Vilja-alaan kohdistuu nyt paljon huomiota: "Keskimääräinen sato olisi erittäin toivottu tulos"
Viljapula uhkaa maailmalla, mutta kotimaisesta sadosta odotetaan huonon viime vuoden jälkeen hyvää.
Viljasato oli viime vuonna pienin lähes 30 vuoteen. Syy huonoon satoon oli keskikesän kuivuus. Neljää pääviljalajia, ohraa, ruista, kauraa ja vehnää, saatiin kaikkiaan vain 2,6 miljardia kiloa. Viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana niitä on korjattu keskimäärin 3,6 miljardia kiloa vuosittain.
– Ohrasato pieneni jopa kolmanneksen edellisestä vuodesta, se oli pienin lähes viiteenkymmeneen vuoteen. Ohra on eniten viljelty viljamme, ja se on rehu- ja mallasaloilla tärkeä raaka-aine, Luonnonvarakeskuksen yliaktuaari ja viljelytilastojen asiantuntija Anneli Partala sanoo.
Suomessa käytetään eri viljoja noin 2,9 miljardia kiloa vuodessa. Vanhoja viljoja oli onneksi varastossa, ja niillä paikattiin huonon sadon aiheuttamaa vajausta.
Tänä vuonna tilanne vaikuttaa Partalan arvion mukaan toistaiseksi hyvältä. Paikallisia eroja on silti runsaasti: joissakin osissa Suomea sateita on saatu, kun taas toisaalla vettä tarvittaisiin vielä. Liikaakaan ei saisi sataa. Kaatosateet saavat viljan lakoamaan, mikä heikentää laatua ja vaikeuttaa korjuuta.
– Suomessa pelloista on tuotannossa noin kaksi miljoonaa hehtaaria. Jos kaikki menee nappiin, päästään viime vuotista parempaan, keskimääräiseen satoon. Se olisi vilja-alalla erittäin toivottu tulos, Partala arvioi.
Vilja-alaan kohdistuu nyt tavallista enemmän huomiota, koska Venäjän aloittama sota on pysäyttänyt viljan viennin Ukrainasta. Viljan hinta on noussut, ja huonon saatavuuden pelätään johtavan pian viljapulaan. Sodan vaikutuksesta myös viljelijöiden kustannukset ovat kasvaneet.
Vilja-alan epävakaus on näkynyt esimerkiksi alankomaalaisten viljelijöiden mielenosoituksissa. Myös Suomessa viljelijöiden asema olisi huolestuttava, jos sadosta tulisi tänä vuonna huono.
– Kustannusten kasvu tulee vaikuttamaan alalla vuosia. Jos sadot jäisivät pieniksi, tilanne pahenisi entisestään. Silloin moni viljelijä saattaa pohtia, kannattaako alalla enää jatkaa.
