannetta. Toivon, että löydät kivulle nimen lisäksi lievitystä.