Vastuullinen matkailija: Juhuu, vegematkailu helpottuu maailmalla koko ajan!

Se ei ollut ensimmäinen tai viimeinen kerta Romanian reissulla, kun kääräisin kinkkuviipaleet paperiserviettiin ja kiikutin ne salaa mukanani. En halunnut syödä lihaa, mutta en myöskään tahtonut loukata aamiaisen tarjoilleita ravintolan työntekijöitä. Niinpä päädyin siihen absurdiin ratkaisuun, että vein kinkut kaupungin kulkukoirille.

Olen ollut kasvissyöjä yli viisitoista vuotta. Sinä aikana olen matkustanut kymmenissä maissa ja syönyt niissä satoja aterioita. ­Joskus tuntuu, että kasvissyönti vie pois yhden puolen matkasta, sillä ruoka on tärkeimpiä reittejä vieraan maan tuntemiseen. Välillä taas vege­tarismi johdattaa lähemmäs paikallis­kulttuuria, kun voi jakaa ajatuksiaan ja ruoka­hetkiään samanhenkisten ihmisten kanssa.

Kaikissa maissa ja kulttuureissa erityisruoka­valioita ei oteta kovin hyvin huomioon. Itä-­Eurooppa oli pitkään kasvissyönnin katve­aluetta. Sama koski Kiinaa, lukuun ottamatta temppelien yhteydessä toimivia buddhalaisia ruokaloita. Muistan yhä, yli kymmenen vuotta Kiinan-matkani jälkeen, miten mandariiniksi sanotaan ”Ei lihaa” (Méiyou ròu).

Viime aikoina tilanne on tosin monissa maissa muuttunut. Puolassa, joka ennen oli kasvissyöjän kauhu, saa nyt suurenmoista vegeruokaa, ja Kiinassa kasvipohjaisista lihajäljitelmistä on tullut todellista taidetta.

Lihansyönnin ilmasto­vaikutusten ymmärtäminen on lisännyt vegetarismia joka puolella maailmaa. Nature-lehdessä vuonna 2021 julkaistun tutkimuksen mukaan eläin­peräisten ruokien hiilijalan­jälki on yli kaksi kertaa suurempi kuin kasvi­pohjaisten.

Ruokien ja juomien osuuden matkailupäästöistä arvioidaan olevan noin 10 prosenttia, mikä on melko vähän suhteessa liikenteeseen, joka vastaa päästöistä miltei puolta. Kasvissyönti reissulla ei silti ole turhaa. Se säästää osaltaan ilmastoa, levittää tietoisuutta vegetarismista ja tekee siitä tavallisempaa eri maissa.

Kasvissyöjä joutuu matkalla ollessaan suunnittelemaan ruokailunsa sekasyöjää tarkemmin. Yksi hyvä apukeino on HappyCow-sivusto (happycow.net), josta löytää käyttäjien listaamia kasvisravintoloita ja vege­ystävällisiä yleisravintoloita. Tien päällä kätevä on HappyCow-sovellus, jolla voi nopeasti tsekata läheiset kasvisruokapaikat missä tahansa.

Lisäksi monissa maissa, joissa kasvissyöjiä ei erikseen huomioida, nautitaan kuitenkin arkisesti jopa vegaaneille sopivia ruokia. Niitä ei vain tulla esitelleeksi sellaisina.

Sana vegetaristi saa joskus kuvittelemaan, että saatavilla pitäisi olla kovinkin erikoisia appeita. Tiedustelin kerran ravintolassa Bukarestissa, onko heillä kasvisruokaa. Kun tarjoilija vastasi kieltävästi, ryhdyin selaamaan listaa. Heti ensimmäisenä komeili perinteinen romanialainen talonpoikaisruoka mămăligă, joka koostuu paksusta suolaisesta maissi­puurosta, hapankermasta ja fetamaisesta juustosta. Maukas ja ravitseva kasvisannos.

Kasvissyönti lisää matkailun vastuullisuutta, mutta kaikissa tapauksissa se ei välttämättä ole eettisesti oikein. Eräs ystäväni kävi aikoinaan Väli-Amerikassa pienessä vuoristokylässä. Harvinainen vieras otettiin juhlavasti vastaan: hänen kunniakseen teurastettiin ja paistettiin lammas!

Ystäväni oli kasvissyöjä, mutta hän koki moraalisemmaksi nauttia tarjotun aterian kuin kieltäytyä lihasta. Kasvisruuan vaatiminen olisi kääntynyt itseään vastaan ja muistuttanut ekohäpäisyä.

Vaikka kasvissyönnin vuoksi jäisikin matkalla paitsi joistakin perinneruuista, voi niihin palata myöhemmin. Minulla on ollut pitkään tapana valmistaa kotona vegeversioita reissuilla kohtaamistani herkuista. Vietnamilaisen pho-­keiton voi hyvin tehdä kasvis­liemeen seitanlihalla, meksikolaisten kana­tacojen kana on mahdollista korvata quornilla tai soija­suikaleilla, ja unkarilainen paprika-­makkarapata lecsó on yhtä maukasta kasvismakkaralla.

Kirjailija Ville-Juhani Sutinen pohtii Mondo-lehden kolumneissaan, miten matkustaa kestävästi ilosta ja elämyksistä tinkimättä.