Image

Koko Hubaran kolumni: Vain muutama kuukausi sen jälkeen, kun Runot 2 ilmestyi Tanskassa, Yahya Hassan löytyi kotoaan kuolleena

Koko Hubaran kolumni: Vain muutama kuukausi sen jälkeen, kun Runot 2 ilmestyi Tanskassa, Yahya Hassan löytyi kotoaan kuolleena
Kun Koko Hubara luki Yahya Hassanin kokoelman Runot 2, hän näki lapsen, jonka harteilla oli liikaa odotuksia paremmasta.
Julkaistu: 10.11.2020

On minun vastuullani, että Yahya Hassan, lupaava tanskalainen runoilijanalku, kuoli tämän vuoden keväällä 24-vuotiaana.

Rap-lyriikoita ikänsä kuunnelleelta ja kirjoittaneelta teiniltä ilmestyi vuonna 2013 hänen omaa nimeään kantava esikoisrunokokoelma Yahya Hassan – Runot, ja juuri nyt on ilmestymässä suomeksi toinen kokoelma Runot 2 (suomentanut Katriina Huttunen).

Ne, jotka vähänkin seuraavat kirjallisuusskeneä, tietävät, että Hassan ehti sekoilla paljon enemmän kuin julkaista: muutaman vuoden sisällä hän muun muassa ampui hyvää ystäväänsä ja tunnusti syyllisyytensä ainakin 42 rikokseen. Osa niistä oli vakavaa väkivaltaa, mutta mukaan mahtui myös päihdejuttuja ja itsensäpaljastelua.

"Hassan kritisoi esikoisessa vanhempiensa sukupolven tiukkaa suhdetta islamiin kaksinaamaiseksi ja tuli kenties tahtomattaan pelanneeksi äärioikeiston pussiin."

Jo ensimmäisen kirjansa – joka käännettiin useille kielille ja joka myi uskomattoman hyvin runokoelmaksi – aikaan Yahya Hassan joutui esiintymään luotiliivit päällä ja turvamiehet vierellään. Se johtui siitä, että hän kuvasi runoissaan ruumiinnesteillä ja asiattomilla eleillä alleviivaten sitä kommunikaatiokatkosta, joka syntyy, kun joutuu elämään maahanmuuttajavanhempien lapsena heidän kulttuurinsa ja itselle ainoan tutun kotimaan, pohjoismaisen hyvinvointivaltion, puristuksessa.

Hassan kritisoi esikoisessa vanhempiensa sukupolven tiukkaa suhdetta islamiin kaksinaamaiseksi ja tuli kenties tahtomattaan pelanneeksi äärioikeiston pussiin ottaessaan julkisesti puheeksi lähiöiden syrjäytetyissä yhteisöissä vallitsevia, vaiettuja mutta todellisia ongelmia. Vaikka runoissa myös tasalailla ivattiin Tanskan maahanmuuttopolitiikkaa ja rasistijuntteja. Jokainen sai ansaitsemansa.

Julkaisun jälkeisessä kohussa hän mollasi kaikkia osapuolia, jotka kehtasivat kommentoida hänen runojaan, sanoja ja kansainvälisiä käsimerkkejä säästelemättä ja sai lopulta sekä monien maahanmuuttajien että natsien vihat niskoilleen. Tappouhkauksia suorastaan sateli (ainakin 27 kappaletta), missään ei ollut enää turvallista liikkua.

"Hassanin kuolemaan liittyi rikos, joka on paljon suurempi kuin nuoren miehen kämppään mahtuvat vääryydet, ja minä olen siihen osallinen."

Runot 2 kertoo siitä, mitä ensimmäisen kokoelman jälkeen tapahtui. Tuli rahaa, mainetta, kuolemanuhka, esiintymisiä, perseennuolijoita, rakastuminen, rakkauden päättyminen psykoottisiin mittasuhteisiin, tukahdutettujen mielenterveysongelmien lähteminen ennennäkemättömille kierroksille, vanhoihin rikollisiin tapoihin palaaminen.

Toisaalta mikään ei muuttunut: lapsuudesta saakka tuttu sisäinen kaaos oli ja pysyi, eikä mikään määrä tekemistä, huomiota tai riehumista vienyt sitä pois. Vain muutama kuukausi sen jälkeen, kun Runot 2 ilmestyi Tanskassa, Yahya Hassan löytyi kotoaan kuolleena. Poliiseilla ei ollut syytä epäillä rikosta.

Tässä minä tulen mukaan kuvaan. Hassanin kuolemaan nimittäin liittyi rikos, joka on paljon suurempi kuin nuoren miehen kämppään mahtuvat vääryydet, ja minä olen siihen osallinen. En kykene lukemaan hänen runojaan tavanomaisina sähläämisen ja syrjäytymisen kuvauksina, nokkavana gonzona, nuoruudenvimmaisena vaahtoamisena. On kyse paljon syvemmästä, rakenteellisemmasta, historiallisemmasta.

En ole voinut olla lukematta Hassanin runoja siitä näkökulmasta, että hän oli palestiinalaisten, maattomien, kansalaisuudettomien muttei identiteetittömien vanhempiensa vuosikymmeniä kestäneestä, maahanmuuttajien perässä varjon lailla seuraanneesta sorrosta ja sodasta traumatisoitunut lapsi.

Lapsi, jonka harteilla näytti lepäävään viimeiseen asti valtava määrä odotuksia paremmasta.

"Olen juutalainen, ja se jemeniläinen suku, joka minulla on jäljellä, elää olosuhteissa, jotka käsitetään voittajuutena."

Luin ja luen Hassanin tekstejä näin luultavasti siksi, että itse tulen checkpointien toiselta puolelta, bulldozerin ratin takaa, lukkojen vaihtajan toimistosta. Olen juutalainen, ja se jemeniläinen suku, joka minulla on jäljellä, elää pääasiassa Palestiinan päällä Israeliksi kutsutussa, tunnustetussa valtiossa, sellaisissa olosuhteissa, jotka käsitetään voittajuutena.

Tässä ei ole tarpeeksi tilaa edes raapaista tulehtuneen ja monimutkaisen Lähi-idän pintaa, ja tiedän kyllä, että tilanne on paljon hankalampi kuin miten sen tässä esitän. Lisäksi olen pelkuri, joka ei tiedä eikä uskalla tarpeeksi sanoakseen mitään kovin järkevää aiheesta.

Mutta sen sanon, että nähdäkseni Yahya Hassan on yksi tuhansista ja taas tuhansista ihmisistä, jotka ovat kuolleet turhaan tähän loputtomalta tuntuvaan sotaan Gazan, Länsirannan ja Israelin ulkopuolella, uusissa kotimaissaan, jotka ovat lähes yhtä kylmiä ja väkivaltaisia heille kuin lähtöpiste. On oltava jotakin, mitä me, jotka elämme diasporassa voittajina, voimme asialle tehdä.

Koko Hubara on helsinkiläinen kirjailija ja toimittaja, joka noudattaa pääpiirteittäin juutalaisia tapoja.

Yahya Hassan, Runot 2, Tammi.

Kommentoi »