Elintavat lisäävät rintasyöpäriskiä paljon enemmän kuin hormonikorvaushoito – Suojaa sydäntä ja luustoa

Vaihdevuodet ovat osa naisen elämänkaarta. Niiden aikana munasarjojen toiminta heikkenee ja lopulta sammuu. Menopaussi-termillä tarkoitetaan viimeisiä kuukautisia, jotka oma hormonitoiminta tuottaa. Tämä tapahtuu suomalaisnaisilla keskimäärin 51 vuoden iässä.

– Mikä tahansa ikä 45–55 vuoteen on kuitenkin ihan normaalia menopaussille. Varmuudella menopaussin ajankohdan voi määrittää vasta, kun kuukautiset ovat olleet vuoden poissa, kertoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Kaisu Luiro-Helve Helsingin yliopistollisen sairaalan Lisääntymislääketieteen yksiköstä.

Viime aikoina on puhuttu paljon myös esivaihdevuosista. Niillä tarkoitetaan ajanjaksoa ennen menopaussia. Monet kokevat, että esivaihdevuodet alkavat noin viisi vuotta ennen kuukautisten loppumista, joskus jo aiemmin. Tupakointi aikaistaa menopaussia 1–2 vuodella.

– Nelikymppisellä naisella alkaa olla varsin vähän munasoluja, ja siksi ovulaatiot eivät ole enää säännöllisiä. Munasarjan hormonaalinen säätelyjärjestelmä yrittää kuitenkin piiskata hiipuvaa munasarjatoimintaa. Yleensä tähän ajanjaksoon liittyy hyvin voimakkaita, lähes vuoristoratamaisia hormonivaihteluja.

Tämä voi näkyä kuukautiskierron lyhenemisenä. Vuotoja tulee useammin, ja kuukautiset voivat olla välillä hyvin runsaat ja välillä lähes olemattoman niukat.

– Myös perinteisiä vaihdevuosioireita voi tulla ajoittain, vaikka kuukautiset eivät ole vielä loppuneet. Klassisia oireita ovat kuumat aallot, yöhikoilu ja unihäiriöt, Luiro-Helve sanoo.

Naiset osaavat yleensä yhdistää nämä oireet vaihdevuosiin, joskin niiden alkaminen ennen kuukautisten loppumista voi tulla yllätyksenä. Vielä suurempi yllätys saattavat olla muut vaihdevuosiin liittyvät oireet. Niitä on iso liuta, ja nekin voivat joillakin alkaa ennen menopaussia.

Tällaisia oireita ovat esimerkiksi mielialan vaihtelut, kuten ärtyneisyys, kiukkuisuus, masentuneisuus ja aloitekyvyttömyys. Moni kuvaa, että ”liipasinkynnys on matala”. Jotkut taas kokevat kulkevansa aivosumussa: muisti pätkii, ja keskittyminen on vaikeaa. Tavallisia oireita ovat myös nivelkivut ja äkilliset sydämentykytykset.

– Estrogeenireseptoreita on lähes joka paikassa, muun muassa aivoissa, lihaksissa ja verisuonissa. Siksi oireitakin tulee niin laajalle alueelle. Jopa kuivien silmien syy saattaa joskus olla estrogeenin puute, Kaisu Luiro-Helve selittää.

Vaihdevuosioireita on noin 75 prosentilla naisista. Joka viidennellä oireet ovat hyvin vaikeita ja voimakkaita. Noin neljänneksellä naisista ei ole oireita juuri lainkaan.

Tosin intiimialueen limakalvojen kuivumiselta ei säästy kukaan. Kuivuminen alkaa muutamassa vuodessa menopaussin jälkeen. Seuraus on, että seksi ei tunnu samalta kuin ennen tai se voi sattua. Halut voivat hiipua. Lisäksi virtsatietulehduksien riski kasvaa, ja pidätyskyvyn ongelmat alkavat lisääntyä.

– Onneksi kuivia limakalvoja on helppo hoitaa paikallisestrogeenilla. Sen käyttö on turvallista, sillä paikallisestrogeeniin ei liity rintasyöpä- tai veritulppariskiä. Se sopii yleensä jopa rintasyövän sairastaneille.

Häiritsevimpänä vaihdevuosioireena 45–55-vuotiaat pitävät yleensä unihäiriöitä. Tämä on Kaisu Luiro-Helven mielestä ymmärrettävää, koska sen ikäiset naiset ovat täysillä mukana työelämässä.

– He pitävät muutenkin yhteiskuntaa pystyssä hoitamalla usein lapsia ja vanhuksia. Heillä ei ole aikaa ja varaa valvoa yökausia, vaan he tarvitsevat unta jaksaakseen.

Silloin kun nainen käyttää hormonikierukkaa tai luonnollista estrogeenia sisältäviä e-pillereitä, hänen ei ole aina ihan helppoa tiedostaa, että vaihdevuodet ovat alkaneet. Kierukka voi pitää naisen lähes vuodottomana, jolloin kuukautisista ei voi päätellä, missä mennään. Tosin valtaosalle tulee silti vaihdevuosioireita. Sen sijaan pillerit peittävät oireet.

– Tieto vaihdevuosien alkamisesta ei ole mitenkään olennainen. Pillerit pannaan tauolle viimeistään silloin, kun menopaussi-ikä on ylittynyt. Silloin nähdään, tuleeko vuotoa tai onko vaihdevuosioireita. Kierukan käyttöä voi jatkaa vaihtoaikaan asti tai sen jälkeenkin osana hormonikorvaushoitoa, Kaisu Luiro-Helve sanoo.

Hormonikorvaushoito on vaihdevuosioireiden tehokkain hoito. Sitä suositellaan, jos oireet haittaavat arkea ja heikentävät elämänlaatua. Hoito voidaan tarvittaessa aloittaa jo ennen kuukautisten loppumista esivaihdevuosien aikana.

– Kaikkia oireita ei voi kuitenkaan laittaa vaihdevuosien piikkiin. Esimerkiksi aivosumu, kolotukset ja uniongelmat voivat johtua muistakin sairauksista, kuten kilpirauhasen toimintahäiriöstä.

Siksi alle 45-vuotiaan naisen oireita tulee selvitellä ainakin perusverikokeilla. Niin pitää tehdä myös silloin, kun oireet ovat epätyypillisiä eikä klassisia vaihdevuosioireita eli kuumia aaltoja, yöhikoilua ja unihäiriöitä ole lainkaan.

Sydänoireisiin tulee ikään katsomatta suhtautua vakavasti. Etenkin rasitukseen liittyvä rintakipu on aina hälyttävä merkki.

– Sydänsairaudet ovat suomalaisnaisten yleisin kuolinsyy. Tosin ne ovat vielä 50-vuotiaana harvinaisia. Vaihdevuosissa sydämen muljahtelut ja tykytys liittyvät usein kuumiin aaltoihin. Itsenäiset sydänoireet ovat syy mennä tutkimuksiin.

Hormonikorvaushoito suojaa naista sydän- ja verisuonisairauksilta, kuten sepelvaltimotaudilta. Sen vaara lisääntyy vaihdevuosien jälkeen, yleensä noin kymmenen vuotta menopaussista, kun oma estrogeenituotanto hiipuu.

Kaikki eivät välttämättä tiedä näistä hormonihoidon hyödyistä, koska haitoista puhutaan paljon enemmän. Myös verisuoniperäisen dementian riskin pienenee. Näyttöä on jopa siitä, että sairastavuus tyypin 2 diabetekseen vähenisi hormonihoidossa.

– Jotta nämä hyödyt saisi, hoito tulisi aloittaa kymmenen vuoden kuluessa menopaussista. Tällöin verisuonet pysyvät joustavina ja terveinä. Jos aloittaa hoidon vasta myöhemmin, verisuoniin on jo voinut kertyä rasvakertymiä ja kalkkeumia. Tuolloin estrogeenihoidosta ei enää ole apua.

Hormonihoidolla on myös luuta suojaava vaikutus, ja se estää osteoporoosiin liittyviä murtumia.

– Tämä on erittäin tärkeä hyöty, sillä 80-vuotiaalla lonkkamurtuma voi johtaa pysyvään sairaalahoitoon.

Hormonihoidon paljon puhuttuja riskejä ovat rintasyöpä ja verisuonitukokset. Uusimpien tutkimusten mukaan alle viiden vuoden hormonihoito ei kuitenkaan lisää rintasyöpäriskiä. Toki nainen voi silti käytön aikana sairastua, koska kyse on naisten yleisimmästä syövästä, jolla on muitakin riskitekijöitä. Viiden vuoden käytön jälkeen riski alkaa vähitellen nousta.

– Tämänhetkisen tutkimustiedon mukaan 50–59-vuotiaista naisista, jotka eivät käytä hormonihoitoa, noin 23 naista tuhannesta saa rintasyövän joka vuosi. Estrogeeniä ja keltarauhashormonia sisältävän yhdistelmähormonihoidon käyttö lisää sairastavuutta neljällä syövällä.

Yhdistelmähoitoa pitää käyttää, jos kohtu on tallella. Mikäli kohtu on poistettu, voi käyttää pelkkää estrogeenia. Silloin rintasyövän esiintyvyys jopa vähenee neljällä tapauksella.

Vertailun vuoksi: kaksi alkoholiannosta päivittäin lisää rintasyöpien määrää viidellä ja yli 30:n painoindeksi peräti kymmenellä tuhatta naista kohti.

– Elintavat lisäävät siis riskiä enemmän kuin hormonihoito. Silti hormonihoito nähdään pahempana mörkönä.

Hormonihoitoon liittyvä riski sairastua verisuonitukoksiin on vielä pienempi. Siihen voi myös vaikuttaa annostelutavalla.

– Riski liittyy nimenomaan tablettimuotoiseen hormonihoitoon. Jos käyttää hormonihoitoa geelinä tai suihkeena ihon kautta, riski on lähes mitätön. Rintasyöpäriskiin annostelutapa ei vaikuta, vaan se on sama kaikissa muodoissa, Kaisu Luiro-Helve kertoo.

Riskien pelko jarruttaa hormonihoidon käyttöä. Suomessa vain noin 20–30 prosenttia naisista käyttää sitä. Määrän vähyyteen vaikuttavat myös käytön aloittamiseen liittyvät ongelmat.

Terveysasemille on vaikea saada aikaa, eikä moninaisia vaihdevuosioireita aina tunnisteta perusterveydenhuollossa. Kaikki yleislääkärit eivät edes rohkene kirjoittaa hormonihoidolle reseptiä. Tällöin vaihtoehdoksi jää hakeutua gynekologille yksityispuolelle. Siihen kaikilla naisilla ei ole varaa.

– Työterveyssopimuksiin gynekologin palvelut eivät useinkaan sisälly, vaikka vaihdevuodet vaikuttavat suuresti työkykyyn ja -tehoon, Kaisu Luiro-Helve pahoittelee.

Hankalimmat oireet lievittyvät keskimäärin seitsemässä vuodessa, ja valtaosalla ne sammuvat jossain vaiheessa. Tosin joillakin oireet kestävät yli 20 vuotta. Koska oireiden vaikeus ja kesto ovat yksilöllisiä, myös hormonihoidon käytön pituus vaihtelee. Ehdotonta yläikärajaa käytölle ei ole, mutta muut sairaudet vaikuttavat asiaan. Jotkut käyttävät hoitoa yli 70-vuotiaaksi asti.

– Olennaisinta on, että nainen saa hoitoa sitä tarvitessaan. Kärvistely ei kannata eikä missään nimessä kuulu ikääntymiseen. On koko yhteiskunnan etu, että vaihdevuosi-ikäiset naiset voivat hyvin.

Asiantuntija: LT, dosentti, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri (lisääntymislääketieteen lisäkoulutus), kliininen opettaja Kaisu Luiro-Helve, HUS Lisääntymislääketieteen yksikkö ja Helsingin yliopisto

Auttaako hormoniton hoito?

• Markkinoille saatiin viime vuonna hormoniton lääke kuumien aaltojen hoitoon. Veoza-nimisen valmisteen vaikuttava aine on fetsolinetantti. Se vaikuttaa suoraan aivojen lämmönsäätelykeskukseen ja vähentää tehokkaasti kuumia aaltoja.
• Muihin oireisiin lääke ei vaikuta. Kuumien aaltojen väheneminen voi toki parantaa unta ja sitä kautta elämänlaatua. Lääke soveltuu hyvin rintasyövän sairastaneille, jotka eivät voi käyttää hormonihoitoa.
• Kasviestrogeeneja on tutkittu paljon vaihdevuosioireiden hoidossa, mutta niillä on ollut vain plasebon veroinen vaikutus. Tyypillisesti plasebolääkkeet auttavat noin 30:tä prosenttia ihmisistä hetken aikaa. Ajan kuluessa plasebovaikutus katoaa.
• Vaihdevuosiin liittyviä mielialaoireita voidaan hoitaa tietyillä masennuslääkkeillä. Osalla ne lieventävät oireita jonkin verran.
• Painonhallinnalla voidaan vaikuttaa hikoilun määrään. Usein ylipainoinen hikoilee herkemmin ja runsaammin kuin normaalipainoinen.
• Liikunta tukee painonhallintaa. Vaihdevuosien jälkeen kehon lihasmassa pienenee ja rasvan määrä suurenee. Rasvaa kertyy haitallisesti etenkin keskivartalolle sisäelinten ympärille. Liikunta voi jarruttaa tätä kehitystä. Ensisijaista on lihaskuntotreeni, jotta lihasmassa ei vähenisi. Liikunta ei varsinaisesti vaikuta vaihdevuosioireisiin, mutta monet kokevat hyötyvänsä siitä, koska yleinen elämänlaatu paranee.