Vastuullinen matkailija: Minnekäs täällä laitetaan vaipat ja lasipullot? Lajittelu vaatii monissa matkakohteissa omaa opetteluaan

Lyhyillä matkoilla sitä lysähtää mielellään illalla hotellin nojatuoliin ja nauttii hyvän oluen. Tapanani on jättää hotellihuoneessa tyhjä pullo näkyvään paikkaan pöydälle, josta oletan sen kulkeutuvan pullonpalautukseen tai lasinkierrätykseen.

Vaikka reissatessa saattaa joskus tulla kiusaus ottaa vapaata jätteiden kierrätyksestä, usein lajittelu on matkailijalle yhtä helppoa tai jopa helpompaa kuin lajittelematta jättäminen. Etenkin kun monien hotellien jäteastioissa on jo lokerot metalleille, papereille ja ekojätteelle.

Tätä nykyä monilla alueilla jopa kolmannes loma- ja työmatkojen yöpymisistä tapahtuu kuitenkin muualla kuin hotelleissa. Silloin kukaan muu ei huolehdi vieraan roskien lajittelusta ja viemisestä.

Vietimme taannoin koko perheen voimin runsaat kolme viikkoa Normandiassa. Olimme vuokranneet asunnon Airbnb:stä, ja elelimme pienine lapsinemme Caenin kaupungissa paikallisten lailla tavallisessa kerrostalossa.

Ensimmäisinä päivinä heitin yksinkertaisesti kaiken sekajäteroskikseen, koska en ehtinyt heti paneutua ranskalaiseen lajitteluun. Miltei jätesäkin kokoinen roskapussi täyttyi kuitenkin nopeasti. Lisäksi valkoinen kierrätysastia keittiön nurkassa mulkoili minua syyllistävästi. En vain tiennyt, mitä siihen oli tarkoitus laittaa.

Lopulta huomasin asuintalon porraskäytävässä pienen ilmoituksen, joka kertoi, kuinka kierrätys talossa toimi. Selvisi, että valkoinen astia oli lasia varten. Oikein hyvä.

Eteen tuli kuitenkin toinen ongelma: mihin kierrätysjätteet piti viedä? Taloyhtiön lasi- tai pahvikeräyksen astioita ei löytynyt mistään. Opin kuitenkin muistamaan päivät, jolloin roska-autot hakivat lasit ja pahvit talon edestä, ja vein omamme niiden sekaan.

Entä ekojäte? Kävi ilmi, että maatuvaa jätettä ei kokoa Normandiassa taloyhtiö, vaan sitä varten kaupungilla on erillisiä ekoroskiksia. Reissu oli jo yli puolivälissä, kun viimein opin kierrättämään ranskalaisittain.

Kätevintä olisi tietenkin ollut kysyä näitä asioita Airbnb-asunnon isännältä. En kuitenkaan halunnut häiritä häntä jatkuvasti, sillä hän oli jo aluksi neuvonut meille ilmaisen parkkipaikan ja käynyt lisäksi korjaamassa huoneiston oikuttelevan suihkun.

Majoittajilla, sekä yksityisillä että yrityksillä, olisi usein petrattavaa tässä asiassa. Airbnb-ilmoituksissa kerrotaan ani harvoin, mihin roskat asunnosta viedään.

Suuri osa majoittujista on kuitenkin kotoisin muista maista, ja asunnoissa viivytään yleensä pidempään kuin hotelleissa sekä laitetaan ruokaa. Lajittelun infopaketin olisikin hyvä olla rutiininomainen osa ilmoituksia.

Joissain maissa on erikoisempiakin tapoja kierrättää tavaroita. Kun asuin Berliinissä, ihmettelin aluksi sitä, että katujen varsilla näkyi tämän tästä pöytiä ja sohvia. Niissä ei näyttänyt olevan mitään vikaa.

Vasta jonkin ajan kuluttua sain selville, että Berliinissä on yleinen tapa jättää huonekaluja epävirallisesti lahjoitettavaksi kaduille sen sijaan, että ne kuljetettaisiin kirpputoreille.

Vastaavissa tapauksissa matkailijalle saattaa syntyä mielikuva, että paikalliset eivät arvosta kierrätystä tai eivät edes kunnolla tiedä siitä. Niin ei kuitenkaan yleensä ole.

Maan kuin maan jätteiden lajitteluun tutustuminen vie aikansa. Jos tekee pidemmän matkan ulkomaille, onkin vastuullista selvittää ennalta kierrätyksen perusasiat samoin kuin vaikka se, voiko hanavettä juoda.

Asioissa pääsee alkuun tutustumalla ulkomaille muuttavia palvelevaan Expatica-sivustoon. Se esittelee eri maiden arjen käytäntöjä, myös lajittelua.

Yksityiskohdat selviävät tietysti matkalla, paikallisilta kysymällä. Jätteiden kierrätys onkin mainio tapa tutustua hiukan naapuriin ja antaa meistä matkailijoista fiksu kuva.

Kirjailija Ville-Juhani Sutinen pohtii Mondo-lehden kolumneissaan, miten matkustaa kestävästi ilosta ja elämyksistä tinkimättä.