Kun äitini joskus kuolee, minä saan häneltä sähköpostia haudan takaa
Ihmisen digitaalinen haamu jää elämään hänen kuolemansa jälkeen. Se muuttaa menetyksen luonnetta.
Alkuperäisen englanninkielisen The Atlanticin jutun voit lukea tästä linkistä.
Kun äitini leipoo koko perheelle keksejä jouluksi, hänen ei enää tarvitse vilkuilla reseptiä. Seisomme kylki kyljessä keittiössä ja seuraan hänen lihasmuistiaan, kun hän pyörittelee venäläisiä teekakkuja tomusokerissa ja painaa haarukalla taikinapallot litteiksi suklaakekseiksi. Äiti onkin malliesimerkki A-tyypin persoonallisuudesta: hän on skannannut leivonnaisten tarkat valmistusohjeet tiedostoihin ja säilyttää niitä järjestyksessä Google Drive -tilillään, varmuuden vuoksi. Hän on jo varmistanut, että kun hän kuolee – milloin tuo kamala päivä sitten koittaakaan – kansio täynnä reseptejä lähetetään suoraan minulle.
Teknisesti ottaen keksireseptit ovat osa suurempaa kuolemanjälkeistä digitaalista lähetystä, joka saapuu sähköpostiini Googlen epäaktiivisen tilin hallintatyökalun ansiosta. Saan tuon lähetyksen kolme kuukautta äidin poismenon jälkeen; hän itse valitsi kyseisen ajanjakson käydessään aiemmin tänä vuonna läpi tietosuoja-asetuksiaan, kuten hän tekee säännöllisesti (kuten sanoin, A-tyypin persoonallisuus). Keksireseptien mukana tulee myös loput hänen Google Drivessaan olevista tiedoista, kuten luettelo eri tilien salasanoista ja kaikki hänen sähköpostinsa. Tämä merkitsee sitä, että vielä koittaa sellainenkin joulukuinen päivä, kun en seisokaan keittiössä äidin vaan hänen digitaalisen haamunsa kanssa. Silloin olen ehtinyt jo surra hänen fyysistä poismenoaan, mutta pystyn yhä loihtimaan esiin osan hänestä puhelimen avulla. Jauhopussiin nojaavan laitteen näytöllä voi olla yksi monista tahriintuneista ja huomautuksin varustetuista skannatuista resepteistä.
