Tuulilasi

Vertailussa Subaru WRX STI ja VW Golf R – kuumat siniset

3


Vertailussa Subaru WRX STI ja VW Golf R – kuumat siniset

Molemmat autot ovat kirkkaansinisiä, ja niissä on 300 heppaa sekä neliveto. Erona on se, että Subaru WRX STI:n juuret johtavat ralliin, kun taas VW Golf R:n lähtökohta on tavallisessa arkikäytössä. Mutta kuinka asia oikeasti onkaan…
Teksti AMS, Marcus Peters
Kuvat AMS, Rossen Gargolov

Aiempi testi tuotti kovan pettymyksen. Subaru Impreza WRX STI kohtasi aikoinaan arkkivihollisensa Mitsubishi Lancer Evolutionin, mutta kuuman mutkatappelun sijasta saatiin vain pientä kinaa. Molemmat rallisimulaattorit olivat vuosien saatossa kuihtuneet vain varjoiksi entisestään, ja kompaktiluokan viilit tapaukset olivat jättäneet ne taakseen jo ajat sitten. Jopa VW Golf GTI jätti molemmat autot ajodynamiikan osalta taakseen.

Onko asia edelleen näin? Subaru on nimittäin pistänyt merkin entisen sporttisen brändilähettilään perusteellisesti uusiksi erityisesti alustan osalta. Laitamme WRX STI:n nyt viivalle VW Golf R:n kanssa, joka on yksi tämän hetken kuumimpia kompaktiluokan autoja. Se jätti vähän aikaa sitten tekemässämme vertailussa Seat Leon Cupran ja Opel Astra OPC:n taakseen.

Golf R on kehittynyt päinvastaiseen suuntaan kuin Subaru. Auto oli aluksi hillitty, ja sen villiys on muodostunut vähitellen ajan saatossa. Nyt R:n konepellin alla on 300 heppaa, jotka karjuvat innostuneesti neljästä isosta putkenpäästä. Tämä Golf ei ole tavallinen eikä tylsä, vaan todellinen yllätys. Wolfsburgissa ei ole tehty vakiona näin hullua autoa vuoden 1989 Golf Limitedin jälkeen. Tuota 210-heppaista sekä nelivetoista Golfia tehtiin pieni sarja, ja R seuraa sen perinteitä.

Se sallii ainoana VW:nä kuskinsa ottaa täyden vastuun tekemisistään – ESP:n voi nimittäin laittaa kokonaan pois päältä. R:llä on myös lupa tehdä jotakin suorastaan vallatonta: sen saa nimittäin provosoitua sladiin painopisteen muutoksilla. Auto tömistelee kuoppien yli, turbo pöhisee, ja imuäänet ovat karjuvat. Soundit ovat niin äänekkäät, että jopa Subaru katsoo nolostuneena.

Minkään ei oikeastaan pitäisi olla sille noloa. Jos kadulla nimittäin poseeraa scoopin ja takaspoilerin kanssa, ei juuri välitä hillitystä meiningistä. WRX ei kuitenkaan anna mitään syytä ylistäviin ilmauksiin äänensä osalta. Auton nelosbokseri pörisee aika kevyen tuntuisesti, ja siinä se.

Tämä rallireplica tuntuu sanovan, että ota minut sellaisena kuin olen tai anna koko jutun olla. Myös auton myyntiä harjoitetaan samalla tyylillä. Subarua saa vain kahtena eri mallina, ja testiautossa oli erittäin kattava varustetaso (Sport). Yksilöimismahdollisuuksia siihen saa vasta virityspajalta.

Turboviive – ja mitä tapahtuu sen jälkeen?

Tällä ei ole juuri väliä, koska kaiken olennaisen, kuten 300-heppaisen bokserin pitäisi olla vakiona. Vanhat WRX:t ovat vielä muistissa, ja painamme kunnolla kaasua. Ensin täytyy päästä lähtöhetken nykimisen ja turboviiveen yli. Jännitämme niskalihakset varmuuden vuoksi vähän ennen 3000 kierrosta, jotta pää ei pamahtaisi hallitsemattomasti niskatukeen täysillä ahtopaineilla. 3500 kierrosta, 4000, 4500… nyt tapahtuu harmillisen vähän.

Teho tulee käyttöön äärimmäisen sivistyneesti, ja imupuolelta turbon reviirille siirtyminen on menettänyt kaiken dramatiikkansa. Tämä on varmasti hyvä asia helpon ajettavuuden kannalta, mutta tunteiden osalta se on pettymys. Voi WRX, mihin villeytesi onkaan jäänyt? Kehityksen etuna on se, että STI kiihtyy nollasta sataan hyvin niukasti, eli 0,1 sekuntia nopeammin kuin edeltäjänsä. Auton sitkeys on sentään selvästi entistä paremmalla tasolla.

Kovin isku WRX-faneille on kuitenkin vasta tulossa: VW jättää Subarun taakseen. On kyse sitten kiihtyvyydestä tai sitkeydestä, Golf on joka suhteessa sekunnin kymmenyksiä tai kokonaisia sekunteja nopeampi. STI pääsisi R:n imusta ohi vasta tyhjällä saksalaisella autobahnilla, koska sen huippunopeus on 5 km/h suurempi kuin 250 km/h:n lukemaan rajoitetulla Golfilla.

Auto paukkuu ja räkii

Reiluuden vuoksi täytyy kuitenkin mainita, että Golfissa on lisävarusteena saatava kaksoiskytkinvaihteisto, mikä tuo sille hieman etua kiihdytettäessä. Sitkeysmittauksien tuloksiin sillä ei ole kuitenkaan mitään vaikutusta. Laatikon tehtävänä on ennen kaikkea viihdyttää kuskia. Vaihtohetkellä äänenvaimentimista kuuluu sellainen pauke ja räkiminen, että moottoriurheilufanin sydäntä oikein lämmittää. WRX pystyy vastaamaan tähän vain alkukantaisuudellaan: sen kuusivaihteinen manuaali on napakka sekä tarkka ja vaatii lihasvoimaa.

Myös raskas ohjaus sopii kuvaan mukaan. Ratin palautukseen nopeissa mutkissa tarvitaan paljon voimaa, ja kunnon ratakierros imee kuskista mehut. Silloin saa tyydytystä siitä tunteesta, että on oikeasti tehnyt jotakin. WRX on karkea kone, jonka kanssa ihmisen täytyy mitellä voimiansa. Tällaiset luonteenpiirteet ovat katoamassa autoista yhä enemmän ja enemmän.

Golfin kuskilla on helpommat oltavat – sitä ei tarvitse pakottaa mihinkään. R on työkalu, jonka kanssa amatööri pärjää helposti ja johon ammattilainenkaan ei kyllästy. Kaksilitrainen kone vaikuttaa itsetietoiselta, ja turbo tulee peliin mukaan voimalla. Se tarjoaa potkua melkein rajoittimelle asti. Tämä kaikki tuntuu onnistuvan autolta hyvin vaivattomasti.

Sama koskee nelivetoa – se vaikuttaa jakavan voimaa aina täydellisesti. Auto ei aliohjaudu mutkiin sisään käännettäessä, ja hektistä vetelyäkään ei tunnu kurvista ulos kiihdytettäessä. Golfin perän saa mutkassa haluttaessa selvästi irti painopisteen muutoksen avulla, jolloin kasvoille tulee väkisinkin virne.

Säädettävä keskilukko

Painopisteen muutokset ja irtoava perä? Eikö juuri se ole WRX:n ominta alaa? Auton tasauspyörästön keskilukko tarjoaa lukuisia säätömahdollisuuksia, mutta niistä on käytännössä hyötyä vain irtosoralla tai liukkaalla pinnalla. Boxbergin testialueen käsittelyradan pitävällä asfaltilla STI:n perän saa sen sijaan irtoamaan vain vähän. Homma onnistuu paremmin, kun WRX:n heittää poikittain. Se on kuitenkin suositeltavaa vain rallikuskeille eikä tieliikenteeseen.

Suurin yllätys koetaan ajodynamiikkatesteissä. Golf R nolaa WRX:n oikein kunnolla ja pujottelee kevyen tuntuisesti keilakujan läpi. Niukasti palautetta tarjoavan Subarun kuski alkaa sen sijaan hikoilla, koska hänen täytyy raataa niin ankarasti. Sitä ei kuitenkaan palkita hyvillä ajoilla. Olisimme olettaneet, että auton säälimättömän kova jousitus olisi tuonut sille edes poikittaisdynaamisia etuja.

Päällimmäiseksi fiilikseksi jää sen sijaan lievä pettymys ja tietoisuus siitä, että Subaru on jäänyt jumiin vanhaan hyvään aikaan. Kilpailijoiden tuotekehitys on ottanut sen kiinni ja ajanut ohi.

Golf R:n voitto ei olisi voinut olla enää juuri selvempi.

Seuraa Tuulilasin tallin ja automaailman tapahtumia Facebookissa

Julkaistu: 19.9.2014