Puolison kuolema koetteli Virpi Hämeen-Anttilan kykyä selvitä muutoksista – ”Turvaihmisen menetys muuttaa lähes kaiken”

Kuka meistä on kaikkien normien, fyysisten ja henkisten standardien mittainen? – Jos ymmärtäisimme, ettei kaikki normit täyttävää täydellistä ihmistä ole olemassakaan, meistä tulisi inhimillisiä ja suvaitsevaisempia toisiamme kohtaan, sanoo kirjailija Virpi Hämeen-Anttila.

Hän istuu pöydän toisella puolella, vilkaisee nopeasti silmiin, katsoo jonnekin kauas ja puhuu paljon. Hän on avomielinen ja samalla itseensä sulkeutunut.

– Olen synnynnäisesti friikki ja remppa. Olen esimerkiksi raivorehellinen, mutta olen opetellut itsehillintää. Lapsena saatoin huomaamattani puhua liian suoraan enkä tajunnut loukkaavani ihmisiä.

Virpi on sekä hiljainen että levoton. Hän on hajamielinen, mutta hänellä on käsittämätön keskittymiskyky ja valtava määrä luovuutta. Siitä kertoo hänen laaja tuotantonsa kaunokirjailijana, tutkijana ja suomentajana. Hän on kirjoittanut monta kymmentä romaania ja suomentanut teoksia intialaisista kielistä, kuten sanskritista, paalista ja hindistä sekä englannista ja ranskasta.

Filosofian tohtoriksi Virpi väitteli vuonna 2019. Väitöskirja käsitteli vanhan intialaisen kertomakirjallisuuden historiaa.

Virpi on osannut lapsesta lähtien piirtää, laulaa ja kirjoittaa. Nyt puhutaan kuitenkin hänen mielestään ja kehostaan.

Virpi saa luonnosta ennen kaikkea rauhaa, jota hänen moneen suuntaan säntäilevä mielensä tarvitsee.

Vuosia ja vuosikymmeniä meni sananmukaisesti päin seiniä. Tällä luonnehdinnalla Virpi tarkoittaa sitä, että hän kolhi itseään oviin, ovenpieliin ja kaikkeen lähellä olevaan. Vasta viitisen vuotta sitten hän alkoi epäillä, että hänellä on ADHD, toimintakykyä heikentävä aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö.

– Tein ADHD-nettitestejä ja myös autismitestin. Vastauksissa tuli vastaan minä. En luottanut kuitenkaan omaan diagnoosiini, vaan yritin päästä julkiseen terveydenhuoltoon testeihin. Siellä ei kyetty auttamaan, joten siirryin yksityiselle puolelle. Onneksi minulla oli siihen varaa.

Vuosi sitten Virpi sai vahvistuksen, että hänellä on ADHD ja autismin kirjon häiriö. Tiedosta on ollut erittäin paljon hyötyä oman erikoislaadun ymmärtämisessä. Diagnoosin parhaita puolia on se, ettei Virpi enää syytä itseään kaikesta.

– En olekaan vääränlainen. Olen välillä ylipuhelias ja impulsiivinen, välillä mykkä ja täysin lukossa. Välillä keskityn kirjoittamiseen niin, että lopulta kaadun lattialle väsymyksestä, unohdan syödä ja juoda. Nykyään pidän ranteessani kelloa, joka hälyttää ajan kulumisesta.

Kellon avulla Virpi muistaa nousta ylös työtuolistaan sekä syödä ja juoda. Nyt hän tietää, ettei friikkiys ole tahdonalaista käytöstä, vaan johtuu ADHD:sta ja autismista eli erilaisesta aivotoiminnasta.

– Edesmennyt puolisoni sanoi, että nytkö vasta havaitset sen. Hän sanoi nähneensä autismin ja ADHD:n piirteet minussa aina.

ADHD:ta nimitetään muoti-ilmiöksi, mutta Virpi ei pidä tällaisesta yleistämisestä. Diagnoosin saaminen on monelle helpotus.

– Aikuisen ei ole lainkaan helppoa saada diagnoosia. Silti se on erittäin tarpeellinen.

Virpi kaksivuotiaana lempilelunsa kanssa. Lelu on tallessa edelleen.

Virpi oli jo lapsena kaoottinen ja hajamielinen. Kukaan ei kuitenkaan ymmärtänyt, mistä nämä ominaisuudet johtuivat.

– Meni yli 40 vuotta, että opin hallitsemaan vahvoja tunnetilojani sekä pelkoani isoja ihmisjoukkoja ja kovia ääniä kohtaan.

Virpi ei ole ottanut lääkitystä ADHD:hen, koska hänellä riittää lääkkeitä muihin vaivoihin, muun muassa moniin autoimmuunisairauksiin. Hän on opetellut tulemaan toimeen hajamielisyyden, sosiaalisten pelkojen ja erilaisuuden kanssa, samoin kuin sietämään seinäkiipeilyssä korkean paikan kammoaan ja kestämään monenlaisia kipuja. Rauhoittuminen on tarpeen, kun mieli laukkaa liian nopeasti.

– Kaoottiset ajatukset haittaavat helposti nukahtamista ja keskittymistä. Minun pitää silloin kuunnella rauhoittavaa musiikkia tai lukea. Olen opetellut myös intialaisia mietiskelytekniikoita. Metsäkävely on parasta terapiaa. Vuokramökillä Padasjoen metsissä kävellessä rauhoitun.

Virpi on saanut myös tunnekylmyystestistä huippupisteet, mutta hänen mielestään testi oli harhaanjohtava. Autismin kirjolla oleva käsittelee tunteitaan eri tavalla kuin muut.

– Koulussa olin aina aulis lainaamaan muille muistiinpanojani ja toimin muutenkin epäitsekkäästi. Minun oli kuitenkin vaikeaa ilmaista tunteitani. Totinen ja tutkiva ilmeeni sai monet aikuiset vihaamaan minua. Tuollainen friikki, epälapsi!

Hän muistaa, miten lapset ymmärsivät häntä paremmin. Vahva oikeudenmukaisuuden ja empatian tunto liitetään autismin ja ADHD:n käyttäytymistapoihin.

Virpi väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 2019. – En osaa päättää, olenko mieleltäni enemmän tutkija vai kirjailija.

Anoreksia, bulimia, ylipaino ja suorastaan hengenvaaralliset laihdutuskuurit. Ne kaikki Virpi on kokenut ja kirjoittanut niistä myös Paino-nimisen kirjan.

Hän on kertonut myös migreenihuimauksestaan eli vestibulaarisesta migreenistä. Huimauskohtaukset ja päänsäryt jatkuivat välillä viikkokausia. Oikean lääkityksen ansiosta sairaus on ollut nyt kolmisen vuotta kurissa.

– Onnekseni neurologi löysi minulle täsmälääkkeen. Viimeinen paha kohtaus oli todella vakava. Kouristelin ja oksensin niin pitkään ja rajusti, että pelkäsin sisäelimieni tulevan ulos.

Kun Virpi sai 13-vuotiaana koululääkäriltä käskyn laihduttaa, hän painoi normikäyrien mukaan seitsemän kiloa liikaa.

– Lääketiede tai psykiatria eivät ole kohdelleet minua aina hyvin. Olen joutunut hoitamaan itse itseäni. Matkan varrelle on onneksi myöhemmin osunut myös hyviä lääkäreitä.

Yksi opittu asia on ollut taito kestää muutoksia. Aikoinaan Virpi joutui paniikkiin muutosten edessä, mutta mitä muuta elämä on kuin jatkuvaa muutosta? Kukaan ei voi hallita elämäänsä niin, että se jatkuisi tasaisena täältä hamaan ikuisuuteen.

– Autismin kirjoon kuuluu muutosten pelko. Kun kaltaiseni ihminen menettää puolisonsa yllättäen, tunteiden käsittely kestää pitkään. Turvaihmisen, parhaan ystävän ja puolison menetys muuttaa lähes kaiken elämässä.

Viime vuoden joulukuussa yllättäen menehtynyt puoliso, professori Jaakko Hämeen-Anttila hallitsi tilanteet, rauhoitti Virpiä ja sanoi, ettei tässä ole mitään hätää.

– Hän sanoi lapsillemme nauraen, että minulta ei saa mennä kysymään mitään tärkeää. Voisin hajamielisenä luvata heille ponin tai jotakin muuta mahdotonta.

Virpin ajatukset ovat lapsesta lähtien olleet yleensä muualla kuin arjessa, jossakin syvällä mielen syövereissä. On ollut vaikeaa pitää elämässä järjestystä.

– Olen opetellut laatimaan tehtävälistoja ja muistitukia, jotka auttavat minua.

Kotioven sisäpuolella kahvasta riippuu pahviavain, joka muistuttaa ottamaan avaimen mukaan ulos lähtiessä.

Virpi tuntee itsensä nyt terveemmäksi, koska ADHD-diagnoosi antoi selityksen sekä hänen levottomuudelleen että täydelliselle keskittymiskyvylleen.

Virpi näyttää lompakossaan olevaa korttia, joka hänellä on aina mukana. Se kertoo, että hänellä on hybermobiili Ehlers-Danlosin oireyhtymä (heDS).

– Se on sidekudossairaus, joka aiheuttaa kehon rakenteiden, muun muassa nivelten, ihon ja sidekudosten haurautta. Niveleni ovat kipeitä ja yliliikkuvia ja menevät herkästi sijoiltaan. Niitä suojaavat rustot ja kollageenisäikeet kuluvat kymmenen kertaa nopeammin kuin muilla.

Hänen niveliään särkee usein, ja ne voivat tulehtua ilman ulkoista syytä. Viime syksynä hän oli tämän takia surkeassa kunnossa. Hänellä on myös nivelrikkoa olkapäissä, leuassa, sormissa ja selkärangassa.

– Oikeastaan vähän kaikkialla!

Ensiapukortti neuvoo liikuttelemaan tätä kehoa varovasti. Virpi on myös Harvinaiset-verkoston jäsen. Se on tarkoitettu niille, joilla on harvinaisia autoimmuunisairauksia.

Vuoden alussa hän käveli niin paljon, että joutui polven kipeytymisen takia käyttämään keppiä. Polvensa hän oli loukannut jo viitisentoista vuotta sitten kaatuessaan päistikkaa katukiveykselle. Hajamielisyyttään!

– Magneettikuvissa polvessa todettiin pahoja repeämiä, ja rusto on kulunut nivelien välistä kokonaan pois. Polven tekonivelleikkausta en kuitenkaan ajatellut, en vielä.

Sinnikkyydellä Virpi kuntoutti polvensa. Hän käveli ensin kepin kanssa, sitten ilman keppiä. Hän jatkoi jopa seinäkiipeilyharrastustaan, vaikka joutui aloittamaan sen uudelleen lähes nollapisteestä.

Hän huudahtaa, että ihmisen keho on arvoitus.

– Olen tottunut siihen, etten ole priimakappale. Siksi minun pitää kohdella kehoani hyvin. Kuntoni on parempi kuin nuorempana. On opittava tuntemaan oma kehonsa, koska kaikki kehot ja mielet ovat erilaisia. Ohjeet annetaan keskimääräisen ihmisen mukaan. Emme ole kuitenkaan keskimääräisiä.

Virpi sai aikoinaan lääkäriltä ennustuksen, että tulisi jo nuorena liikuntakyvyttömäksi. Ennuste ei toteutunut. Sen sijaan hän on harrastanut monipuolisesti liikuntaa.

Ganges-joen varrella Varanasissa. Intia on Virpille sekä tutkimuskohde että sielunmaisema.

Liikkumisen ansiosta Virpin luusto on nykyisin paremmassa kunnossa. Hän myös ottaa päivittäin D- ja K-vitamiinia, kalsiumia ja kurkumakapseleita sekä kollageeniä kuureina.

– Auringossa en tykkää olla, sillä ihoa kannattaa säästää. Nenästäni on leikattu aurinkokeratoosi, josta voi kehittyä jotakin ikävämpää.

Virpi tekee kaikkea jaksamisensa mukaan. Pelkkä kuntoliikunta ei riitä, vaan keho vaatii lihasvoimistusharjoituksia. Kotona olevia käsipainoja hän yrittää muistaa nostella säännöllisesti. Uimisen hän aikoo aloittaa uudelleen tänä syksynä.

Ovenpieliä päin Virpi ei enää törmäile eikä ole kaatuillut seinäkiipeilyn aloittamisen jälkeen. Tasapainotaito on löytynyt kiipeilyn myötä.

Tasainen päivärytmi on tärkeää, kuten myös oikea unirytmi.

– Ystävät hei, ikävä kyllä en voi juhlia pitkään illalla!

Hän sanoo olevansa onnellinen ihminen, vaikka välillä hänellä on kovia kipuja, ja elämä tuo eteen jatkuvasti uusia haasteita. Kun Virpi kuvailee liikkuvansa kipujensa lävitse, sanoissa voi kuulla myös kyvyn kestää surut ja menetykset sekä hyväksyä muutokset, joita hän ennen pelkäsi.

– Omasta terveydenhuollosta täytyy pitää välillä myös lomaa ja ottaa lasi viiniä. Liikunta ei saa olla pakko eikä rangaistus. Liikkuva keho on ilo. Kuten sanoin – olen friikki ja remppakuntoinen, mutta elämässäni on silti paljon iloa ja hienoja kokemuksia.

Nykyään puhutaan paljon ”turvallisesta tilasta”. Virpille se merkitsee myös turvaa ärsykkeistä, jotta hän hallitsisi mielensä ja kehonsa.

Kävellessään Virpi ottaa pitkiä ja nopeita askeleita. Hän on myös nopea ja tuottelias kirjailija. Viime keväänä häneltä ilmestyi yhdestoista Björk-sarjan rikosromaani, ja nyt syksyllä lukijat saavat käsiinsä toisen Synnyinmaa-sarjan romaanin.

– Elämäntilanteessani on hyvä asia, että on töitä ja innostun töistäni. Aikatauluista huolehdin niin, ettei tule liian tiukkaa.

Hän yrittää pysyä iloisena ja onnellisena niillä eväillä, jotka yhteen ainutkertaiseen elämään on annettu. Virpi Hämeen-Anttila ei ole tapetinvärinen, kuten hän otsikoi omaelämäkerrallisen kirjansa vuonna 2012. Pikemminkin monivärinen.

Virpin tuotteliaisuus kirjailijana ei pysähtynyt, vaikka puolison äkillinen kuolema oli valtava elämänmuutos. Hänen uusin kirjansa ilmestyi vastikään.

Juttua muokattu 17.10.2024 kello 10.45: Korjattu epätarkkuus. Tekstissä käytettiin termiä aikuisiän ADHD, kun tarkoitettiin aikuisena saatua ADHD-diagnoosia. Erillistä aikuisiän ADHD:tä ei ole.

Juttua muokattu 4.11.2024 kello 9:09: Virpi Hämeen-Anttila jäi leskeksi loppuvuodesta 2023, ei alkuvuodesta 2023.