Miten ikääntymisen vaivoja ja siihen liittyviä vaivoja pitäisi tutkia ja hoitaa?

On tämä vanheneminen yhtä kremppaa. Ymmärrän hyvin Jörn Donneria, joka ei tainnut nähdä siinä mitään hyvää. Miten näihin vaivoihin oikein pitäisi suhtautua?

”Kohdusta hautaan ui uuttera lautta”, riimittelee Tuomari Nurmio. Tulenkantaja Katri Vala puolestaan julistaa runossaan Kukkiva maa: ”Elää, elää, elää! Elää raivokkaasti elämän korkea hetki, terälehdet äärimmilleen auenneina, elää ihanasti kukkien, tuoksustansa auringosta hourien – huumaavasti, täyteläästi elää! Mitä siitä, että kuolema tulee!”

Soitan säännöllisesti THL:n oikeuslääkärikonsulteille kysyäkseni neuvoa kuolintodistusten laatimiseen. Kerran vastasi Ursula Vala. Pidin hetken hiljaisuuden, mikä on minulle harvinaista. Sain viimein kysytyksi, liittyykö Katri Vala häneen. Kyseessä oli Ursulan mummo. Taisin unohtaa alkuperäisen kysymykseni, sillä syöksyin suoraan Tulenkantajien historiaan.

Elämä on ikuinen mysteeri. Se on dokumentoitavissa syntymän ja kuoleman väliseksi ajaksi. Mitä mahdollisesti tapahtuu näiden rajojen ulkopuolella, on ainakin ­toistaiseksi tieteen ulottumattomissa.

Joka tapauksessa aikamme tällä planeetalla on ainutkertainen. Siksi se on pohjattoman arvokas, eikä siitä liikene tuhlattavaksi. Lääkärin työssä jos missä oppii, miten hauras elämä on. Mitä tahansa voi sattua. Tältä perustalta on mittaamattoman arvokas lahja herätä ­terveenä aamuun. ”Huumaavasti, täyteläästi elää”, kirjoitti Vala ennen sairastumistaan tuberkuloosiin. Aikamme arvaamattomuuden vuoksi jokaisen tulee laatia hyvissä ajoin edunvalvontavaltuutus, ­hoitotahto ja testamentti. Ne todentuvat ennemmin tai myöhemmin kullan­arvoisiksi.

Kun sisäistää elämän olemuksen ainakin auttavasti, motivoituu myös vaalimaan sitä ylläpitäviä tapoja. Nykyisyys on aina siinä päivässä, jota elää. Elämä on yhtä arvokasta sen kaikissa vaiheissa riippumatta jäljellä olevien päivien määrästä, vaikka luonnollisesti lapsen avoimessa taulussa on enemmän tilaa. Puolisoni Ulla teki työuransa loppupuolen hoiva­kodin esihenkilönä ja sairaanhoitajana. Hän painottaa, ettei elämää eletä loppuun, vaan se eletään täydeksi.

Vanheneminen on kuivumista, rasvoittumista, hyytymistä ja jäykistymistä, paaluttaa Ruukissa vaikuttava geriatri Marja-­Liisa Karjula, jonka hienon sloganin olen ottanut kokoelmiini. Lääkärinkin on otettava huomioon kehon nestemäärän väheneminen, rasvan osuuden lisääntyminen ja veren hyytymistaipumus. Jäykistyminen ei koske valitettavasti kolmatta jalkaa.

Aktiivisuuden monimuotoinen ylläpito muodostuu elämän eliksiiriksi. Se on ­täsmäase senioreja uhkaavia gerasteniaa ja myös muistisairauksia vastaan. Marja-­Liisa Karjulan vertaistukiryhmän huoneentaulu sopii kaikelle kansalle: aktiivisuuden arvostus, kuntoutuksen kukoistus, levähtelyn lyhyys, neuvojen nopeus, oppimisen oikeus, ravinnon rikkaus, ­syömisastian supistus, sukupolvien sopu, tapojen tarkistus, toiveiden toitotus, ­tunteiden tasapaino ja ystävien ylistys.

Pekka Puska muistuttaa: ”Ei ikä tee kustannuksia, vaan sairaudet.” Neuvojen nopeus tarkoittaa tärkeimmillään hakeutumista välittömästi hoitoon silloin, kun kotona asuvaa ikäihmistä kohtaa äkillinen rintakipu, halvausoire, sekavuus, ankara vatsakipu tai horkkakuume. Mikäli kyseessä on hoivakodissa asuva ja pitkälle edennyttä muistisairautta poteva potilas, ei tule ryhtyä tutkimuksiin ja ­hoitoihin, jotka eivät enää paranna hänen elämänlaatuaan tai -ennustettaan. Silloin ei ole mielekästä käyttää sellaisia lääkkeitäkään, joiden mahdollinen hyöty saavutetaan vasta vuosien päästä. Tällaisia ovat esimerkiksi kolesterolilääkkeet.

Meistä yli 65-vuotiaista vain 15 prosentilla ei ole jotain pitkäaikaissairautta. Itselläni se on autoimmuuninivelreuma. Myös sen hoito on kehittynyt niin huimasti, ettei juuri kukaan reumaatikko enää käpristy samaan tapaan kuin vuosikymmeniä sitten. Sairaudet tulee hoitaa seniorinakin hyvin. Ei tule tyytyä liian korkeaan verenpaineeseen tai huonoihin verensokeriarvoihin. Valtimonkovettumatautia, munuaisten vajaatoimintaa tai sokeritautia potevan pahanlaatuinen kolesteroli (LDL-kol) pitää laskea alas.

Toki 70-vuotiaan hoitotavoitteet ovat erilaiset kuin 100-vuotiaan. Jos niin vanhaksi elää, ei voi olla elänyt kovin väärin, mikä pitää lääkärinkin ymmärtää. Vanhemmiten lääkelista on arvioitava ikään sopivaksi. Vaikka seniori olisi terve, lääkärissä on poikettava vuoden kahden välein. Silloin listalla on sydämen kuuntelua, verenpaineen mittausta, tavoitettavien elimien ja miehillä eturauhasen kopelointia sekä muutama analyysi.

Oma intohimoni on juoksu. Rispaantuneet polveni ovat joskus pakottaneet pitämään siitä kuukaudenkin tauon. Sitkeä yritys on silti palkittu, mikä todistaa, että liike on parempi kuin liikkumattomuus. Puolen tunnin lenkit luonnistuvat taas hyvin. Liike on täsmälääke. Pillereitäkään ei pidä ylenkatsoa. Seksi voi olla seniorillakin erinomaista: reilusti lämmittelyä ja liukastetta, naiselle paikallisestrogeenia ja miehelle 5 milligrammaa tadalafiilia suun kautta joka aamu – johan yleensä lähtee. Lääkärissä kannattaa käydä!

Menetyksiä elämässään kokenut Anja-mummoni opetti: ”Elämään on ­tyydyttävä.” Eino Leino riimittää Nocturnessa ”en ma enää aja virvatulta” ja Arppa kappaleessaan Yksi kriisi ”kaikki etuoikeudet ei mahdu tähän biisiin”. Elämä on lahja, vaikka se pinnalta katsoen ei aina siltä tuntuisikaan.