”Olen tehnyt tosi paljon huonoja päätöksiä” – Rahattomuus, nälkä ja jatkuva turpaan saaminen opettivat Ville Haapasalon pelottomaksi
Ville Haapasalo on saanut elämässään niin monta kertaa turpiinsa, ettei enää pelkää huomista. Hän ei harmittele edes savuna ilmaan kadonneita Venäjän kuvioitaan.
Ennen elokuvatähteyttään, josta kumpusi ura monen alan uurastajana, Ville Haapasalo heräsi välillä pietarilaiseen aamuun rahattomana. Ilman ruplan ruplaa, vailla muita vaihtoehtoja kuin lähteä etsimään pikkuhommia.
– Joku kertoi, että oli tullut juna sokerilastissa, ja että siellä tarvitaan purkajia. Kävelin sitten sinne ja ruvettiin purkamaan säkkejä junasta kuorma-autoihin, Haapasalo kertoo esimerkkinä pietarilaisarjestaan.
– Tein sitä päivän. Sain siitä jotain rahaa ja sain taas syötyä.
Hollolassa kasvanut Haapasalo oli 19-vuotiaana muuttanut Pietariin käydäkseen paikallista teatteriakatemiaa. Elettiin vuotta 1991. Neuvostoliiton raunioille samana vuonna noussut Venäjä eli jatkuvien mullistusten keskellä, mikä näkyi jokapäiväisessä elämässä.
– Se oli absurdi paikka 1990-luvun alussa, Haapasalo heittää.
Suomesta mukaan tulleilla hämäläisperheen opeilla ei ollut venäläisessä vuoristoradassa paljoakaan käyttöä, kun huominen saattoi näyttää radikaalisti erilaiselta kuin eilinen.
– Vanhempani ovat tienneet tasan tarkkaan, miten asuntolainamme voi 22 vuoden päästä, Haapasalo hymähtää suomalaiselle varovaisen elämisen rytmille.
Pietarin hämyisinä vuosina Haapasalon kaveriporukan aamuista hupia oli seurata ruplan kurssin ailahteluja. Rahamäärä, jolla olisi yhtenä päivä ostanut auton, saattoi Haapasalon mukaan riittää seuraavana päivänä vain kahvikupin ostoon.
Pietarilaisen elokuvatuotantoyhtiö Lenfilmsin kahvilassa tiesi kuulemma aina, kuka oli sattunut saamaan palkan. Rahat juotiin ja syötiin yhdessä pois, koska sillä rahalla ei välttämättä ollut enää seuraavana päivänä mitään arvoa.
Koulutus teatteriakatemiassa oli Haapasalolle rankkaa. Elämä ylipäänsä. Olla parikymppisenä vieraassa maassa, täysin omillaan, ja alkuun ilman venäjänkielentaitoja.
”Se oli minulle silloin helpottava ajatus, että ei minun tarvitse tänään miettiä huomista.”
Yksin vuonna 1992 Haapasalo ryöstettiin hänen mukaansa yhdeksän kertaa, ja yhtä monta kertaa hänet muuten vain hakattiin. Kolme kertaa hän oli Venäjän alkuvuosinaan junalipun kanssa jo asemalla tulossa takaisin Suomeen, mutta kolme kertaa hän palasi kämpilleen.
Niissä kokemuksissa oli Haapasalolle köyhyyden ja kovuuden lisäksi myös jotain suurenmoisen vapauttavaa ja opettavaa – sellaista, mistä kumpuaa tänäkin päivänä hänen elämänasenteensa. Hän ei pelkää huomista.
– Se oli minulle silloin helpottava ajatus, että ei minun tarvitse tänään miettiä huomista. Katsotaan sitä sitten uudestaan. Kyllä sieltä jotain tulee.
Venäjä ehti tarjota Haapasalolle yhden suuren uran. Kun hänen näyttelijäuransa debyyttielokuva Metsästyksen kansallisia erikoisuuksia (1995) räjähtikin Venäjällä jättihitiksi, Haapasalo sai eteensä mahdollisuuksia, jollaisia muut suomalaiset eivät ole maassa saaneet.
Oli uraa elokuvissa ja televisiossa, ja esimerkiksi iso mainostoimisto, joka työllisti toista sataa ihmistä. Huomattava osa Haapasalon Suomen hommistakin liittyi Venäjään. Hän teki myös suomalaisille yrityksille markkinointia Venäjälle.
– En voi sanoa, että kaikki oli yhden kortin varassa, mutta kaikki liittyi aika lailla siihen.
”Kaikki, mitä olen tehnyt siihen asti elämässäni, niin se on nollattu.”
Sitten Venäjän ura vietiin Haapasalolta rykäyksillä pois. Ensin vuonna 2008 alkanut finanssikriisi ja sen jälkeen Venäjän vuoden 2014 Krimin miehitys vaikuttivat radikaalisti Haapasalon Venäjän kuvioihin.
– Venäjä lähti menemään toiseen suuntaan, ja siellä tapahtui sisäisesti paljon, mikä vaikutti paljon minunkin alaani, hän kertoo.
Helmikuusta 2022 alkanut täysimittainen hyökkäyssota Ukrainaan oli lopullinen naula arkkuun. Haapasalon ja Venäjän vuosikymmenten tiivis suhde katkesi siihen.
– Siellä ei ole enää mitään. Kaikki, mitä olen tehnyt siihen asti elämässäni, niin se on nollattu, Haapasalo sanoo.
– Enkä ole miettinyt sitä asiaa enää.
Ville Haapasalon, 53, Pietarin vuosista on kulunut jo yli 30 vuotta. Haapasalo kertoo senkin jälkeen saaneensa paljon erilaisia oppirahoja maksettavakseen. Niin monta kertaa hän on saanut joko kirjaimellisesti tai ennen kaikkea kuvainnollisesti ”turpiinsa”.
Haapasalon moninaiseen työuraan muun muassa näyttelijänä, tv-juontajana ja erilaisena sarjayrittäjänä on mahtunut nousuja ja laskuja, ja jyrkkiäkin käänteitä.
– En tiedä monta konkurssia olen tehnyt. On mennyt paljon bisneksiä nurin, mutta olen myös tehnyt tosi paljon, Haapasalo sanoo.
Venäjä on vaihtunut Etelä-Savon Puumalaan, jossa kukaan ei tule enää repimään kadulla vaatteita hänen päältään, kuten Venäjällä saattoi tapahtua Haapasalon hittielokuvan jälkimainingeissa. Rajan taakse jäi paljon verkostoja ja mahdollisuuksia.
Mutta Haapasalolla ei ole ollut taipumuksia jäädä vellomaan erilaisiin käänteisiin tai kolhuihin. Tai epäonnistumisiin.
– Pystyn antamaan itselleni anteeksi. Olen tehnyt tosi paljon huonoja päätöksiä, jos ajatellaan bisneksiä. Ne eivät kaduta minua, hän miettii.
”Mennään kokeilemaan, ja jos onnistuu, niin onnistuu. Jos ei, niin ei.”
Pettymykset Haapasalo hukuttaa ideointiin. Ideoita hänellä on ollut paljon. Televisio-ohjelmista, ravintoloista tai jopa tehtaista.
Jotkut ideoista toteutuvat, jotkut eivät. Toisista tulee turpiin, toiset toimivat.
Mitään hän ei varsinaisesti pelkää.
– Jokaisen ideanhan saa tapettua miettimällä, jos ryhtyy etsimään, että tässä tai tässä se voi mennä vikaan. Sen olen itseltäni poistanut.
– Mennään kokeilemaan, ja jos onnistuu, niin onnistuu. Jos ei, niin ei, Haapasalo sanoo.
Viisi vuotta sitten Haapasalo käynnisti nykyisen hatsapuribisneksensä. Rakkaus näitä georgialaisia juustoleipiä kohtaan on sekin peräisin niiltä ruplattomilta alkuvuosilta, kun pietarilaiskauppojen hyllytkin olivat tyhjillään. Ruokaa piti saada jostain.
Hän päätyi eräänä päivänä hajun perässä kellariruokalaan, jossa tarjoiltiin georgialaista ruokaa. Siitä eteenpäin hän söi siellä puolentoistavuoden ajan joka päivä hatsapurin, seuranaan georgialainen miesporukka.
Haapasalolle selvisi vasta myöhemmin, ettei se ollutkaan mikään peruskahvila, vaan georgialaisen mafian oma ruokapaikka.
Kun koronapandemia tyhjensi Haapasalon työkalenterin aivan täysin, hän ryhtyi Puumalan mökillään miettimään uusia työkuvioita. Sauvakävelyretket synnyttivät yhdeksän erilaista ideaa, joista yksi oli myydä kesän ajan hatsapureja Puumalan torilla.
Kotikutoisesti käynnistetty leipomisprojekti johti yllättäen siihen, että Haapasalolla on tätä nykyä teollinen prosessi Haapasalon Hatsapurin Suomen valloitukselle. Hän ei tiennyt ensi alkuun mitään leipomisesta tai leipomobisneksestä, mutta huominen syntyi, kun huomista ei pelännyt.
– Juuri sen takia olen tehnyt tosi paljon, kun en ole ikinä pelännyt lähteä mihinkään projektiin, Haapasalo kiteyttää. ●
Villen opit
1. Ole ystävällinen
Suhtaudu ihmisiin niin, kuin haluat ihmisten suhtautuvan sinuun. On se sitten kaupan kassalla tai missä tahansa. Joskus, kun minulla oli huono päivä, lähdin ulos ja hymyilin jokaiselle vastaan tulevalle ihmiselle ja tervehdin kohteliaasti. Kun he hymyilivät takaisin, se päivä lähti menemään pikkuhiljaa paremmin.
2. Opi uutta
Minun pitää joka päivä oppia jotain uutta. Ja mieluiten opin sen joltain toiselta ihmiseltä. Joku ihminen tietää jostain asiasta takuulla enemmän kuin minä. Tosi monet ihmiset tulevat juttelemaan minulle. Jaksan aina kuunnella niitä ihmisiä, koska voin oppia jotain niistä kohtaamisista.
3. Polkupyörä on jo keksitty
Kannattaa kuunnella kokeneempia, vanhempia ihmisiä. Heillä on viisautta ja neuvoja. Vaikka tuntuu, että olisit miten uniikki tahansa, niin joku toinen on jo tehnyt samoja asioita. Erinäköisiä niistä voi tehdä, mutta polkupyörä on itsessään jo keksitty. Edelleen soittelen esimerkiksi leipuriystävälleni neuvoja kyselläkseni.
