Vanhan vaaliminen voi muuttua vartioimiseksi – Tämä taas voi johtaa kulttuurin näivettymiseen
Pirstaloituneen median aikakaudella median vartijan tehtäväksi muotoutuu myös kulttuuriperinnön säilyttäminen, kirjoittaa Maryan Abdulkarim.
Näin joulukuussa eri medioissa perinteet ovat eri tavoin esillä. On itsenäisyyspäivää, adventteja ja joulu. Länsimaissa laajemmin joulukuu on perinteiden aikaa, heijastaen kulttuurien ja uskomusten moninaisuutta.
Globalisaatio ja sen myötä tapahtuva nopea ajatusten ja kulttuurien vaihto ei ole toistaiseksi luonut perinteiden sulatusuunia, vaikka joskus tätä kuulee väitettävän. Sukupolvelta toiselle siirtyneillä perinteillä on syvällinen kulttuurinen merkitys.
Tuohon aikaan toimittajan kiinnostus yhteiskunnallisiin kysymyksiin ei ilmeisesti johtanut luottamuspulaan – päinvastoin.
Tutustuin tänä vuonna töideni kautta 87-vuotiaaseen eläkkeellä olevaan toimittajaan nimeltä Gunni. Hän on tehnyt toimittajan töitä pidempään, kuin olen ollut olemassa. Gunnin työuran alussa 1960-luvulla maailma oli monella tapaa toisenlainen – ja kuitenkin yhtä monimutkainen kuin tänä päivänä.
Toimittajana Gunni on kirjoittanut yhteiskunnan epäkohdista, ja vapaa-ajallaan hän on auttanut heikommassa asemassa olevia tavoittelemaan oikeuksiaan Ruotsissa ja Suomessa.
Tänä päivänä häntä todennäköisesti luokiteltaisiin ”aktivistitoimittajaksi”, mutta tuohon aikaan toimittajan kiinnostus yhteiskunnallisiin kysymyksiin ei ilmeisesti johtanut luottamuspulaan – päinvastoin, se oli osa toimittajan työtä raportoida siitä mitä tapahtuu ja kontekstoida se. Toimittaja oli vastuussa yleisölleen, vallanpitäjien vahtiminen ei ollut kiusantekoa, vaan osa demokratiaa.
Siinäkin on riskinsä, että uudistamisvimmassa oksien trimmaamisen sijaan kaivetaan puu juuria myöten.
Kulttuuri on ihmisten muovaama ja ylläpitämä asia ja meillä on eri suhtautuminen kulttuureihin sen mukaan, mitä pidämme tärkeänä. Osa ehkä toimii kulttuuriensa vartijoina – vetää rajoja sen välillä mikä on ”meidän” ja mikä ”muiden”. Osa taas saattaa vaalia kulttuuria näkemättä siinä mitään vikaa, ja haluavat siirtää sen eteenpäin sellaisenaan. Tämä vaaliminen vahvistaa yhteenkuuluvuutta ja auttaa säilyttämään kulttuurisen identiteetin ja tarjoaa vastauksen kysymykseen keitä me olemme.
Vanhan vaaliminen voi kuitenkin muuttua vartioimiseksi. Menneestä pidetään kiinni niin lujaa, ettei ole mahdollista elää nykyajassa, ja uudet ideat ja näkökulmat tuntuvat uhilta mahdollisuuksien sijaan. Tämä voi johtaa kulttuurin näivettymiseen.
Sitten ovat uudistajat, jotka haastavat perinteet ja ideoivat uusia näkökulmia, elävät tässä ajassa ja haluavat ehkä sovittaa perinteet tähän aikaan. Heille kulttuurin uudistaminen saattaa tuntua välttämättömältä elämänmuutosten ja yhteiskunnallisten kehitysten keskellä. Siinäkin on kuitenkin riskinsä, että uudistamisvimmassa oksien trimmaamisen sijaan kaivetaan puu juuria myöten.
Eri ammattialoilla on omat kulttuurinsa, jotka ovat kehittyneet alan ihmisten toimesta. Esimerkiksi toimittajilla on oma kulttuurinsa, jonka raameja määrittelevät ja kannattelevat Julkisen sanan neuvoston eettiset ohjeet.
Kulttuurinsa vartijana ihminen suojelee kulttuuriaan ulkoisilta vaikutteilta ja uhkilta. Erityisesti pirstaloituneen median aikakaudella median vartijan tehtäväksi muotoutuu myös kulttuuriperinnön säilyttäminen, ettei faktoihin perustuva ja totuutta etsivä journalismi katoa ulkoisten tai sisäisten paineiden alla.
