Senkin tekopyhä viherpiipertäjä ‒ Miksi maailmanparantaminen leimataan niin helposti hurskasteluksi?
Metsäaktivistit polttavat klapeja nuotiossaan? Poliitikko syö vaalilupauksensa? Yritys esittelee mitättömiä tekoja isoina ympäristötoimina? Kestävyyskirjeenvaihtaja Mikko Pelttarin analyysissä pohditaan, mistä tekopyhyyden tunnistaa ja mitä haittaa siitä on.
Ajatuskin tekopyhyydestä puistattaa. Että joku ajattelee minun elävän puheideni vastaisesti, olevan valheellinen ja kiero. Tekopyhyydestä tietää varmasti sen, ettei itse ainakaan halua olla tekopyhä.
Siksi onkin kova juttu syyttää toista tekopyhyydestä. Se osuu ja satuttaa. Ei moista kovin usein kuulekaan.
Paitsi silloin, kun puhutaan ilmastosta tai ekologisuudesta. Suuryritykset ovat tekopyhiä, kun joko esittävät vihreitä tai eivät tee tarpeeksi, poliitikot, koska kalastelevat ääniä tuolta tai täältä, ihmiset ylipäänsä, koska kasvissyönnistään huolimatta lentävät ja herkuttelevat eksoottisia avokadoja.
