Apu

Tuuligeneraattori, retkikeitin ja laatikoittain ruokaa – Näin Pekka Aholan perhe varautuu kovaan talveen Mäntsälässä

Tuuligeneraattori, retkikeitin ja laatikoittain ruokaa – Näin Pekka Aholan perhe varautuu kovaan talveen Mäntsälässä
Mäntsäläläisen Pekka Aholan perhe on varautunut mallikelpoisesti yhteiskunnan ongelmiin. Jos huonosti käy, niitä voi olla edessä tänä talvena, kun hintojen nousu, Ukrainan sota ja mahdollinen energiapula riepottelevat Eurooppaa.
Julkaistu: 25.10.2022

Ilmastointiteippi tunnetaan myös jeesusteippinä. Se voikin pelastaa, jos kemikaalivuoto tai radioaktiivinen laskeuma uhkaa kotia.

Pekka Aholan kotona teippi on laatikossa, josta sen saa nopeasti käyttöön, jos ilmanvaihtoventtiilit ja muut aukot pitää tukkia nopeasti.

Ahola on suunnitellut etukäteen, miten ja missä järjestyksessä tilkitsemisen tekee. Ahola ei usko, että joutuu tositilanteessa teippaamaan. Parempi kuitenkin olla valmiina, kun ei se paljon vaadi.

– En rupea varautumaan kaikkiin katastrofeihin, että mitä jos meteoriitti iskee. Mutta jos yhteiskunnan infra romahtaa hetkellisesti, haluan, että meillä kotona selvitään vaikka viikko ihan heittämällä, Ahola kertoo.

Varautuminen onkin monenlaisiin ongelmiin valmistautumista, perustarpeiden hankintaa ja järjen käyttöä, ei maailmanlopun odottelua. Tulevana talvena varautuminen on tärkeämpää kuin vuosiin.

"En halua tulla yllätetyksi"

Nykysuomalainen, varsinkin taajama-asuja, on tottunut siihen, että sähköä saa tauotta ja kaupassa riittää tavaraa. Nyt on väläytelty ensi kerran suunnitelmallisten sähkökatkojen mahdollisuutta ensi kerran sitten 1970-luvun energiakriisin.

Kaikkialla Euroopassa kärsitään vauhdilla kohonneista hinnoista ja ennätyskalliista sähköstä. Yhä epätoivoisemmaksi käyvän Vladimir Putinin ja Venäjän toimia on vaikea ennustaa.

Viranomaiset ovat aina kehottaneet varautumaan yhteiskunnan häiriöihin, mutta nyt varoituksissa on astetta terävämpi sävy. Edessä saattaa olla poikkeuksellisen hankala talvi.

Tarvittaessa pitää selvitä itsekseen, ajattelee Pekka Ahola.

Pekka Ahola, 41, asuu vaimonsa Hennan ja lastensa Nikon ja Veeran kanssa Mäntsälässä vuonna 1954 valmistuneessa rintamamiestalossa. Kuten suvun perinne ohjaa, hän kertoo pyrkivänsä varautumaan kaikilla elämänalueilla siihen, ettei olisi yhden kortin varassa.

– Olen aina ollut vähän sellainen pohdiskelija ja miettinyt asioita monelta kantilta. Ajatusmaailma on sellainen, etten halua tulla yllätetyksi missään tilanteessa, Ahola sanoo.

– Pyydän kyllä mielelläni apuakin, mutta ajatusmaailma on sellainen, että tarvittaessa pitää selvitä itsekseen, Ahola kertoo.

Varautuminen on talvisodan perua

Aholan varautumisen juuret ovat – suomalaiselle sopivasti – talvisodassa.

Kun talvisodan ensimmäiset ilmapommitukset olivat Viipurissa päättyneet, Aholan isoäidille Elvi Vuorelalle tuli kiire. Hän jätti työnsä Osuusliike Torkkelissa siltä seisomalta ja lähti juoksemaan kohti rautatieasemaa.

Matkalla vastaan tuli työpaikan johtaja, joka kysyi, mihin neiti Vuorelalla on kiire. Isänmaa kutsuu, Elvi Vuorela vastasi.

Isoäiti Vuorela halusi ehtiä ensimmäiseen Taliin menevään junaan. Siellä hänellä oli sota-ajan paikka Lotta Svärd -järjestön riveissä puhelinkeskuksessa.

Lottatöissä hän tapasi myöhemmin Salpalinjaa rakentamassa olleen rakennusmestari Leonard Aholan. Sodan jälkeen he perustivat perheen ja saivat neljä lasta, joista yksi on Pekan isä Jouni.

Perheessä oli aina tärkeää olla omavarainen ja varautunut pahan päivän varalle, luottaa omaan osaamiseen. Tämä oppi on kulkenut sukupolvelta toiselle.

– Kyllä välillä kehtuutti teininä, kun isä lauantaiaamuna kyseli, että viitsitkö lähteä kaveriksi venettä korjaamaan tai muuhun korjaus- tai rakennuspuuhaan. Tänä päivänä kiittelen, että isä otti mukaan ja pystyn nyt siirtämään jotakin osaamista omille lapsille eteenpäin.

"Jos hätävaraa tarvitsee, on sen verran synkkä tilanne, että pitää olla jotain hyvääkin."
Pekka Ahola

Venäjän hyökkäys sai suomalaiset varautumaan

Voi käydä niinkin, että inflaatio saadaan kuriin, tilanne Ukrainassa rauhoittuu ja sähkökin riittää hyvin – jos talvesta tulee leuto ja tuulinen ja suuret voimalat pysyvät toiminnassa. Mutta kukaan ei tiedä. Moni suomalainen on huolissaan, peloissaan jopa.

Tämä on huomattu myös Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEKissä. Se ylläpitää 72tuntia.fi-sivustoa, jolla kerrotaan viranomaisten ja järjestöjen kotitalouksille tekemästä varautumissuosituksesta – miten selvitä ainakin kolme vuorokautta kotioloissa häiriötilanteessa, kuten pitkittyneen sähkökatkon aikana.

Vuonna 2021 sivustolla kävi helmi-huhtikuussa noin 20 000 ihmistä. Tänä vuonna samana aikana kävijöitä oli 25-kertaisesti, yli puoli miljoonaa. SPEKin keväällä tekemän tutkimuksen mukaan lähes miljoona ihmistä on tehnyt viime keväänä jonkin varautumisteon eli esimerkiksi hankkinut kotivaraksi elintarvikkeita tai pullovettä.

Aholoiden kellarista löytyy muovilaatikoista kotivara, johon kuuluu esimerkiksi iso paketti näkkileipää, 8 pussia makaronia, 10 purkkia tonnikalaa, 7 purkkia hernekeittoa ja 5 purkkia nötköttiä. On myös säilykekebabia ja hedelmäsalaattia.

– Jos hätävaraa tarvitsee, on sen verran synkkä tilanne, että pitää olla jotain hyvääkin.

Toisessa laatikossa on muita tarpeita, kuten tulitikkuja, taskulamppuja, erilaisia paristoja, hammasharjoja ja -tahnaa, desinfiointipyyhkeitä, vinyylikäsineitä, kynttilöitä, rautalankaa ja ilmastointiteippiä.

Kebab-säilykkeet ovat osa Aholan perheen varmuusvaraa.

Kaikki tavarat ovat laatikoissa eivätkä esimerkiksi hyllyillä siksi, että ne saa tarvittaessa nopeasti vaikka auton takakonttiin.

Lastensa Nikon ja Veeran kanssa Pekka Ahola hän on käynyt läpi talon pelastussuunnitelman, eli miten lapset esimerkiksi tulipalon sattuessa pääsevät yläkerrassa sijaitsevista huoneistaan pihalle.

Pelkäämään ei silti pidä ruveta, hän sanoo, ja kertoo korostavansa tätä lapsillekin. Nikon ja Veeran kanssa on puhuttu muun muassa kriittisestä lukutaidosta: siitä, että kaikkea netissä lukemaansa ei kannata niellä purematta.

Pärjäisitkö 72 tuntia omillasi?

Huolestuminen voi tuoda hyvääkin. SPEKin asiantuntija- ja kehittämispalveluiden johtajan Mika Gröndahlin mielestä nyt on käynnissä asennemuutos. Sen huomaa yhden sanan vaihtumisesta.

– Aiemmin puhuttiin, että jos jotain sattuu. Nyt puhutaan, että kun jotain sattuu. Kysymys on vain siitä, mitä, missä ja milloin sattuu, Gröndahl sanoo.

Tällä Gröndahl ei tarkoita sitä, että ihmisten pitäisi varautua ydinsotaan tai maailmanloppuun. Ne eivät edelleenkään ole todennäköisiä. Kyseessä on useimmiten vain pitkä sähkökatko, myrsky tai ongelma vedenjakelussa. Asia, jolla ei ole mitään tekemistä vihamielisten ulkovaltojen kanssa.

Esimerkkinä hän käyttää Nokian vuonna 2007 alkanutta vesikriisiä, jossa 450 000 litraa jätevettä pääsi sekoittumaan vesijohtoverkostoon, minkä takia juomavesi oli käyttökiellossa kuukausia.

– 72 tuntia on viranomaisten kanssa mietitty aikajakso, joka ihmisten pitäisi tulla toimeen ennen kuin viranomaiset ja yhteiskunta saavat pyörät pyörimään, Gröndahl sanoo.

– Kun ne, jotka pystyvät selviytymään itse, ovat varautuneet, he eivät kuormita esimerkiksi hätäkeskusta ja pelastuslaitosta. Silloin yhteiskunta voi suunnata resurssinsa niille haavoittuvammassa asemassa oleville ihmisille, jotka tarvitsevat apua oikeasti.

Mitä kotona on hyvä olla:

  • Vesiastiat (puhtaat ja kannelliset)
  • Helposti valmistettavaa ja kaikille perheenjäsenille sopivaa ruokaa
  • Lemmikkien ruokaa
  • Paristoilla toimiva radio ja paristoja
  • Paristoilla toimiva taskulamppu ja paristoja
  • Varavirtalähde esimerkiksi puhelimen lataamista varten
  • Retkikeitin ja tulitikut
  • Käteistä rahaa
  • Välttämättömät lääkkeet
  • Joditabletteja
  • Hygieniatarvikkeet
  • Ensiaputarvikkeet
  • Käsisammutin/sammutuspeite

Lähde: 72tuntia.fi

Järki päässä varautumisessa

Aholoilla varastoja saa ja pitääkin ottaa välillä käyttöön. Tarkoitus ei ole makuuttaa tavaroita niin kauan, että ruoka menee pilalle ja paristot tyhjenevät. Mutta jos tarvitsee vaikkapa metsäretkelle hernekeittopurkin eikä keittiöstä löydy, varastot pitää aina täyttää mahdollisimman pian.

Kotivaraa olisikin hyvä ajatella vähän tavallista isompana ruokakomerona, josta syödään jatkuvasti tavaraa vanhemmasta päästä pois ja täydennetään uusilla.

Pekka Ahola ei varaudu maailmanloppuun, mutta haluaa, että kodissa selvitään muutaman vuorokauden omilla tarpeilla.

Varastot pitäisi myös täyttää hyvän sään aikaan. Koronapandemian aikana nähtiin välillä esimerkiksi vessapaperin hamstraamista, mikä johti siihen, että paperi loppui joistakin kaupoista kesken. Pahimmillaan hamstraaminen voi johtaa siihen, että osa ihmisistä jää jotain tuotetta ilman, ja osalla on varastoja niin paljon, että tavarat menevät ennen pitkää pilalle.

Muutenkin kannattaa käyttää tervettä järkeä. Parin päivän mittaisen sähkökatkoksen takia ei kannata ottaa hölmöjä riskejä kuten lämmittää vuosia nuohoamatta ollutta takkaa, poltella kynttilöitä varomattomasti tai säästää otsalampun pattereita ja kulkea pilkkopimeässä.

– Silloin tapaturmariski kasvaa, ja se vasta kallista on, jos tulee vesivahinko, tulipalo tai menee etuhampaat poikki, Mika Gröndahl toteaa.

"Ei sähkön hinnan nousu ole pelkästään huono juttu ollut. Meilläkin on tullut mietittyä, miten tarpeellinen esimerkiksi kellarin juomajääkaappi on."
Pekka Ahola

Tuuligeneraattori lataa akun

Aholoiden kellarissa on laatikossa myös viime keväänä ostettu tuuligeneraattori, jolla saa tarvittaessa ladattua auton akun, josta taas saa virtaa vaikka puhelimeen ja valoihin. Generaattori on tarkoitus kiinnittää lähiaikoina Nikon vastikään itse rakentamaan mopotalliin ja yhdistää jonkinlaiseen lämmityslaitteeseen.

Makuupusseja ja retkikeitin talosta löytyy muutenkin, Pekan, Nikon ja Veeran partioharrastuksen takia.

Aholat muuttivat nykyiseen kotiinsa vuonna 2016, ja vaihtoivat lämmitysjärjestelmän öljykattilasta maalämpöön. Se on tuonut merkittäviä säästöjä lämmityskuluissa, vaikka lämpöpumppu vaatiikin sähköä, joka on tänä syksynä kallistunut.

Siltä varalta, että talvella tulisi sähkökatkoja, Pekka Ahola on äskettäin tilannut nuohoojan käymään. Vanhassa savupiipussa on useita hormeja, ja nuohoojan pitäisi selvittää, mikä menee missäkin. Ajatuksena on asentaa ylimääräinen kamiina tai puuhella ainakin johonkin huoneeseen.

Olohuoneessa perheellä on takka, mutta se on 1970-luvulla rakennettu tunnelmatakka, joka ei varaa lämpöä ollenkaan. Suurin osa lämmöstä karkaa suoraan piipusta harakoille. Harkinnassa on ollut hankkia avotakan sisälle asennettava takkasydän eli valurautainen tulisija, joka varaa lämpöä.

Tunnelmatakka ei lämpöä varaa. Suunnitelmissa on ehkä varaavan takkasydämen hankinta.

Pihalla on myös puolen tusinaa kuutiota polttopuuta, osa ostopuuta, osa omasta pihasta kaadetuista puista ja lisäksi remonteista ylijääneitä laudanpätkiä.

– Ei sähkön hinnan nousu ole pelkästään huono juttu ollut. Meilläkin on tullut mietittyä, miten tarpeellinen esimerkiksi kellarin juomajääkaappi on. Se on ollut kiva, mutta ei välttämätön juttu. Tämä on ihan hyvä herätys länsimaille, että ei tarvitse elää niin yltäkylläisesti, että kolmessa huoneessa on yhtä aikaa telkkari auki, pleikkari neljännessä ja yhdessä vielä radio.

Varautuminen helpottaa huolia

Viranomaiset ovat kehottaneet kotitalouksia varautumaan häiriötilanteita varten jo vähintään 1970-luvulta alkaen. Perusidea on ollut sama jo kauan ennen koronaa ja Ukrainan sotaa.

Se, mikä on Mika Gröndahlin mukaan muuttunut, on tapa jolla varautumisesta yhteiskunnassa puhutaan.

– Esimerkiksi väestönsuojelu, joka tarkoittaa sodan uhan ajan tai sodan ajan suojelua, oli pitkään asia, josta ei haluttu puhua. Suunnitelmia kyllä oli, mutta syvällä kassakaapissa.

Neuvostoliiton ollessa vielä olemassa Suomessa puhuttiin varovaisesti kaikesta, mikä liittyi mahdolliseen konfliktiin itänaapurin kanssa. Monin paikoin tapa on säilynyt tähän vuoteen asti.

– Aiemmin, kun harjoiteltiin jonkin kriisin varalta, puhuttiin vaikka ”keltaisesta valtiosta”. Venäjän hyökkäyksen jälkeen on voitu puhua asioista niiden oikeilla nimillä, mikä helpottaa asioiden hoitamista.

Levottomat ajat voivat herättää ihmisissä huolta, mutta varautumisessa ja siihen kannustamisessa ei Gröndahlin mielestä ole kysymys pelon lietsomisesta, päinvastoin.

Kun on miettinyt asioita etukäteen ja varautunut niihin, voi huolten antaa painua taka-alalle.

– On hyvä, että näistä asioista puhutaan, mutta itse en näe mitään sellaista, että pitäisi olla kauheasti huolissaan.

"Olen sairastunut alle nelikymppisenä Parkinsonin tautiin, joka alkaa tavallisesti vasta eläkeiässä ja on silloinkin harvinainen. Että puhutaanpa todennäköisyyksistä."
Pekka Ahola

Yhteiskunta rakentuu luottamukselle

Vielä on mahdotonta sanoa, miten kauan nykyisenkaltainen maailmantilanne jatkuu. Ja vaikka Ukrainassa löytyisikin rauha, tulevaisuudessa voi olla luvassa uusia myllerryksiä.

Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n mukaan ilmastonmuutokselle erittäin herkillä alueilla asuu jo miljardeja ihmisiä. Sään ääri-ilmiöt voivat yleistyä ilmastokriisin vuoksi. Ilmastonmuutos voi aiheuttaa paitsi luonnonkatastrofeja myös sotia ja muuttoaaltoja. Viime kesän helteet antoivat esimakua siitä, miten ilmaston lämpeneminen voi koskettaa Eurooppaakin.

Suomeen ei odoteta taifuuneja jatkossakaan, mutta emme myöskään ole irrallamme maailman tapahtumista, kuten vuoden 2015 turvapaikanhakijatilanne opetti.

Mika Gröndahl uskoo, että Suomi selviää hienosti.

– Suomalaiset ovat onneksi kekseliästä ja hyvin koulutettua kansaa, ja me luotamme viranomaisiin, mikä on toimivan yhteiskunnan ehdoton edellytys.

Maissa, joissa ihmiset eivät luota viranomaisiin, katastrofit ja kriisit aiheuttavat usein erilaisia lieveilmiöitä: hamstraamista, paniikkia, jopa ryöstelyä. Silloin heikoimmat jäävät jalkoihin.

– Jos yhteiskunta ei ole toiminut ennen kriisiä, ei se toimi sen jälkeenkään. Se ei lähde palautumaan.

Kun ihmiset huomaavat, että yhteiskunta on varautunut ja selviytyy vaikeistakin ajoista, he saattavat luottaa viranomaisiin ja yhteiskunnan rakenteisiin entistä enemmän, Gröndahl pohtii.

Tulenteko on perustaitoja, josta voi olla apua poikkeustilanteessa.

Yhteisöllisyyden hiipumisesta hän on kuitenkin ollut pitkään huolissaan; siitä, etteivät ihmiset enää tunne naapureitaan tai auta toisiaan.

– Mutta korona-aikana yhteisöllisyys rupesi taas nostamaan päätään. Ruvettiin kyselemään naapureilta tai edes omilta vanhemmilta, että voinko käydä kaupassa puolestasi, kun haluttiin suojata riskiryhmiä. Tämä on kriisinsietokyvyn kannalta olennainen juttu, että huomioidaan lähellä olevat ihmiset ja ne, jotka eivät ehkä yksin pärjää.

Puhutaanpa todennäköisyyksistä

Pekka Ahola on yrittäjä ja ympäristötekniikan insinööri. Hän on tottunut etsimään riskejä ennalta jo työssään, esimerkiksi rakennustyömailla turvallisuuskoordinaattorina. Siksi häntä ei ole ikinä aiemminkaan nolottanut kertoa varautumisestaan – nykyäänhän sitä tekevät jo lähes kaikki.

Aina joskus hän törmää ihmisiin, jotka tuhahtelevat pikkutarkoille turvallisuusohjeille. Mikä on todennäköisyys, että näin tulisi ikinä käymään?

– Silloin minä sanon, että puhutaanpa hetki todennäköisyyksistä. Minä olen sairastunut alle nelikymppisenä Parkinsonin tautiin, joka alkaa tavallisesti vasta eläkeiässä ja on silloinkin harvinainen. Että puhutaanpa todennäköisyyksistä.

Kommentoi »