Vedyltä odotetaan paljon, mutta asiantuntijan mukaan se on myös ongelma – ”Ihmiskunta yrittää yhä etsiä ehtymätöntä energianlähdettä, jotta meidän ei tarvitsisi muuttaa tuotannon ja kulutuksen tapoja”

Suomi haluaa olla Euroopan johtava vedyntuottaja. Näin lausutaan hallituksen vetytalouteen liittyvässä periaatepäätöksessä. Vety on yleisin alkuaineemme ja sitä on käytetty teollisuuden raaka- aineena 150 vuotta. Mistä tämä uusi innostus?

Vedyn ominaisuuksista tärkein on se, että siihen voi varastoida energiaa. Sitä on valmistettu pääasiassa fossiilisesta raaka-aineesta, kuten maakaasusta. Uusien teknologioiden kehittyessä vetyä halutaan valmistaa ”vihreästi”, esimerkiksi erottamalla vety vedestä uusiutuvasti tuotetulla sähköllä.

– Polttoaineissa, kemikaaleissa, muoveissa ja teräksen valmistuksessa käytetään paljon fossiilisia raaka-aineita, tai niistä tuotettua vetyä. Jos ne pystyisi korvaamaan vihreällä vedyllä, se olisi merkittävä muutos, Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija Saija Rasi sanoo.

Vetysiirtymää vauhdittaa myös kansainvälinen kilpailu investoinneista. Siirtymä vaatii valtavasti uutta infrastruktuuria.

– On rakennettava lisää tuuli- ja aurinkovoimaloita sähköntuotannon kasvattamiseksi ja siirtoverkkoja sähkön kuljettamiseksi. Myös vety tarvitsee oman siirtojärjestelmänsä.

Vetyinfran rakentamisesta syntyy työpaikkoja, mutta kun rakentaminen on valmista, työvoimavaikutukset hiipuvat. Siksi vetysiirtymässä halutaan kehittää vedyn jatkojalostusta uusiksi tuotteiksi kuten polttoaineeksi.

– Mitä pidemmälle vety jalostetaan, sitä arvokkaampi on lopputuote Suomelle, Rasi sanoo.

Hän kehottaa silti malttiin, koska vedyn rooli osana vihreää siirtymää on vasta hahmottumassa.

– Kaivataan tarkentavia askelmerkkejä, miten ja millä vetytuotteilla edetään ja miksi. Kokonaiskuva on tällä hetkellä hämärä.

Joukko suomalaisia yrityksiä ja teollisuuden toimialajärjestöä on muodostanut Suomen Vetyklusteriksi kutsutun yhteistyöverkoston, joka haluaa vauhdittaa Suomen kapuamista kansainväliseksi vetytaloudeksi. Myös Suomen yliopistot ja tutkimuslaitokset ovat muodostaneet Vetytutkimusfoorumin.

– Tutkijafoorumissa katsotaan vetysiirtymää kokonaisuutena ja huomioidaan niin taloudelliset ja teknologiset kuin ilmastoon, alueisiin, maankäyttöön ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvät vaikutukset.

Vetyinvestoinnit ovat suunnitteluasteella. EK:n selvityksestä tehty poiminta näyttää, että puheet vety¬investoinneista eivät ole vielä toimintaa. Alle 1 % ilmoitetuista investointi¬euroista on hankkeissa, jotka ovat edenneet investointi- tai käynnistys¬vaiheeseen.

EU odottaa, että tulevaisuudessa jopa 10 prosenttia vihreästä vedystä tulisi Suomesta. Tavoite kirittää valtion kaasuinfrayhtiötä Gasgridiä rakentamaan uutta vedynsiirtoverkostoa.

Vedyn siirtoverkoston rakentaminen on kuitenkin melkoinen urakka. Ensimmäinen reittivaihtoehto kulkisi pitkin Suomen rannikkoa, mikä tarkoittaisi yli tuhatta kilometriä putkea. Toimitusjohtaja Olli Sipilän mukaan Gasgridin tavoite on saada valtio-omistajalta päätös linjan rakentamisesta ensi vuoden loppuun mennessä.

– Jos se toteutuu, 2030-luvun taitteessa putkisto on valmiina, Sipilä arvioi.

Metrin halkaisijaltaan oleva vetyputki voi korvata 15 isoa sähkönsiirron kantaverkkotason siirtolinjaa. Putki kulkee maan alla.

– Se on tehokas paitsi rakentamisen myös maankäytön kannalta, sillä putkien reitillä voi jatkaa maanviljelyä.

Kansallisen vetyputken rakentamissuunnitelmien lisäksi Gasgrid on saanut vastikään kolmeen kansainväliseen hankkeeseen EU-rahoitusta kansainvälisten yhteistyökumppaniensa kanssa yhteensä yli 50 miljoonaa euroa. Hankkeissa kehitetään Suomen, Baltian, Puolan ja Saksan markkinat yhdistävää vetyinfraa, Suomen ja Ruotsin välistä putkistoa Perämeren rannikolle sekä merenalaista vetyputkistoa, jolla yhdistettäisiin Suomen ja Ruotsin ja Keski-Euroopan markkinat.

Sipilän mukaan EU-raha on viesti Suomeen investoiville yrityksille siitä, että vetysiirtymä etenee hallitusti ja että tavoitteena on luoda yhteismarkkinat lähimaiden kanssa.

– Kun on olemassa infraa, kysyntää ja tuotantoa, riskejä sijoitukselle on vähemmän. Yhtä maata suurempi markkina-alue luo turvallisuutta sijoittajille. Toiveeni Euroopan päättäjille olisi, että he loisivat päätöksillään luottamusta yrityksille ja sijoittajille, jotta varmistetaan vedyn kasvava kysyntä. Sijoittajia huojentaisi varmuus siitä, että EU:n vetytavoitteet ja -sääntely vakiintuisivat.

Sipilä toteaa, että analyysien mukaan Itämeren alueen kokonaismarkkinasta hyötyisivät myös jalostusyritykset.

– Suomessa puhtaan sähkön potentiaali on valtava, joten meidän ei tarvitse valita jatkojalostuksen ja viennin välillä. Molemmat kehittyvät omaan tahtiinsa ja tukevat toisiaan.

Lännen komennossa. Kartta näyttää ilmoitettujen vetyinvestointien jakautumisen Suomessa. Keskeytettyjä hankkeita ei ole kartassa mukana.

LUT-yliopiston energiajärjestelmien tiedekunnan apulaisprofessori Eeva-Lotta Apajalahti tarkastelee vihreää energiaa yhteiskunnallisesta näkökulmasta.

– Teknologia ei itsessään tee mitään, vaan ihminen. Vetysiirtymääkin ajavat eteenpäin taloudelliset ja energiapoliittiset tavoitteet, ei niinkään tekninen innovaatio.

Vetyratkaisuja tarvitaan, koska ilman sitä fossiilisia raaka-aineita on vaikeaa korvata monilla paljon energiaa tarvitsevilla teollisuudenaloilla. Vetykään ei silti tule mullistamaan kaikkea, Apajalahti toteaa.

– Vedylle asetetaan tällä hetkellä paljon odotuksia Suomessa ja voimmekin puhua vetyhypestä, jonka olemme kokeneet aiemminkin. Hypelle tyypillistä on nousut ja laskut. Suomessakin on nähtävillä heiluntaa, sillä viime vuosina vetyhankkeista osa on hylätty, viivästynyt tai jäissä. On vääjäämätöntä, että vetysiirtymässä investointeja tulee menemään hukkaan, kun kaikki hankkeet eivät toteudu. Tilanne on epäselvä, sillä uusiakin hankkeita on vireillä.

Vetyyn liittyy vielä ratkaisemattomia kysymyksiä, Apajalahti jatkaa. Mihin kaikkeen vihreä vety riittää ja kuka sen saa käyttää, jos ottajia on paljon? Onko houkuttelevaa ottaa käyttöön vihreää vetyä, jos fossiilinen vety on kansainvälisillä markkinoilla halvempaa?

Apajalahti suhtautuu varauksellisesti vedyn vientiin.

– Vety on arvokas raaka-aine, jota on hankalaa säilöä. Sitä pitäisi jalostaa tuotteiksi, kuten esimerkiksi polttoaineiksi, joita on helpompi kuljettaa ja viedä ulkomaille kuin vetyä. Suomi hyötyy korkeamman jalostusasteen tuotteiden viennistä, kun enemmän työtä ja pääomaa jää Suomeen.

Erilaiset hyötysuhteet. Akkusähköauton ja vetypolttokennoauton hyötysuhteen vertailu näyttää, mikä osuus esimerkiksi tuulivoimalla tuotetusta sähköstä päätyy hyötykäyttöön eli auton liikuttamiseen ja mikä osuus hukkaantuu ennen sitä. Sähköauton hyötysuhde on merkittävästi parempi.

Vetyä on toistaiseksi kallista tuottaa eikä vihreän vedyn markkinoita vielä oikein ole. Ei ole yhdentekevää, mihin tarkoitukseen vetyä tuotetaan.

– Meidän pitäisi käyttää uusi, vihreä vety korvaamaan nykyisellään käytetty fossiilinen vety ja katsoa sen jälkeen, mihin vetyä riittää. Pelkästään tässäkin on kova työ.

Myös sähkön ja vedyntuotannon kohtalonyhteys hidastaa vetysiirtymää. Tuulivoimahankkeet lisääntyivät Suomessa viime vuosikymmenenä runsaasti. Vihreän vedyn tuotanto edellyttää kuitenkin dramaattista kasvua aurinko- ja tuulivoiman tuotannossa, Apajalahti sanoo.

Vetysiirtymän investointeja ei tule, jos uusiutuva sähköntuotanto laahaa jäljessä.

– Uusiutuvalle sähkölle on myös paljon muita kulutuskohteita kuin vety, sillä pyrimme sähköistämään yhteiskuntaa laajasti.

Ristiriita vedyn edellyttämän kasvavan sähköntuotannon ja ilmastotavoitteiden välillä on myöskin ratkaisematta. Apajalahti tunnistaa vetykeskustelussa ja ylipäätään puhtaaseen teknologiaan liittyen toistuvan piirteen.

– Yhä edelleen ihmiskunta yrittää etsiä ehtymätöntä, puhdasta energianlähdettä, jotta meidän ei tarvitsisi muuttaa tuotannon ja kulutuksen tapoja. Kaikella ihmisen toiminnalla on kuitenkin vaikutusta ympäröivään maailmaan, joten kulutusta pitäisi tarkastella kriittisesti. Myös vedyn kulutusta.

Saksa johtaa vetyjoukkoja. Kansainvälisen energiajärjestön tietokannan perusteella tehty kuvio näyttää erilaisten vetyhankkeiden tilanteet ja määrän maittain. Saksassa etenkin on siirrytty suunnittelusta käytäntöön

Apajalahden mukaan Suomessa ei puhuta tarpeeksi siitä, mistä vihreä sähkö otetaan ja onko se kestävää. Jos maatuulivoiman määrää halutaan lisätä, tulee aiempaa paremmin huomioida sen sosiaaliset vaikutukset alueiden yhteisöihin ja asukkaisiin. Maankäytölle on myös muutakin kuin teollisuuteen liittyvää kaupallista käyttöä, kuten matkailua tai luontoarvoihin pohjautuvaa käyttöä.

Myöskään maiseman muuttuminen tuulivoiman myötä ei ole yksinkertainen kysymys. Toisaalta verohyöty kohentaa kuntien taloutta, mikä hyödyttää asukkaita, Apajalahti lisää.

Myös Luonnonvarakeskuksen Saija Rasi nostaa esiin vetytalouden sähköriippuvuuden.

– Aina kun tutkitaan uutta teknologiaa, vaikutusten arvioinnin tulisi kulkea käsi kädessä innovaation kanssa. Se tarkoittaa, että uusien ratkaisujen ei lähtökohtaisesti tulisi lisätä yhteiskunnallisia haittoja. Siispä vedynkin käyttökohteet tulisi miettiä tarkasti, jotta emme vihreän siirtymän nimissä kasvattaisi tarpeettomasti energiankulutusta.