Veikkausliigassa saatiin heti järisyttävä paukku, teinisensaatio kiinnitti heti huomion – HJK:lle kovaa kuittia: "Ei kuulu suuren mestarisuosikin toimintaan"
Kahden maalin johto mureni HJK:n käsistä, kun Ilveksen Otto Tiitinen ja Oiva Jukkola villitsivät Tammelan yleisön. 16-vuotiaan Tiitisen satumainen ilta iski mestarisuosikin polvilleen ja herättää nyt Aition Jari Virtasen mukaan isoja kysymyksiä Toni Korkeakunnaksen suuntaan: onko Töölön tähtisikermä vain nimiä paperilla?
Oiva ja Otto. Otto ja Oiva. Vaikka Ilves oli kokonaisuudessaan erittäin hyvä Tampereen Veikkausliiga-avauksessa, herrat Otto Tiitinen ja Oiva Jukkola erottuivat joukosta, vaikka sitten molempien kannattajaryhmien savujenkin läpi.
Oiva Jukkola näyttäisi jatkavan siitä, mihin viime kaudella jäi, eikä ole yhtään liian rohkeaa ennustaa, että 22-vuotias laitapelaaja ei kauttaan lopeta Veikkausliigassa. Kun mietin itse liigan tähtipelaajia tälle kaudelle, oikeastaan hävettää näin jälkikäteen, etten nostanut Jukkolan nimeä esiin. Kyseessä on poikkeuksellisen kosketuksen palloon omaava suomalainen jalkapalloilija, joka omaa myös eurooppalaisen ammattilaisuran luomisessa elintärkeän kyvyn olla pallo jalassaan alati vaarallinen.
Tottenhamin organisaatiosta Klubiin reilu vuosi sitten saapunut Brooklyn Lyons-Foster sai epäkiitollisen tehtävän pelata useita yksi vastaan yksi tilanteita lauantaina Tammelassa Jukkolaa vastaan, ja huonostihan siinä kävi. Kun sen lisäksi HJK:n pelaamiseen eivät edelleenkään riittävän läheiset tuet kuulu, nuoren britin tehtävä oli ylivoimainen.
Entäpä sitten Tiitinen. 16-vuotiaan tamperelaisen liigadebyytti oli odotettu, ja saattoipa jo olla, että jokunen kotijoukkueen kannattaja oli harmissaan, että se tapahtui vasta vaihtopenkiltä viimeiselle puolituntiselle. Sitä on jälkikäteen turha murehtia, varsinkin kun Tiitinen korvasi Ilveksen keskikentällä Lauri Ala-Myllymäen, jonka jalasta lähti melkoisen vihaisesti kotijoukkueen peliin mukaan tuonut 2–1-kavennus ensimmäisen jakson lopulla. Muutenkin aivan pelin alkua lukuun ottamatta Ilveksen keskikenttä oli hyvin tasapainossa, joten jos penkiltä on jatkossakin varaa ottaa Tiitisen tasoisia ottelun ratkaisemiseen kykeneviä pelaajia, on valmentaja Joonas Rantasella edessään miellyttävä liigakausi.
Tiitisen debyytti oli kuitenkin ikimuistoinen, ja on tuskin pelkoa, että kun nuorelta mieheltä joskus kaukana, kaukana tulevaisuudessa kysytään ensimmäisestä Veikkausliigaottelusta tai ensimmäisestä maalista, vastaus ei tulisi kuin apteekin hyllyltä. Tällaiset tarinat luetaan yleensä satukirjoista, nyt se tapahtui 7600 katsojan edessä ilmielävänä.
”2–0-johdon menettäminen ei kuulu suuren mestarisuosikin toimintaan.”
Ottelun alku ei olisi harhaisempaa kuvaa voinut antaa siitä, millainen 96-minuuttinen Tammelan alkuun jäisessä, mutta pikkuhiljaa lämpenevässä iltapäivässä oli edessä. Kotijoukkue näytti siltä, kuin se olisi hoitanut peliin valmistavat toimenpiteet aivan liian vähissä vaatteissa lähes pakkasilmassa. Syötöt olivat ylivarovaisia, liike kankeaa ja kommunikointi vajavaista. HJK puolestaan tuli peliin päättäväisesti, ja se sai omalla aggressiivisuudellaan pelin painopisteen välittömästi Ilvespäätyyn. Klubin sankariksi oli nousta Santeri Hostikka, joka tuntui ensimmäisen vartin aikana olevan täysin pitelemätön, käyttäen hyväkseen keltapaitojen silmiinpistävän epävarmuuden.
Molemmat Hostikan osumat olivat hyvin tehtyjä, ja sen lisäksi mies aiheutti pari kertaa isoja ongelmia Ilveksen oikean laidan alakerralle. HJK käytti Hostikkaa erittäin hyvin pelin alussa, pelaten palloja leveyteen Ilveksen kolmen topparin linjan ryhmittyessä usein hyvin kapealle. Kun Ilves tähän pystyi reagoimaan, Klubin suurin uhka oli mennyttä.
2–0-johdon menettäminen ei kuulu suuren mestarisuosikin toimintaan. Se, miksi HJK joissain arvioissa nostettiin suureksi suosikiksi, oli pakko perustua joukkueen nimilistaan. Jos lainkaan muistaa viime kautta, ja miltä Klubin pelaaminen sen aikana näytti, paljon muutakin kuin parin paluumuuttajan nimien ilmestyminen kokoonpanoon olisi saanut mestarisuosikin viitan ansaitsemiseksi tapahtua.
Nyt tehtävät arviot on pakko tehdä, kuten jo edellä mainittiin, niiden 96 minuutin perusteella, jotka kaudesta on pelattu. Siinä on kuitenkin 96 minuuttia enemmän, kuin ennen kauden alkua, ja ne minuutit eivät moottoritien eteläpäätyyn hyvää lupaa. Noin mehevän johdon käsistä päästäminen kertoo paljon joukkueen henkisestä voimasta, tai tässä tapauksessa rautaisia jalkapalloammattilaisia vilisevän ryhmän voimattomuudesta. Kahden maalin johtoon HJK pääsi käytännössä ennen kuin peli oli kunnolla alkanutkaan, mutta sitten kun olisi pitänyt alkaa pelaamaan, esitys jäi pahasti piippuun, vastuunkantajat varjoihin.
Ilves oli valmennettu huomattavasti HJK:ta valmiimmaksi kauden ensimmäiseen peliin, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Viime kauden epäonnistuminen laitettiin melko surutta ja laajalla yhteisymmärryksellä kauteen valmistaneen jakson ongelmiin ja sekasotkuihin. Nyt se selitys on käytetty, kulunut harjoitusjakso sujui päävalmentaja Toni Korkeakunnaksen mukaan lähes täydellisyyttä hipoen.
Joukkuetta hitsattiin yhteen pitkällä ulkomaan leirillä ja sen runko oli kasassa jopa poikkeuksellisen hyvään aikaan ennen kauden h-hetkeä. Klubi voi tästä parantaa, samoin kuin voivat kaikki muutkin nyt kautensa aloittaneet joukkueet. Helsinkiläiset voivat myös totta kai edelleen kruunata kautensa liigamestaruuteen, yksi rasti tappiosarakkeessa ei sitä haavetta kaada.
Se, mikä tummia pilviä kevätauringon eteen Töölössä tuo, on yhden päävastustajan huomattava paremmuus erittäin tärkeässä keskinäisessä kohtaamisessa. Tulevien kierrosten kysymykseksi jää sitten se, oliko tässä kyse enemmän HJK:n heikkoudesta, vai Ilveksen erinomaisuudesta.
Ja jos HJK on liigan kärkikohtaamisessa nyt nähdyn verran takana, suorastaan heikko, missä se heikkous lopulta organisaatiossa piilee?
”Tuottaa suuria vaikeuksia muistaa Veikkausliigasta toista joukkuetta, joka kykenee tuolla alueella toteuttamaan ja toistamaan noin selkeästi ennalta harjoitellut pelit.”
Ilves jatkoi oikeastaan samaa rataa, millä se Joonas Rantasen komennossa ja Miika Takkulan Rantaselle toimittamien työkalujen avulla pelasi erinomaisen ensimmäisen kauden. Sen pelaaminen perustuu edelleen samoihin teemoihin ja juuri kauden alla Aitiolle antamassaan haastattelussa Rantanen toi esiin suoritusten merkityksen tulosten takana. Tämä näkyi lauantaina ainakin siinä, ettei joukkue hätkähtänyt millään lailla omaa avuttomuuttaan tai tulostaulun murheellisuutta, vaan uskoi omaan kykyynsä nousta peliin mukaan, mikäli se oma peli sieltä kohmeen seasta löytyisi.
Ja löytyihän se. Ilvekselle kaikki kaikessa on saada toimitettua pallo hyökkäyskolmannekselle ja viimeisen 75 minuutin aikana se onnistui siinä HJK:n tasoista keskikenttää vastaan hämmästyttävän hyvin. Joukkueen keskikaista on pallollisena erinomainen, Anton Popovitch, Joona Viteli sekä varsinkin lauantaina loistavasti pelannut Maksim Stjopin linkittivät puolustuksen ja hyökkäyksen yhteen ja kun pallonhallinta saadaan vastustajan 20-metriin, silloin Ilveksen kynnet ovat terävät.
Tuottaa suuria vaikeuksia muistaa Veikkausliigasta toista joukkuetta, joka kykenee tuolla alueella toteuttamaan ja toistamaan noin selkeästi ennalta harjoitellut pelit. Pallo ja pelaajat liikkuvat parhaimmillaan kuin tekoälyn ohjaamina, inhimillisyys näkyy sitten siinä, että jokainen syöttö, haltuunotto tai laukaus ei osu kohteeseensa.
Maalit ratkaisevat ottelut ja kotiyleisön riemuksi kolme jälkimmäistä niistä ammuttiin vierailijoiden verkkoon. Tasoituksessa ja voittomaalissa nousivat esiin Ilveksen O&O, Jukkola ja Tiitinen. Jukkolan rohkea pelaaminen muodon sisään ilman pelkoa epäonnistumisen seurauksena aiheutuvasta vastahyökkäyksestä avasi väylät Tiitiselle, jonka suoritukset täyttivät varmasti ihan jokaisen nuoreen mieheen asetetun odotuksen.
Vastaavaa odotettiin todennäköisesti monissa kirjoituksissa luettavan HJK:n toimesta, olihan varsinkin Teemu Pukin paluulle asetettu hurjat odotukset. Kombinaatiopelaaminen oli kuitenkin kaukana vaaditusta, joukkueen voitonsyrjään kiinni tarranneet maalit tulivat enemmän yksilöosaamisen seurauksena.
Vielä on turha maalailla mitään seinille, mutta jos HJK:n mestaruusmahdollisuudet lepäävät tällä(kin) kaudella yksilösuoritusten varassa, veikkaan, että näin vahvoja joukkuepelaamiseen kykeneviä vastustajia vastaan vaikeaa voi tulla.
