Helsinkiläinen kulttuurintuottaja Wisam Elfadl on kyllästynyt tapaan, jolla hänen uskonnostaan islamista puhutaan, ja siihen, että muslimeja edustavat vain konservatiiviset miehet.

Hän on mukana Islamia queeristi -hankkeessa, jonka tavoitteena on lisätä islamin tulkintoja moninaisuudesta ja nostaa esiin vähemmistöihin kuuluvia muslimeja. Hyviä kokemuksia on jo löytynyt muiden uskontokuntien lgbtiq-ryhmiltä, joilla on Suomessa muslimeja pidemmät perinteet oman tilan haltuunotossa.

Elfadl on käynyt peruskoulunsa Helsingissä. Muistot omilta islamintunneilta ovat ankeat, sillä samoja periaatteita tankattiin vuodesta toiseen. Nykyisessä tehtävässään hän haluaa varmistaa, että tämän ajan muslimilapsille koulussa islamia opetetaan innostavasti ja pedagogisesti oikein.

Millaista on olla Suomessa muslimi ja kuulua seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön?

Se ei ole helppoa. Jos ei ole hetero, on vaikea tuntea oloa turvalliseksi yhdessäkään suomalaisessa moskeijassa. Nuorena minustakin queer- ja muslimi-identiteetit tuntuivat olevan niin kaukana toisistaan, että niitä oli mahdoton sovittaa yhteen.

Täytyy toki muistaa, ettei seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kokema syrjintä koske vain muslimitaustaisia ihmisiä.

Queer-käsitteen alle mahtuu sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen edustajia sekä ei-binäärisiä ihmisiä. Miten ryhdyit edistämään näihin ryhmiin kuuluvien muslimien asemaa?

Työskentelin aikaisemmin tutkimusavustajana Koneen Säätiön rahoittamassa Musliminuoret ja resilienssi -hankkeessa. Kuratoimme muslimitaustaisten taiteilijoiden kanssa näyttelyn, jonka aikana huomasimme, että queer-identiteetti vaikutti olevan vaikea asia jopa sitä kantaville nuorille itselleen, saati valtaväestön edustajille. Olen itse kulttuurintuottaja, ja kulttuurit, uskonnot ja identiteetit ovat aina kiinnostaneet minua, joten tämä on luontevaa jatkoa.

Kahden vuoden ajan olet työskennellyt kollegasi Mire Mrouén kanssa Koneen Säätiön rahoittamassa Islamia Queeristi -hankkeessa. Nyt alkaa hankkeen viimeinen vuosi, jolloin on tulosten vuoro. Mitä siis käytännössä teette?

Tuomme esiin vaihtoehtoisia tapoja olla muslimi ja nostamme esiin taiteen ja tieteen puolelta ihmisiä, jotka sen jo tekevät.

Tuotamme aiheesta uutta suomenkielistä luettavaa ja podcast-sarjaa Kiihottunut muslimi. Helsinkiläisen elokuvateatteri Orionin kanssa kuratoimme vuoden kestävän elokuvasarjan, joka esittelee muslimimaailman elokuvia keskittyen etenkin perhemallien tabuihin.

Sanot kaipaavasi vaihtoehtoja niin sanotulle perinteiselle islamille. Mitä sillä tarkoitat?

Ei ole olemassa vain yhtä islamilaista tulkintaa, mutta jostakin syystä Suomessa sekä maailmalla eniten sananvaltaa saa konservatiivinen tulkinta. Sitä pitää yllä heteromiehistä koostuvien imaamien ja rukoushuoneiden edustajien ryhmä. Muiden ääni ei kuulu. Ei ihme, että monet muslimit eivät tunnista itseään näistä puheista. Samaan aikaan länsimaiden mediassa keskustelu islamista keskittyy yleensä väkivaltaan ja naisen asemaan. Niin paljon asioita jää piiloon ja käsittelemättä.

Olette myös kritisoineet suomalaiskoulujen islaminopetusta. Miksi?

Suomessa perusopetus tähtää laaja-alaiseen oppimiseen ja siihen on tavoitteitakin, mutta islaminopetus on edelleen konservatiivista ja suppeaa. Opettajien taso vaihtelee liikaa ja opettajan valta opetussisältöön on liian suuri. Moni opettajista on ei-muslimi, joka ei välttämättä ymmärrä oppilaiden oman kulttuurin nivoutumista uskontoon, tai hän on sunnimuslimi, joka pitää esillä vain omaa suuntaustaan. Opettajapulan takia osa oppitunneista pidetään tavallisen koulupäivän jälkeen myöhään iltapäivällä, mikä ei ole reilua oppilaita kohtaan. Eniten minua huolestuttaa, ettei oppilaita islamintunneilla kannusteta kriittiseen ajatteluun, uskonnollisia tapahtumia ei nivota historiaan eikä opetuksessa panosteta uskontojen väliseen dialogiin.

Mitä ehdotatte tilanteen korjaamiseksi?

Pedagogisen pätevyyden lisäksi opettajilla tulisi olla kyky kulttuurisensitiivisyyteen. Islaminuskoa tulisi käsitellä niin, että se nivoutuu oppilaiden elämään. Islamia voisi helposti tarkastella vaikkapa ihmisoikeuksien ja ympäristönsuojelun näkökulmasta. Naisista tulisi puhua muutenkin kuin perheeseen ja lisääntymiseen liittyvien sääntöjen kautta. On myös tärkeä muistuttaa oppilaille, että uskonto on aina henkilökohtainen valinta.

Moni lapsi ja nuori opiskelee islamia myös moskeijassa, jossa opetus on yleensä ulkoaoppimista. Sen vastapainoksi koulun uskonnontunnilla oppilaan tulee saada työkaluja identiteettinsä rakentamiseen, oli oma ihonväri, seksuaalisuus, sukupuoli tai sukupuolen ilmaisu mikä tahansa.

Millaista palautetta olette saaneet työstänne?

Konservatiivinen muslimiyhteisö on vaiennut hankkeestamme täysin. Se ei meitä yllätä, eikä ykköstavoitteemme ole pyrkiä neuvotteluun heidän kanssaan. Sen sijaan olimme viime syksynä järjestämässä lgbtiq-People of Faith -seminaaria, jossa keskustelimme kristillisten ja juutalaisten ja lgbtiq -ryhmien kanssa siitä, mitä voisimme oppia heiltä.

Queer-muslimien yhteisö on reagoinut työhömme innolla, että vihdoinkin. Perustimme viime vuonna (2020) ensimmäisen Suomessa asuvien muslimien ja muslimitaustaisten lgbtiq+-henkilöiden etujärjestön Burãqin.

Nyt levitämme tietoa olemassaolostamme ja pyrimme selvittämään Suomen queer-muslimien määrää ja turvallisuuden tunnetta.

www.islamiaqueeristi.fi