Essee: Yliopistomaailma on kriisissä, mutta tieteessä on myös paljon sellaista, mikä ei tarvitse yliopistoa
Tänä syksynä Janne Saarikiven vuosi ei alkanut yliopiston avajaisista. Professorista oli tullut työtön. Nämä ovat hänen jäähyväisensä yliopistolle, jossa kilpailu kiristyy jatkuvasti.
Syyskuun ensimmäinen, yliopiston avajaispäivä, määrittää elämässäni vuoden kulkua. Se lopettaa kesän, merkitsee paluuta opiskelijoiden ja työtovereiden luo, toimintaan.
Punaisessa viitassaan rehtori puhuu latinankielistä eetosta ja yliopistopolitiikkaa kateederilta, joka kuljetettiin poroksi palaneen Turun Akatemiatalosta Helsinkiin vuonna 1827, samoin kuin juhlasalin mahonkiovet. Opiskelijat kansoittavat seminaarirakennus Porthanian käytävät, ja onnekas voi napata itselleen muovimukillisen valkoviiniä aivan ilmaiseksi.
Paitsi, että tämä vuosi on erilainen. En ole paikalla. Rakkaani, yliopisto, on hylännyt minut.
