Epäilynä fibromyalgia, mutta lääkitys ei vie kipuja – Pippa Laukka neuvoo, mitä pitäisi tehdä

Olen 36-vuotia mies. Kropassani alkoi viime vuonna tuntua laajalti kipuja. Lääkäri epäili fibromyalgiaa. Olen kokeillut sen jälkeen monta lääkettä, mutta vastetta ei oikein tule. Sitten turposi toinen polvi, ja samaan aikaan alkoivat häiritsevät elohiiret koko kehossa. Minulle on tehty ENMG, pään ja lannerangan MRI-kuvaus sekä useita verikokeita. Kaikki on ollut kunnossa, mutta sain diagnoosiksi myös selkärankareuman. Polven turvotus lähti kortisonikuurilla ja -piikillä. Lisäksi lääkityksenä on yhä Trexan 2 tablettia viikossa. Oireet kuitenkin jatkuvat, ja niitä on tullut lisää. Jalat tuntuvat välillä erittäin väsyneiltä, samoin kädet. Missä mahtaa olla vika? Onko vielä jotain, mitä voi tutkia?

Kuvaat oirekokonaisuutta, joka on lääkärille tuttu ja potilaalle raskas. Kehossa on kipua, väsymystä ja outoja tuntemuksia. Tutkimuksia on tehty paljon, ja kaikki on ollut kunnossa – mutta vointi on huono. Tämä ristiriita turhauttaa eniten.

Fibromyalgia­epäily ei välttämättä ole ristiriidassa reumasairauden kanssa. Nykykäsityksen mukaan osa kiputiloista syntyy hermoston herkistymisestä. Keho ikään kuin oppii kipuun ja reagoimaan kivulla. Silloin kipu ei enää kerro vauriosta, vaan herkistyneestä säätelystä. Koska ENMG ja magneettikuvat ovat kunnossa, vakavat hermo- ja lihassairaudet on käytännössä suljettu pois. Sinut on tutkittu huolellisesti, joten on hyvin todennäköistä, ettei oireiden taustalla ole muuta diagnosoitavaa sairautta.

Viime vuosina on saatu lisää tutkimusnäyttöä siitä, että tulehdussairaus, pitkittynyt kipu ja hermoston kuormitus voivat ruokkia toisiaan. Vuonna 2023 julkaistu laaja pohjoismainen tutkimus osoitti, että osalla reuma­potilaista hermoston kipusäätely muuttuu jo varhaisessa vaiheessa. Siksi oireet eivät aina katoa, vaikka tulehdus saadaan kuriin. Keho jää ikään kuin varpailleen, ja hermosto oppii olemaan aiempaa valppaampana. Kipuherkkyys kasvaa, ja keho reagoi yhä pienempiin ärsykkeisiin, koska kivun säätelyjärjestelmä herkistyy.

Kun kipu pitkittyy, vika ei ole yhdessä elimessä, nivelessä tai hermossa, vaan koko järjestelmässä. Pitkäaikainen tulehdus, kipu ja stressi kuormittavat kehon säätelyjärjestelmiä. Silloin keho yrittää suojella itseään ja jää ikään kuin hälytystilaan. Vaikka tulehdus saadaan rauhoittumaan, hermoston toiminta ei aina palaudu samaa tahtia.

Tämä selittää sen, miksi pelkkä yhden lääkkeen säätäminen ei aina riitä. Tulehdusta hoitava lääke on tärkeä, mutta se yksin ei sammuta hermoston ylivireyttä. Onkin arvioitava, onko tulehdus todella hallinnassa, ja kiinnitettävä huomiota uneen, palautumiseen ja arjen kokonaiskuormitukseen sekä omiin voimavaroihin. Tutkittavaa voi edelleen olla, mutta vielä olennaisempaa on pysähtyä miettimään kokonaisuutta.