Ensin kipeytyi keskisormi, sitten leikattiin polvi ja varpaat – Camilla Malinen ei anna nivelrikolle periksi
Camilla Malisella on vaikean nivelrikon vuoksi jaloissaan ”metallia kuin pienessä rautakaupassa”. Leikkauksia voi tulla vielä lisää, mutta mitään ei jää kivun vuoksi tekemättä.
Espoolainen Camilla Malinen oli vasta nelikymppinen, kun hänen vasemman käden keskisormessaan todettiin vaikea nivelrikko. Diagnoosi tuli yllätyksenä, vaikka tautia oli suvussa, isänäidillä ja isän siskolla.
– Sormeen teetettiin yksilöllinen lasta. Se helpotti arkiaskareiden tekoa, muttei vienyt särkyä. Olin suostuvainen, kun lääkäri ehdotti leikkausta, jossa sormen kärkinivel luudutettaisiin. Toivoin, että se veisi kivut, Camilla muistelee 13 vuoden takaista kevättä.
Kivut jäivät leikkauspöydälle, mutta hänen piti sinnitellä kahdeksan viikon ajan sormenpäästä törröttävien metallipiikkien kanssa. Kun ne poistettiin, käsi toimi normaalisti.
– Ikävä kyllä tässä vaiheessa toinenkin käsi oli alkanut kipuilla. Myös siinä todettiin nivelrikkoa.
Uusi leikkaus tuli ajankohtaiseksi maaliskuussa 2014. Kivut voimistuivat niin, että ne hankaloittivat Camillan työtä lastenhoitajana. Peukalossa ei ollut enää voimaa.
Peukalon lisäksi operoitiin etu- ja keskisormi. Leikkaus sujui hyvin, mutta luutumisessa oli ongelmia. Siksi piikkejä ei voitu poistaa sormista ennen kesäkuuta.
– Kaikki piti tehdä vasemmalla kädellä. Tarvitsin mieheltäni apua sellaisissa asioissa, joissa tarvittiin kumpaakin kättä. En pystynyt esimerkiksi sitomaan kengännauhojani.
Kivut kuitenkin hellittivät. Camilla iloitsi, että onneksi hänellä oli nivelrikkoa vain käsissä. Ilo jäi lyhyeksi, sillä muutaman vuoden päästä oikea polvi alkoi oikutella. Käveleminen vaikeutui koko ajan. Marraskuussa 2021 hänelle asennettiin polven tekonivel.
”Olin niin helpottunut, että purskahdin itkuun, kun päätös leikkauksesta varmistui”
Ensin leikkaus arvelutti. Camilla oli vielä suhteellisen nuori, joten tekonivel jouduttaisiin todennäköisesti vaihtamaan ajan kuluessa uuteen.
– Olin kuitenkin niin helpottunut, että purskahdin itkuun, kun päätös leikkauksesta varmistui. Jatkuva kipu söi voimia, ja olin alkanut sen vuoksi vältellä lähtemistä mihinkään.
Kuntoutus alkoi heti leikkauksen jälkeen. Aluksi jumppaaminen oli tuskallista, mutta parin kuukauden jälkeen hän oli jo voiton puolella. Säryt olivat poissa, ja kävely alkoi sujua.
– Olin myös mieheni innoittamana alkanut pyöräillä. Teimme yhdessä pitkiä pyöräretkiä ja tutustuimme eri kaupunkeihin satulasta käsin.
Hetken Camilla nautti elämästä täysillä. Sitten tuli lisää haasteita.
– Vasen jalkapöytä kipeytyi, ja aloin taas ontua. Röntgenkuvissa näkyi runsaasti nivelrikkoa. Lääkäri totesi, ettei ollut koskaan nähnyt sitä yhtä paljon.
Lokakuussa 2022 kolmeen varpaaseen tehtiin tyvinivelten luudutusleikkaus.
– Leikkauksen jälkeen hoitaja vitsaili minulle, että jalassani on metallia kuin pienessä rautakaupassa.
Toipuminen vaati kuuden viikon vuodelevon, koska jalan oli oltava koko ajan kohoasennossa. Ylhäällä kyynärsauvojen varassa sai olla kerrallaan vain 15 minuuttia.
– Se oli rankkaa aikaa. Olin kodin vankina, mikä kävi mielen päälle. Katselin kaivaten ulos ikkunasta. Onneksi mieheni jaksoi hoitaa minua. Puhuin myös pitkiä puheluja ”polviystäväni” kanssa. Tutustuimme Facebookin nivelrikkoryhmässä ja olemme tarjonneet toisillemme vertaistukea.
”Liikunta on tärkeä lääke, ja haluan huolehtia itsestäni parhaalla mahdollisella tavalla.”
Kuuden viikon jälkeen Camilla opetteli uudestaan kävelemään. Hän tarttui haasteeseen ilolla, koska jokainen askel vei eteenpäin.
– Eihän se helppoa ollut. Kuntoni oli sängyssä maatessa romahtanut, ja se piti rakentaa pienistä palasista.
Vasta puolen vuoden kuluttua hänestä alkoi tuntua, että kaikki oli kohdallaan. Nivelrikko ei ole kuitenkaan jättänyt rauhaan, vaan myös oikea jalkapöytä on alkanut oireilla. Todennäköisesti sekin pitää aikanaan leikata.
– Vielä ei olla niin pitkällä, vaan pystyn yhä kävelemään 3–4 kilometriä ja pääsen portaat alas 8. kerroksesta. Osaan riemuita näin arkisista asioista.
Camilla hoitaa kuntoaan pilateksessa, vesijumpassa ja kuntosalilla. Aina hän ei jaksaisi tai haluaisi lähteä, mutta kokee, että hänen täytyy.
– Liikunta on nivelrikossa tärkeä lääke, ja haluan huolehtia itsestäni parhaalla mahdollisella tavalla. Liikkuessa tapaa myös muita ihmisiä, mikä on sekin tärkeää.
Nykyistä vointiaan syksyllä 60 vuotta täyttävä Camilla kuvaa melko hyväksi. Ihan kivuttomia päiviä ei ole, mutta mitään ei jää kivun takia tekemättä.
Työelämän hän on jo jättänyt, mikä on tehnyt arjesta helpompaa. Iloa tuottavat perhe, pyöräilykauden alku ja pitkät ajanjaksot Pertunmaalla sijaitsevalla vanhalla maatilalla. Se on Camillalle rakas paikka, ”jotain kesämökin ja kakkoskodin väliltä”.
– Nivelrikko ei parane, mutta sen kanssa oppii tulemaan toimeen. Minua on auttanut positiivinen asenne. Yritän aina nähdä asiat myönteisen kautta. Voin nivelrikosta huolimatta elää tavallista elämää, ja olen muuten terve.
