Ennen koronaa vuonna 2018 rekisterikilven sai 120 499 uutta henkilöautoa. Vuonna 2021 lukema oli 98 485 autoa, viime vuonna enää 81 698. Romahdus on ollut raju. Suurimpia syyllisiä siihen ovat olleet korona, inflaatio sekä polttoaineiden hinnan ja korkojen nousut. Ihmiset eivät joko uskalla ostaa uutta autoa tai heillä ei ole siihen yksinkertaisesti varaa. Vuonna 1989 suomalaiset uskalsivat, sillä silloin kilpiin meni historian suurin määrä uusia autoja, 176 767 kappaletta. Sen sijaan vuonna 1993 lama runteli suomalaisia, silloin rekisteröitiin vain 55 836 autoa. Pekka Rissan mukaan on olemassa uhka, että pian romahdetaan samoille lukemille.

– Tällä hetkellä uusasiakashankinta ja kysyntä ovat todella alhaisia. Tilaussopimuksia on tehty vuoden ensimmäisellä puolikkaalla todella vähän. Jos asiakastilaukset jatkuvat samaa tahtia loppuvuoden, mitä ne ovat alkuvuoden olleet, on iso riski, että ensi vuoden ensirekisteröintilukemat jäävät 50 000 – 60 000 välille, Rissa harmittelee.

Lukema on tyly, sillä alle 60 000 ensirekisteröidyn auton alle on jääty 1970-luvun alusta lukien vain vuonna 1993. Ensi vuoden rekisteröintimääriä tuskin enää pelastaa mikään. Pieni toivo elää, että uuden hallituksen työkalupakissa olisi uusien autojen myyntiä kiihdyttäviä kaluja.

– Toivotaan, että jotakin tapahtuu vielä syksyn aikana. Autotehtaat tuottavat kuitenkin uusia autoja koko ajan. Ratkaisuja odotellaan. Tulevasta hallitusohjelmasta ne voivat tulla, mutta vielä emme tiedä siitä muuta kuin pintapuoliset linjanvedot, alakohdista ei ole tietoa.

Uusien autojen myynnin sakkaaminen on tarkoittanut sitä, että myös ladattavien autojen myynti on prosentuaalisesti laskenut. Siihen Suomella ei olisi varaa, sillä kriittinen vuosi 2030 on yllättävän lähellä.

– Tällä hetkellä rekisteröinneistä 52 % on ladattavia autoja, eli täyssähköautoja tai ladattavia hybridejä. Ladattavien autojen määrä uusista tilauksista on kuitenkin laskenut, se on enää noin 40 %. Eli ladattavia autoja menee juuri nyt hyvin rekisteriin, mutta ei tilauskirjoihin. Se tietää huonoa ensi vuodelle. Tämä on pelottava kehitys. Tätä tahtia autokantamme ei uusiudu, eivätkä päästöt vähene. Toivoa sopii, että ratkaisuja löytyy, sillä tällä vauhdilla emme tule pääsemään vuoden 2030 ilmastotavoitteisiin. Se vaatii, että autokanta uudistuu ja meillä pitää olla silloin 750 000 ladattavaa autoa. Kun myynti kiihtyisi, kaikkein isopäästöisimmät vanhat autot romutettaisiin, Rissa painottaa.

Nykyisessä taloustilanteessa on täysin ymmärrettävää, että ihmiset eivät uskalla tai kykene investoimaan uuteen autoon. Apua pitää tulla valtiolta – muuten Suomi on maksumiehenä, kun EU rankaisee julmalla kädellä niitä valtioita, jotka eivät päästötavoitteita vuonna 2030 täytä.

– Nyt pitäisi nähdä, että Euroopan komissio on asettanut isot sanktiot, jos ilmastotavoitteet eivät toteudu vuoteen 2030 mennessä. Se raha kannattaisi heti ensi vuoden alusta käyttää mieluummin hankintatukiin, kuin maksaa myöhemmin valtavia sanktiomaksuja. Autoala on ennustanut, että meillä voisi olla korkeintaan 714 000 ladattavaa autoa vuonna 2030. Tämäkin on optimistinen lukema. Nykyvauhdilla se tulee olemaan erittäin haastavaa, jos tukitoimiin ei ryhdytä. On laskettu, että jos sähköautotuki olisi 5000 euroa tai ylikin, voisi meillä olla tämän ennustemallin mukaan jopa 900 000 ladattavaa autoa 2030.

Viime vuonna henkilöautokannan keski-ikä oli Suomessa 12,9 vuotta ja romutusikä 22 vuotta. Muissa Pohjoismaissa tilanne on paljon parempi. Mitä siellä on tehty eri tavalla kuin Suomessa?

– Avainkysymys on, millä Suomessa voitaisiin nopeuttaa autokannan kiertoa? Se lähtee uusien autojen myynnin kasvattamisesta ja romutusiän selkeästä laskusta. Nämä johtuvat pitkälti verotuskysymyksistä. Esimerkiksi Norjassa on poistettu kaikki verot arvonlisäveroa myöten uusista täyssähköautoista. Norja on varakas maa, heillä on ollut siihen varaa. Kun verojen poisto ja muut edut lasketaan mukaan, Norja on tukenut täyssähköauton ostoa käytännössä 18 000 eurolla. Meillä hankintatuki oli 2 000 euroa. Ja Ruotsihan on ollut jo pitkään autoveroton maa, Rissa sanoo.

Jos Rissa saisi päättää, ryhdyttäisiin Suomessa pikaisiin toimiin autokannan elvyttämiseksi. Tai olisi pitänyt ryhtyä jo ajat sitten. Keinot eivät ole kovin monimutkaiset.

– Uusien täyssähkäreiden keskihinta on nyt noin 47 000 euroa. Keski-ikäisen, eli 12,9-vuotiaan, auton hinta on varmaan noin 7 000 euroa. Jäähän se väliraha karmean isoksi. Välihyppy 20 000 euron autosta uuteen täyssähköautoon on sekin liian iso. Hankintatuen pitäisi olla tuntuva, mielestäni ainakin se 5 000 euroa aluksi, sitten portaittain laskeva. Lisäksi autokannan vanhimpaan päähän tarvitaan ehdottomasti romutuspalkkio. Entisiin verrattuna romutuspalkkion pitäisi tuplaantua, silloin saisimme vanhaa autokantaa varmasti pois.

Yksi toimiva lääke olisi autoveron poisto nykymuodossaan.

– Autoverohan on hankintavero, joka maksetaan, kun auto ostetaan. Ilman muuta siitä pitäisi siirtyä auton käytön verotukseen. Sen olisi pitänyt toteutua jo ajat sitten, niin autokantamme olisi nyt paljon nuorempi. Vuonna 1986 autokannan keski-ikä Suomessa oli 7,3 vuotta. 2010 se oli jo 10,6 vuotta ja nyt se on 12,9 vuotta. On ollut ikävää seurata, kuinka autokantamme vain koko ajan vanhenee, olisi se kehitys pitänyt saada taittumaan. Ehkä emme autoalalla kuitenkaan lobanneet tarpeeksi.

Kun uusien autojen kauppa ei käy, ei ilmastotavoitteita saavuteta. On selvää, että nykyvauhdilla myös autoala joutuu vaikeuksiin. Jos vuoden 2024 ensirekisteröinnit ovat todellakin samalla tasolla kuin laman runtelemassa Suomessa vuonna 1993, on skenaario ikävä. Tuolloin koko ala koki katastrofin ja peräti 60 % autoliikkeistä meni konkurssiin. Onko nyt sama edessä? Pekka Rissa ei siihen perustellusti usko.

– Suurin vientimaamme Neuvostoliitto romahti vuonna 1990, markka devalvoitiin ja Suomi painui tosi syvään lamaan. Silloin ei ostettu edes vaihtoautoja, huoltoja lykättiin, eikä autoja korjattu. Työttömyys oli valtavaa. Nyt on ihan eri tilanne. Työllisyys on yhä hyvällä mallilla ja meillä on paljon kysyntää osaavasta työvoimasta. Käytettyjen autojen kauppa käy nyt hyvin. Se kuvaa sitä, että autoja ostetaan ja tarvitaan. Korkojen nousu varmasti tekee sen, ettei uskalleta ostaa uutta autoa, mutta tuoreutetaan kuitenkin hiukan ostamalla vaihtoauto. Jos verrokkina käyttää 90-luvun alkua, on autoalan näkymä nyt todella paljon parempi, Rissa uskoo.

Konkurssiaaltoa ei siis tulla näkemään, mutta omat riskinsä nykytilanteessa on.

– Nykytilanne ei ole vielä autoalalle raju riski. Mutta ilman muuta uusien autojen kauppa pitää saada nousuun, muuten markkinoilta alkavat loppua ne fiksut vaihtoautotkin. Silloin koko ala olisi vaikeuksissa. Jaksan uskoa, että tilanne alkaa syksyllä askel askeleelta paranemaan. Suurin osa ihmisistä tarvitsee kuitenkin autoa ihan välttämättä.

Dilemma on juuri siinä, että varakkailla ihmisillä on toki varaa hankkia täyssähköautoja, mutta keskituloisilla ei. Ja juuri keskituloisten kansalaisten panosta tarvitaan, että ilmastotavoitteet saavutetaan. Muutamat autonvalmistajat ovat jo panostamassa jokamiehen sähköautoihin, joiden hinnat liikkuvat 25 000–30 000 euron nurkilla. Sellaiset olisivat myös suurta enemmistöä edustavien keskituloisten kansalaisten saavutettavissa. Myös kiinalaiset autonvalmistajat ovat tulossa rytinällä Eurooppaan ja hieman edullisempi hinta voi olla heidän valttinsa.

– Kyllä hinnat jonkin verran tulevat alaspäin. Kiinalaisbrändien tulo markkinoille selvästi halvemmilla autoilla aiheuttaa varmasti hintapainetta muillekin. Teslahan lähti jo alentamaan hintojaan rajusti, kun heillä oli valtavasti autoja Hampurin tehtaan pihalla. Uskon, että lähitulevaisuudessa ladattavien autojen hinnat tulevat laskemaan. Yleisestihän autojen hinnat ovat jopa hiukan laskeneet viimeisen 10 vuoden aikana, vaikka niiden laatu, turvallisuus ja teknologia on parantunut. Vasta nyt sähköautojen ja inflaation myötä on tullut pieni nousu, Rissa sanoo.

Vielä jokunen vuosi sitten ihmiset pitivät puheita autokannan rajusta sähköistymisestä lähinnä vitsinä. Vuonna 2017 Suomessa oli liikennekäytössä 1449 ladattavaa autoa. Toissa vuonna niitä oli jo liki 23 000, viime vuonna liki 45 000. Autoalan Tiedotuskeskuksen uunituoreen tilaston mukaan niitä oli heinäkuun alussa 2023 jo lähes 64 000. Vuosittain määrä siis suunnilleen tuplaantuu. Sama vauhti ei varmasti tule toteutumaan vuoteen 2030 asti. Lisäpanostuksia tarvitaan edelleen.

–Emme ole onneksi latausverkon kehityksen suhteen lainkaan kehitysmaa, se on ihan hyvällä mallilla. Lisää toki tarvitaan koko ajan yhä kiihtyvällä tahdilla. Iso haaste on, miten esimerkiksi kerrostalojen parkkipaikoille saadaan latauspisteitä. ARA:n tukia taloyhtiöille tähän tarkoitukseen pitää ehdottomasti jatkaa. Latausverkon pitäisi mennä aina hieman sähköautokannan kehitystä edellä. Moni autobrändi on supistamassa valikoimaansa rajusti niin, että ladattavien mallien määrä kasvaa koko ajan. Tässä mielessä olemme ihan hyvällä tiellä, Rissa näkee.