Siirtymäriitti vai tavoittelemisen arvoinen asia? Tämä tiedetään yksin asuvista aikuisista

Alkuperäisen englanninkielisen The Atlanticin jutun voit lukea tästä linkistä.

Hiljattain eräs tuttavani tunnusti minulle jotain: häntä hävetti asua edelleen kimppakämpässä vähän päälle kolmekymppisenä. Vakuutin hänelle, ettei syytä häpeään ollut, mutta koska jaan itsekin kodin kahden ystäväni kanssa, tiesin, mitä hän tarkoitti.

Olen muutamaa vuotta nuorempi kuin hän, mutta olen silti huomannut saman yhteiskunnallisen kellon tikityksen. En koe paineita löytää puolisoa tai perustaa perhettä. Lähipiirini koostuu sinkuista, asunnon omistaminen tuntuu naurettavalta ajatukselta, enkä onnistu pitämään edes rönsyliljaa elossa, saati sitten ihmisvauvaa. Mutta olen seurannut vierestä, kuinka yhä useampi ikätoverini vuokraa itselleen oman asunnon. Niinpä selailen itsekin yksiöitä verkossa, kauhistelen niiden hintoja ja suljen välilehden.