Mondo

Vierailu Helsingin etnisissä ruokakaupoissa on kuin pieni ulkomaanmatka

Vierailu Helsingin etnisissä ruokakaupoissa on kuin pieni ulkomaanmatka
Mondo teki kierroksen Helsingin etnisissä ruokakaupoissa. Niistä saa kaikkea tuoreista durianhedelmistä kuivattuun mangojauheeseen.
Julkaistu: 28.2.2021
Ilmassa leijuu pistävä aasialaisten mausteiden tuoksu, ja taka­seinällä rivi jääkaappeja pitää kovaäänistä hurinaa. Niiden lasi­ovien takana on kasviksia, joita ei tavallisessa ruokakaupassa juuri näe. On tamarindin palkoja, mauste­kurkuman juuria, goanpapuja ja galangal-­juurta.
Olemme Helsingin Hakaniemessä sijaitsevassa Vii-Voanissa. Se on sekä pääkau­pungin että koko Suomen etnisten ruoka­kauppojen pioneereja. Vuonna 1987 perustettu puoti on monen kotikokin ja aasialaisen ravintolan luottokauppa.
Säilykehyllystä löytyy muun muassa munakoisoa maustekastikkeessa ja pikkelöityä mangoa. Pakastealtaan pohjalla on jalkapallon kokoinen piikikäs asia. Se on durianhedelmä, joka haisee avattuna niin voimakkaalta, että Kaakkois-Aasiassa sen syöminen on usein kielletty julkisissa kulkuneuvoissa.
Värikkäiden pakkausten ja etikettien katselu on elämys itsessään. Geisha-­merkkiset makrillit ja Titus-sardiinit näyttävät siltä, että niiden pakkauksia ei ole uudistettu sitten 1970-luvun. Tekisi mieli ostaa ihan vain sisustusesineiksi. Ja osaisipa näistä aineksista kokata jotakin!
Näin aamukymmenen maissa Vii-Voanissa on kova hässäkkä, sillä ravintolat tekevät tilaukset heti aamusta. Hoang Tranilla on silti aikaa vaihtaa pari sanaa, samalla kun hän kasaa tuotteita pahvi­laatikoihin. Tran pyörittää vanhempiensa aikoinaan perustamaa kauppaa veljensä ja tämän vaimon kanssa. Nimikin juontaa veljesten lempinimistä.
”Isoveljeni on Vii, mä olen Voan”, Tran selittää.
Mitä täältä ostetaan? Tranin lista kaupan suosikkituotteista ei ole suoraan sanoen kovin erikoinen. Myydyin artikkeli on riisi. Sen lisäksi täältä ostetaan paljon pakastettua kalaa, kanaa ja katkarapuja. Entäpä kaikki nuo pikkelöidyt mangot ja tuoreet durianit? Voisiko Tran suositella jotakin erityisen kiinnostavaa? Kauppias empii.
”Me emme halua mainostaa mitään. Lähtö­kohta on, että myymme etnisiä tuotteita etnisille ihmisille. He tietävät yleensä jo valmiiksi mitä ovat ostamassa, ja valikoima on kasattu heidän tarpeidensa mukaan. Jos haluai­simme markkinoida tuotteitamme suomalaisille, silloin meidän pitäisi opettaa ihmisiä myös kokkaa­maan niitä ruokia”, Tran toteaa pahoitellen.
Mutta jos ummikkoasiakas tulee kauppaan ostoslistan kanssa, hänelle kyllä etsitään tarvittavat tuotteet.

Tarjonta on parantunut

Tämä onkin yksi kompastuskivi etnisistä ruoka­kaupoista kiinnostuneen kannalta. Niihin on usein turha lähteä tekemään heräte­ostoksia illan ateriaa varten. Parempi metodi on etsiä ensin kiinnostava resepti ja suunnata sen kanssa kauppakierrokselle.
Mutta mistä mitäkin raaka-ainetta saa? Tähänkään ei ole juuri opastusta saatavilla. Jos asiaa alkaa googlailla, päätyy suurella todennäköisyydellä Viimeistä murua myöten -ruokablogiin, jonne bloggaaja ja innokas kotikokki Saara Atula on kasannut oppaan Helsingin etnisten kauppojen valikoimaan.
Se on tosin alun perin vuodelta 2016, ja kaipaisi Atulan mukaan jo pientä päivitystä. Hän kertoo, että postaus syntyi alun perin turhautumisesta.
”Joitakin raaka-aineita ei silloin tuntunut saavan oikein mistään. Koin, että pitää tehdä lista, jotta muutkin löytävät ne tuotteet”, Atula muistelee.
Sittemmin tavallisten ruokakauppojen tarjonta on parantunut merkittävästi etnisten raaka-aineiden saralla, ja vaikkapa korealaisia gochujang-tahnoja voi jo löytää perus­marketeista. Atula asioi silti yhä etnisissä ruoka­kaupoissa tiettyjen erikoisuuksien perässä. Niitä ovat esimerkiksi aasialaisista kaupoista löytyvät valmiit wonton- ja gyoza-taikinat, joista tehdään täytettyjä nyyttejä.
”Salaatteihin taas käyn ostamassa vihreää papaijaa ja nuorta mangoa. Intialaisista kaupoista hankin mausteita, kuten sarviapilaa, nigellansiementä ja kuivattua mangojauhetta. Niissä puodeissa on valtava kirjo linssejä ja palkokasveja.”
Ja jos haluaa tehdä autenttista Kaakkois-­Aasian ruokaa, tarvitaan pandan-lehtiä, jotka antavat makua riisiin ja jälkiruokiin. Korianterin­ juuria Atula käyttää mausteena currytahnoissa.
Hän innostui erilaisista etnisistä keit­tiöistä muun muassa matkojensa myötä. Atula vietti välivuoden Indonesiassa ja on reissannut ympäri Aasiaa.
”Tunnelma esimerkiksi Vii-Voanissa on todella autenttinen, aivan kuin jostakin Vietnamin kadulta. Pakkasessa on kaloja ja lihan osia, joita ei löydä mistään muualta. India Marketin nepalilaiset myyjät taas ovat super­ihania. Siellä muistaa, miten ystävällisiä ihmiset paikan päällä Nepalissa ovat.”

Pikanuudeleita 60 eri sorttia

Ihmisen ei välttämättä tarvitse olla loistava kotikokki nauttiakseen etnisten ruoka­kauppojen valikoimista. Tarjolla on myös runsaasti autenttisia valmisruokia. Esimerkiksi Jiahe Asian Marketissa odottaa oikea aarre­pakastinarkku.
Kiinalaisten omistajien pyörittämän kaupan kylmäaltaassa on erilaisia valmiita dim­sumeja eli täytettyjä taikinanyyttejä. Ne valmis­tuvat helposti keittämällä tai hauduttamalla. Valikoimassa on myös japanilaisia tuotteita, kuten pakastettuja takoyakeja eli friteerattuja muste­kalapalloja sekä gyoza-nyyttejä eri täytteillä kanasta tofuun.
Ja nuudeleita osaa keittää kuka vain. Niitä täältä löytyy lähes 60 eri sorttia. Kaupan myyjä Jinyu Ding esittelee valikoimaa ja vie meidät pakastealtaan toiseen päähän, jossa on äyriäisiä joka lähtöön.
”Kiinassa ne ovat perustuote, koska rannikko on niin pitkä. Koti-ikävää potevat kiinalaiset tulevatkin usein ostamaan juuri äyriäisiä”, Ding kertoo.
Jiahe Asian Marketin myyjä Jinyu Ding tuntee kiinalaisasiakkaiden mieltymykset
Jiahe sijaitsee Vii-Voanin tavoin Haka­niemessä, joka on etnisten ruokakauppojen ystävälle taivas. 500 metrin säteellä on yli 10 puotia, jotka edustavat useita etnisiä keittiöitä.
Intialaiseen ruokaan ihastuneet suomalaiset hakevat Indian Marketista mausteiden ja linssien lisäksi esimerkiksi valmiita papadum-leipiä. Rapea ja ohuen ohut, siemenillä maustettu leipä on monille tuttu nepalilaisista ravintoloista. Myös pakastettua tandoorileipää menee paljon. Ymmärtäähän sen: harvalla on kotonaan tandooriuunia.
Afrikkalaisia tuotteita Hakaniemessä myyvät esimerkiksi Samson’s African & Oriental Food ja Maharaja Afro Asian Market, josta saa tuoreiden maissien ja jamssien lisäksi jopa hiustenpidennyksiä.
Eri puoteja kierrellessä tekisi mieli ostaa sitä sun tätä, ja pian ostoskassiin sujahtaakin jännän näköinen säilykepurkki.
Tämä ilmiö on tuttu myös keittiömestari Sami Rekolalle.
”Kyllä noissa kaupoissa tulee usein karkki­kauppaefekti. Sinne lähtee ostamaan yhtä asiaa, ja tuleekin kahden muovikassin kanssa pois”, hän toteaa.
Rekola on tehnyt toimittaja Mikko Takalan ja valokuvaaja Tommi Anttosen kanssa useita kirjoja eri etnisistä keittiöistä. Kolmikon tuorein teos on juuri ilmestynyt Street Food Japan.
Sitä tehdessä Rekola ihastui etenkin erilaisiin misotahnoihin ja levälajikkeisiin. Japanilaiset reseptit vaativat joskus useita erikoistuotteita, ja ensimmäisellä kokkauskerralla annokselle tulee helposti hintaa, kun täytyy ostaa jos jonkinlaista maustetta ja kastiketta.
”Kun teimme tätä kirjaa japanilaisesta ruuasta, minulla oli yhtenä päivänä pöydällä 60 eri purkkia ja pussukkaa, joista osaa en ollut koskaan suurin piirtein nähnytkään”, Rekola muistelee.
Välillä hänen oli myös pakko joustaa raaka-­aineiden autenttisuudessa.
”Yksi ainesosa oli mentaiko eli suolattu ja maustettu alaskanseidin mäti. Sitä ei löytynyt mistään. Toki tänä päivänä voi hankkia mitä vaan, jos on valmis maksamaan. Mutta onko keitto­kirjassa mieltä pullistella jollakin yksi­sarvisen maidosta tehdyllä juustolla?”
Rekola kaipaisi etnisten ruokakauppojen valikoimiin vielä lisää tuoreita raaka-aineita, jos se olisi mahdollista.
”Esimerkiksi yuzumehu on tuoreena ihan eri asia kuin säilöttynä. Toki se pitää säilöä, jotta se saadaan isomman yleisön ulottuville, mutta tähän pätee sama kuin musiikkiin. Voit kuunnella biisiä seinän takana ja tunnistaa mistä kappaleesta on kyse. Mutta sitten kun astut sisään huoneeseen, kaikki kuuluu kirkkaammin. Sama pätee makuelämyksiin: paikan päällä kaikki on kirkkaampaa.”
Helsingin etnisten ruokakauppojen hyllyiltä löytyy merkkejä ja tuotteita, joihin ei tavallisessa supermarketissa välttämättä törmää.

Meksikolainen kauppa tuore tulokas

Joissakin etnisissä ruokalajeissa maut alkavatkin olla yhä kirkkaampia. Viime aikojen puhutuimpia puoteja kotikokkien keskuudessa on ollut meksikolainen ruokakauppa Dos Tecolotes, joka avasi viime vuoden alussa.
Hakaniemessä sijaitsevasta kaupasta löytyvät ainekset esimerkiksi autenttisten tacojen tekemiseen. On metallista tacoprässiä, aitoja meksikolaisia maissijauhoja ja valmiita tacolettuja suoraan Meksikosta.
Ykköstuote on kuitenkin kaupan oma salsa, jota on lasipurkeissa tiskin viereisessä vitriinissä. Sen maussa on samaan aikaan sekä raikkautta että tulista potkua. Tämä on jotakin ihan muuta kuin tavallisten ruokakauppojen salsasäilykkeet.
Miehensä kanssa kauppaa pyörittävä Lorena Wickman kertoo, että he käyttävät salsaansa aitoja tomatilloja. Vihertävä kasvi on sukua muun muassa ananaskirsikalle, ja se on ehdoton raaka-aine, jos halua tehdä aitoa meksikolaista salsakastiketta.
Suomesta tomatilloja on vaikea saada, mutta Dos Tecolotesin omistajat ovat löytäneet pari tukkuria, jotka toimittavat heille näitä vihreän tomaatin näköisiä hedelmiä. Toinen oleellinen asia meksikolaisessa keittiössä ovat lukuisat erilaiset chilit. Täältä löytyy muun muassa anchoa, guajilloa, habaneroa, moritaa, chipotlea
Myös Helsingin meksikolaisvähemmistö on löy
tänyt kaupan. Lorena Wickman arvioi, että heitä on kaupungissa noin tuhat, ja muualta Väli-Amerikasta kotoisin olevia vielä 3 000 päälle. Nyt ostoksilla näyttää kuitenkin olevan pääasiassa kantasuomalaista väkeä. Se ei ole ihme, sillä meksikolainen ruoka on kovassa nosteessa. Tämä näkyy muun muassa siinä, että viereiseen Kallion kaupunginosaan on avautunut lyhyen ajan sisällä kolme maan herkkuihin keskittynyttä ravintolaa.
Lorena Wickman pyörittää miehensä kanssa Meksikon makuihin erikoistunutta Dos Tecolotesia.
On perjantai-iltapäivä ja muslimi­miehet vaeltavat kohti rukous­huonetta. Viereisistä ravintoloista leijuu kebabin tuoksu.
Hakaniemen ohella toinen varteenotettava etnisten kauppojen keskittymä löytyy Puhoksen ostoskeskuksesta Itä-Helsingistä. Täällä toimii muun muassa Turkin, Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän herkkuja myyvä Nari Market. Se pitää puodin ulkopuolella hedelmiä ja vihanneksia täynnä olevia myyntitelineitä, aivan kuin kaupat Etelä-Euroopassa.
Vaikuttavimpia ovat silti kaksi vierekkäin sijaitsevaa isoa ruokakauppaa, Beno ja Alanya Market. Oikeastaan pitäisi puhua etnisistä super­marketeista. Molemmat ovat valtavia valintamyymälöitä, joissa on lihatiskit, maito­hyllyt ja leipäpisteet.
Aivan kuten suomalaisissa ruoka­kaupoissa, molemmissa astutaan ensimmäisenä hedelmä- ja vihannesosastolle. Hyllyvälien yläpuolella roikkuvat kyltit kertovat valikoiman paljoudesta: Intia, Afrikka, Balkan… Kaupan omistaja on turkkilais­taustainen, ja eniten tuotteita on hänen koti­maastaan. Leikkele­hyllystä löytyy turkkilaisia makkaroita ja paistopisteestä saa erilaisia börekejä eli täytettyjä pasteijoita. Makeis­osastolla on oma hylly lokumeille.
Naapurissa toimiva Alanya Market on muuttanut hiljattain ostarin vanhalta puolelta ja kasvanut entisestään. Maitohyllyssä on kymmentä eri sorttia ayrania eli turkkilaista jogurtista, vedestä ja suolasta sekoitettua juomaa.
Täällä on panostettu sisustukseen. Itämaiset lamput roikkuvat baklavatiskin yllä ja hedelmäosastolla on tekoköynnöksestä tehty viherkatto.
Puhoksen etnisissä supermarketeissa kannattaa vierailla pian, sillä kauppakeskus on nyt osittaisen purku-uhan alla. Sen vanhin osa aiotaan säästää, mutta Benon ja Alanya Marketin puoli on näillä näkymin menossa jossakin vaiheessa moukarin alle.

Itä-Helsingin Puhos on kurkistus etnisten kauppojen historiaan

Puhos on vierailemisen arvoinen paikka myös siksi, että siellä näkee omin silmin, miten etniset kaupat ovat muuttuneet vuosien varrella.
Ruokatoimittaja Anu Brask on asioinut Helsingin etnisissä ruokakaupoissa jo 1990-luvun alusta saakka, ja hän on myös huomannut niiden muuttumisen pienistä puodeista supermarketeiksi. Brask käy etnisissä kaupoissa sekä työn puolesta että kotikokkina. Hänen mielestään eksoottisten tuotteiden ostaminen ei ole erikoisuudentavoittelua vaan olennainen osa ruuanlaittoa.
”Joku voi ajatella, että on turha etsiä tiettyä kuivattua chiliä, mutta jos haluaa tehdä juuri sitä ruokaa sillä tavalla, kyllä se chili täytyy käydä hakemassa. Muuten kyseessä on vain versio kyseisestä annoksesta.”
Brask antaa kotikokeille vinkin: etnisissä ruokakaupoissa voi myös säästää selvää rahaa.
”Yrtit ovat siellä paljon halvempia ja usein myös maistuvampia, varsinkin talviaikaan. Jos eurolla saa muhkean nipun minttua tai korianteria, niin kyllä se kannattaa etnisestä kaupasta hankkia. Yrttejä tarvitaan runsaasti, jos tekee vaikka tabboulehin tyylistä ruokaa.”
Myös kaikenlaiset maustekastikkeet ja tahnat ovat Braskin mukaan etnisissä kaupoissa yleensä edullisempia kuin perinteisissä ruoka­kaupoissa. Hänen suosikkiliikkeitään on Tukkutorin vieressä sijaitseva Ararat Bazaar, josta löytyy yrttien lisäksi esimerkiksi hedelmiä, papuja, linssejä ja ”sairaan hyvää bulgurjyvää”.
”Käyn myös virolaisissa ja venäläisissä kaupoissa. Ostan niistä hapanmaitotuotteita. Smetanat ja muut ovat paljon tymäkämpiä kuin tavallisissa kaupoissa. Myös hapatetut kurkut ovat heillä aivan loistavia.”
Eestin Herkut -kaupan hittituote on smetana
Kaikki etninen ruoka ei tosiaan ole kotoisin tuhansien kilometrien päästä. Tehdään siis vielä retki Vuosaareen, jossa toimiva Eestin Herkut mainostaa olevansa Suomen suurin virolainen myymälä.
Kun kaupan omistajalta Elmar Sinisalulta kysyy mikä on suosituin tuote, vastaus tulee kuin pyssyn suusta: ”Smetana. Suomessa ei ole vastaavanlaista.”
Sinisalu kertoo, että virolaisilla ja venäläisillä on aina smetanaa jääkaapissaan. Kesällä kauppansa tekevät etenkin saslikit eli grillattavat lihavartaat. Juuri nyt on päässyt loppumaan eräs virolaisten suosikki­naposteltava: juustoletit. Ne ovat pitkulaisista juusto­tangoista tehtyjä punoksia.
Kävelemme puisen korin luo. Omistaja haluaa esitellä yhden erikoisuuden: paahdetut auringonkukansiemenet. Eestin Herkkujen venäläisasiakkaat ovat kuulemma aivan hulluna niihin ja saattavat raksutella yhden pussin illassa.
Tuote jakaa kuitenkin mielipiteitä. Sini­salu kertoo, kuinka eräs virolainen poliittinen vaikuttaja lähestyi häntä kerran ja totesi, että Eestin Herkut olisi vielä parempi kauppa, jos kyseiset auringonkukansiemenet otettaisiin pois myynnistä.
”Mutta enhän minä voi poistaa niitä, kun menettäisin niin monta asiakasta!”
Kommentoi »