Uuteen nousuun: Q-teatterin nostalgiatrippi näyttää laman pitkät jäljet – Ja historian hauskimman Esko Ahon
Q-teatterin Uuteen nousuun – laman lasten elämä ja teot on ylitsepursuava, viihdyttävä, paikoin ahdistava ja helliä tunteita ysäriä kohtaan herättävä hienon näyttelijätyön ylistys.
Miltä 1990-luvun suuri lama näytti lapsen silmin? Q-teatterin Uuteen nousuun – laman lasten elämä ja teot palaa ysärille ja seuraa vuonna 1987 syntyneitä lapsia täysi-ikäisyyteen asti, vuoteen 2005.
Lue käsikirjoittaja Anna Brotkinin ja ohjaaja Juho Mantereen mietteitä näytelmästä täältä.
Uuteen nousuun alkaa hylätystä peruskoulusta, jonne neljä kouluaikaista kaverusta on palannut aikuisena, nykyhetkessä. Innokkuuden taso vaihtelee: yhdelle ysäri oli elämän huippuaikaa, toinen jätti sen mieluusti taakseen.
Äkkiä lavalle ilmestyy koulun kanttorin haamu, ja varsinainen ysäriretki alkaa rytinällä. Heti alkuun käy ilmi näytelmän kantava teema: lasten lama-aikana kokema eriarvoisuus, kun toisilla perheillä meni todella huonosti ja toiset eivät lamaa juuri edes huomanneet. Ehkä näytelmän aikuisten käyttämät erikoiset maskit liittyvät laman peittelyyn lapsilta?
Ääripäiden välissä monen peruskoululaisen arjessa lama oli sivujuonne oleellisempien teiniongelmien ja ihmissuhdedraamojen varjossa. Näytelmässäkin erilaisten lamakokemusten aiheuttama konflikti nähdään päähahmojen välillä vasta aikuisuuden kynnyksellä. Laman jäljet ulottuvat pitkälle.
Lasten varttuessa teineiksi näytelmä vyöryttää 1990-luvun ja vuosituhannen vaihteen nostalgista kuvastoa. Prätkähiiret, Spice Girls ja Backstreet Boys ja nuorten seksuaalinen herääminen. Boris Jeltsinin puhe hänen luopuessaan vallasta – kun tilalle tuli eräs Vladimir Putin. Internetin nousu sivuroolista korvaamattomaksi osaksi arkea, ja sen synkät sivujuonteet, joilta lapsia ei ainakaan aluksi osattu suojella.
Valintoja on tehty. Kännykät näytelmässä ohitetaan perheenisän NMT:tä lukuun ottamatta, samoin esimerkiksi jääkiekon MM-kulta ja Nokian nousu.
Niiden sijaan mukana on pääministeri Esko Ahon vuoden 1993 poikkeuksellinen uudenvuodenpuhe, jonka hän piti presidentti Mauno Koiviston toiveesta. Keskellä syvää lamaakin puheessa nousi esiin kulttuurin merkitys. Mikä ero nykyiseen mentaliteettiin!
Ahon ja muiden lama-aikana leikanneiden poliitikkojen demonisointi välittyi lapsillekin. Myös näytelmän valituille lapsille Aho on pelottava hirviö. Kekseliäs ja hauska kohtaus kuuluu näytelmän huikeimpiin.
Ahon ja muiden lama-aikana leikanneiden poliitikkojen demonisointi välittyi lapsillekin.
Uuteen nousuun koettelee myös ainakin hyvän maun rajoja. Vuosituhannen vaihteessa verkkoon ilmestyneet mestausvideot, 9/11 ja lama-ajan itsemurhat saavat varsin makaaberin käsittelyn.
Ysärinuorta tietysti jännittää, miten samastuttava näytelmän tekijöiden kokemus itselle on, vaikka meillä ikäeroa muutama vuosi onkin. Kosketuspintaa on paljon, mutta paljon on myös itselle täysin vieraita asioita. Osaa asioista katsoo inhoten, osaa hellyydellä. Totta, tuollainen lääppiminen ja avoin kehoviha oli ennen aivan tavallista! Ja ysärin tanssimusiikki, toimii yhä!
Riemukkaan käsikirjoituksen (Anna Brotkin ja Juho Mantere) lisäksi on erityisesti nostettava esiin kaksi asiaa. Ensinnäkin näyttelijät Satu Tuuli Karhu, Miro Lopperi, Olli Riipinen ja Anna-Sofia Tuominen ansaitsivat aplodit seisten. Päähahmojen lisäksi muun muassa vanhempia ja muita sivuhahmoja esittävällä nelikolla on hurja energia, ja etenkin fyysinen Lopperi tekee monista sivuhahmoista kohtausten päähenkilöitä.
Toinen erityismaininta kuuluu lavastukselle ja videosuunnittelulle (Ville Seppänen). Reaaliaikainen videokuvaus ja esitykseen liitetyt klipit tuovat harvoin yhtä paljon lisäarvoa kuin tässä näytelmässä. Ne lisäävät sujuvasti hyvällä tempolla kulkevalle esitykselle erityistä draivia ja tekevät siitä todella dynaamisen. Siitä kuuluu tietysti kiitos myös ohjaaja Mantereelle.
