Helmikuun lopulla 2022 maailma sai sodalle ja rakkaudelle uudet kasvot.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan kukaan ei voinut olla heitä näkemättä. Volodymyr Zelenskyista ja hänen vaimostaan Olena Zelenskasta tuli sodan kasvot ja kokovartalokuva, mutta lisäksi he ovat sodan unelmapari.

Tämä vuosi on kulkenut niin, että Volodymyr, 44, viettää vuorokautensa työpaikallaan, presidentinlinnassa, tiukkojen turvatoimien takana. Perheen lapset Oleksandra, 18, ja Kyrylo, 9, sen sijaan ovat turvallisessa paikassa Kiovan ulkopuolella. Isänsä lapset näkivät viimeksi sodan alkaessa.

Herra pitää päivittäisiä yksinpuheluja videokameralle: englanniksi, ukrainaksi ja joskus myös äidinkielellään venäjäksi. Ilme on väsynyt, mutta päättäväinen, sanat tulevat varmasti, ammattiesiintyjä on tottunut ottamaan tekstin luottokäsikirjoittajiensa kynästä omaan suuhunsa. Vaikka presidenttien puheet ovat aina tiimityötä, sotaa käyvien presidenttien puheet eivät ole sooloilua tai edes oman porukan kynän jälkeä, vaan siihen erikoistuneiden kansainvälisten ammattilaisten tiimien työn tulosta.

Imagoon kuuluu myös puvustus, moderni sotilas-look: ei operettiupseerien univormuja kaluunoineen eikä krumeluureineen, ei liioin sota-ammattilaisten maastokuvio- ja kypärävarustusta.

Vihreä t-paita on monta pykälää rennompi kuin vain kauluspaita ylänappi auki, mutta tarpeeksi militaristinen muistuttamaan katsojaa pääasiasta. Vihreän vaatteen psykologinen vaikutus on rauhoittava mutta päättäväinen. Luodessaan vakaan ja turvallisen perustan se mahdollistaa terävämpien ja jyrkempienkin sanojen käytön ilman, että puhuja koetaan aggressiiviseksi. Luonnonmukainen vihreä on sitä paitsi erinomainen vastakohta päävastustajalle, jonka ihosta ja kasvoista etsitään merkkiä keinotekoisuudesta tai vähintäänkin sairauksista.

Juuri tämä on herran päätehtävä: valaa optimismia, kertoa menestyksestä, mutta niin, että avunpyynnöt tuntuvat tulevan tarpeeseen. Kaikessa on harkittu ristiriita: ajamaton sänki kertoo johtajasta, joka ei ehdi pitää itsestään huolta kaiken ajan mennessä kansan asian hoitamiseen – mutta karvapehko leuan alla olisi pelkästään homssuista, jopa epäluotettavaa. Säröt, kuten sopivasti rauhallisuutta ja sopivasti sotaisuutta, tekevätkin herrasta ennen kaikkea kiinnostavan ja kuunneltavan ihmisen.

Kaikkia värejä, sanoja ja vaateparsiakin tärkeämpi ihmisyyden ja kiinnostavuuden osoitus on herran rouva.

Elettiin vuotta 2019, kun lasten ollessa pieniä Olena oli vetäytynyt hoitamaan näitä ja kuullut somesta Volodymyrin asettumisesta presidenttiehdokkaaksi. Se oli viimeinen kerta, kun herra on ”unohtanut” kertoa jotakin rouvalle.

Sitten tuli vuosi 2022, jolloin kaikki muuttui.

Aivan Venäjän hyökkäyssodan alussa Olena vetäytyi piiloon, josta hän tuli esiin vasta toukokuussa USA:n presidentin puolison Jill Bidenin Kiovan-vierailua emännöimään. Olena ei ollut rakastanut julkisuutta, mutta oli tuosta päivästä lähtien valmis ottamaan uuden roolin: hän on Ukrainan naisten kasvot ja tietoinen siitä, että näiden kasvojen on poikettava mahdollisimman paljon edukseen sekä neuvostoajan puolisoista että venäläisistä.

Siinä missä herran tehtävä on näyttäytyä Kiovassa ja kertoa kuvin, että Kiova on yhä vapaa, on Olena siirtynyt yhä enemmän niiksi maansa kasvoiksi, jotka voidaan lähettää ulkomaille hurmaamaan.

Olena on puhunut Yhdysvaltain kongressissa ja herättänyt Amerikassa paljon enemmän myönteistä huomiota kuin yksikään ammattidiplomaatti olisi kyennyt herättämään. Myös rouva osaa vedota tunteisiin ja samalla viestiä tarkkaan rakennettua kuvaa, että Ukraina on kuin länsimaat, jossa naisella on mahdollisuus itsenäiseen profiiliin silloinkin, kun hän on päässyt asemaansa miehensä vaimona.

”Käynnistämäni hanke traumaterapian lisäämiseksi jo sodan keskellä tähtää koko kansakunnan mielenterveyden kohentamiseen”, rouva selosti uudentyyppistä, modernia ja läntisestä ajattelutavasta kertovaa avaustaan viime kesänä Vogue-lehden haastattelussa.

Kun maailmankuulu valokuvataitelija Annie Leibovitz kävi sodan kurimuksessa olevassa Ukrainassa kuvaamassa rouvan lehden kantta varten, Olena asettui poseeraamaan arvokkaaseen pylväikköön designhousuissa ja -puserossa.

Mitään muuta tavanomaista tai presidentinrouvallista ikoniseksi nousseessa kuvassa ei ollutkaan: Olena istui leveässä miehille tyypillisessä haara-asennossa kädet löyhästi ristissä tukka valtoimenaan niin, ettei edes syvään uurrettu kaula-aukko vie päähuomiota. Taustalla pylväiden väli on tukittu luunvalkean puseron värisillä hiekkasäkeillä. Kovat ja pehmeät materiaalit ovat rinnakkain, samoin pelottomuus ja nöyryys. Vaaleat sävyt korostavat viattomuutta poikkeustilan keskellä, sormet ovat yhtä lailla rukouksessa kuin toteavassa asennossa.

Toisessa kuvassa lähes eteerinen Olena kulkee puhtaan sinisessä villakangastakissa maastopukuisten, naamastaankin ryvettyneiden sotilaiden keskellä lentotukikohdassa, jossa taustana ovat sodan ensimmäisenä yönä tuhotun venäläisen kuljetuskoneen jäänteet.

Volodymyr on populistisempi, Olena tyylikkäämpi. Kumpikaan ei ole etäinen, vaan yhtä aikaa sekä empaattinen että rohkea. Molemmat hallitsevat imagon rakentamisen, ja kuten parhaat imagonrakentajat aina, he vaikuttavat silti aidoilta ja lämpimiltä, yhdessä ja erikseen. Ei ole epäilystäkään siitä, että yksi plus yksi on vähintään kolme.

Sekä Volodymyr – tai alun perin venäjänkielisenä Vladimir – että Olena syntyivät Krivoi Ryhissä Kiovasta etelään Ukrainan valtavirran, Dneprin, varrella. He kävivät samaa koulua ja siirtyivät samaan kotikaupungin yliopistoon. Olena opiskeli rakennusinsinööriksi, Volodymyr luki lakia. Kumpikaan ei silti ollut insinööri- eikä juristityyppiä, vaan vitsailu ja tilannekomiikka kiinnostivat heitä kuten monia muitakin paljon enemmän.

Kun sitten sketsejä oman opiskelijaryhmänsä kanssa rakentava Volodymyr kohtasi Olenan, hän ihastui ensimmäisenä tämän silmiin. Vaikka Olena nauroi Volodymyrin vitseille, hän myös kertoi, miten ne toimisivat paremmin. Volodymyr alkoi miettiä ankarasti tekosyytä, jolla saisi hengenheimolaisuutta tuntevan tytön puhelinnumeron.

”Ei sinulla satu olemaan Basic Instinct -elokuvaa VHS-kasetilla?” oli ratkaiseva kysymys. Volodymyr oli toki nähnyt elokuvan jo viisitoista kertaa. Ja sitä paitsi Olenalla oli jo poikaystävä.

Siitä se silti lähti. Ei aikaakaan, kun Olena Kjaško käsikirjoitti sketsejä yhdessä uuden seurustelukumppaninsa kanssa.

Voitettuaan Moskovassa nuorison show-kykykisan opiskelijaporukka alkoi nähdä nopeaan ja näppärään sanailuun perustuvan viihteen mahdollisuudet bisneksenä.

Samana vuonna 2003 Olena ja Volodymyr menivät naimisiin, ja päivänvalon näki tv-tuotantoyhtiö Studio Kvartal 95. Sen suureksi hitiksi nousi satiirinen politiikkasarja Kansan palvelija. Siinä tavallisesta opettajasta tulee Ukrainan presidentti, ja korruptioon kyllästyneen kansan riemuksi hän panee turmeltuneet vallanpitäjät kuriin.

Sitä juuri olivat luvanneet vaali toisensa jälkeen vaihtuneet Ukrainan johtajat samalla, kun puoluekartta pysyi vakiintumattomana.

Yli tuhatvuotisen kansakunnan muutaman vuosikymmenen ikäistä itsenäisyyttä olivat lujittaneet oranssi vallankumous 2004 ja Euromaidan viime vuosikymmenen alkupuolella. Kumpikin oli elähdyttänyt kadulle rynnänneitä kansanjoukkoja yhtä paljon kuin huolestuttanut suurta koillista naapuria.

Moskovassa katsottiin huolestuneesti ukrainalaisten liukumista yhä kauemmas sen vaikutuspiiristä, semminkin kun maiden talous- ja sotilassuhteet olivat monin tavoin yhä neuvostoajan jälkeenkin sidoksissa toisiinsa – tärkeimpänä Neuvostoliiton laivastolta Venäjälle siirtynyt Mustanmeren tukikohta Krimin niemimaalla. Senkin maaperä oli vain vuokralla Ukrainalta.

Kun Venäjä yllättäen miehitti Krimin vuonna 2014, Ukraina oli heikoimmillaan. Presidentti Porošenko oli luvannut panna korruption kuriin, mutta kävi ilmi, että Kiovassa olikin pukki kaalimaan vartijana. Puolustuskaan ei ollut kunnossa. Tähän saumaan tv-sarjan lahjomaton presidentti Vasili Goloborodko iski.

Sarjan kehittäjä ja pääosan esittäjä Volodymyr Zelenskyi alkoi miettiä ydinporukkansa kanssa, pitäisikö mennä askel pitemmälle: siirtyä viihteestä tositoimiin.

Kun vuoden 2019 presidentinvaalien tulos julistettiin, Volodymyr ja Olena kävelivät suosionosoitusten ja sarjan tunnusmusiikin saattelemana parrasvaloihin todellisena presidenttiparina. Muutamien seuraavien päivien aikana myös presidentin avustajakuntaan oli nimitetty tuotantoyhtiön avainhahmot.

Oli aika siirtyä käsikirjoitukseen, jota ei enää toteuttanut yksi ohjaaja, vaan jossa piti sekä improvisoida että rakentaa brändiä uudenlaisesta presidenttiparista. Yleisön odotusten luomat paineet olivat entistä suurempia.

Olena Zelenska ilmoitti heti miehensä presidenttikauden alussa mielenkiintonsa kohteeksi kouluruokailun kohentamisen – se on linjassa konservatiivisessa, nuoressa demokratiassa presidentinrouville sopivaksi katsottujen pehmeiden politiikkateemojen edistämisen kanssa.

Keväällä 2022 kaikki muuttui, kun käsikirjoittajantaidoille tuli uutta käyttöä, ja ne oli kaivettava pöytälaatikosta.

Samalla Olena Zelenskasta tuli presidentin puoliso, jollaista itsenäisellä Ukrainalla ei ollut aikaisemmin ollut.

Kuten tapana on sanoa: loppu on historiaa. Zelenskyien tapauksessa historia ei ole loppu. He ja heidän lapsensa elävät yhä hengenvaarassa. Vaikka sodassa Ukrainan tilanne ei näytä enää yhtä uhkaavalta kuin viime helmikuussa, sota on yhä miljoonille totta, ja Ukraina on menettänyt pakolaisiksi maan sisälle ja ulkomaille yli neljäsosan väestöstään. Jollakin tavalla maan täytyy pysyä pyörimässä päivästä päivään, sekä omin voimin että ystävien avun turvin.

Kaksi ihmistä ei pysty ihmeisiin, eikä toiminta ole enää harmitonta pilailua, mutta rakkaus on väkevä voima sodankin keskellä – tai: juuri siellä. Eivätkä Volodymyr ja Olena säästele toistensa kehumista.

”Hän on paitsi suuri rakkauteni, myös paras ystäväni”, Volodymyr sanoi Voguen haastattelussa.

Myös niiden, jotka luovat toivoa ja voimaa muille, on saatava jostakin omat voimavaransa.

Ei ole epäilystäkään, etteikö koko maailman tämän hetken ykköspari saa sitä juuri toisistaan.